Ajansyöjiä

Monissa blogeissa on käsitelty viime aikoina blogeja. Miksi kirjoittaa, millaisia blogeja on, mitä merkityksiä blogeilla on ja niin edelleen. Itsekin kirjoitin tässä jokin viikko sitten blogeista. Minua on hämmästyttänyt se, miten monissa blogeissa kritisoidaan sitä, että joku alkaa kommentoida blogeja ja sitten lopettaakin kommentoinnin. Tai kirjoittajaa moitiskellaan siitä, että hän ei vastaa lukijoiden kommentteihin.

Itsestänikin on kiva, jos ihmiset kommentoivat paljon, ja kommentit ovat tervetulleita. Ja voimien ja kykyjen mukaan yritän vastaillakin. Mutta minusta tuntuu, että ei bloggaamista pidä ottaa ihan kuolemanvakavasti. Eri ihmisillä on eri syitä kirjoittaa, lukea, kommentoida, vastata tai olla tekemättä näistä mitään. Kukin olotila voi olla tilapäinen tai sitten pysyvä, kuinka kulloinkin. Minusta ei pidä ottaa murhetta, blogeihin on asennoiduttava jo alun perinkin, että yksi jos jättää niin toinen jo ottaa... On hyväksyttävä tilanne sellaisena kuin se on.

Olen itse kärsinyt jopa huonoa omaatuntoa, kun ei aina ehdi kommentoida, eikä aina kaikkea lukeakaan. Kun avaan tietokoneen, minun on ensin tarkastettava neljä eri sähköpostia! Kaupungin työpostit ja niihin vastattava, jos aihetta ilmenee. (Niille jotka eivät tiedä, mainitsen, että lukiomme on nykyään erään Kaupungin Lyseon lukion Meidän toimipiste). Lisäksi luen oman työpaikan sähköpostit, sitten seuraava sähköposti, jonne tulevat ulkomaalaisten projektipartnereiden ja ystävien postit, ja viimeiseen kotimaiset kaverit ja tutut ja blogitekstien kommentit. Nämä kun käy kaikki läpi ja vastailee kuhunkin, on aikaa vierähtänyt jo melkoinen tovi.

Jos sattuu mielessä olemaan aihe, mistä kirjoittaa, se on seuraavana vuorossa. Kuvien lataaminen ja pienentäminen plus kaikki töpeksimiset vie oman aikansa. Siirrynpä seuraavaksi lukemaan blogikavereiden blogeja. Seuraa kommentoinnit. Aina löytyy uusi linkki, jota on mukava seurata, sieltä löytyy taas kivoja juttuja. Hohhoijaa.

Lopuksi yleensä huomaan, että oppilaille olisi pitänyt tehdä jokin lisäharjoitus tai koeosio. Kokeiltava linkkejä, toimivatko ne, jos vie seuraavana päivänä oppilaat vaikka tietokoneluokkaan. Entäs kokeiden korjaukset ja tuntien valmistelut, puutarhan- ja metsänantimiakin pitäisi laittaa, liikuntaa harrastaa, ystäviä tavata.

Ja mikä on lopputuloksena tästä kaikesta: ystävät valittavat, kirjekaverit valittavat, kaikki valittavat, että liian harvoin kirjoitan tai liian harvoin tapaan heitä. Ja mieskin sanoi tässä eräänä aamuna töihin lähtiessäni: -No heippa, ja tervetuloa taas käymään!