lauantai 29. lokakuuta 2011

Kuin sieniä sateella

Luulimme, että sienestys ja marjastus olisi ohi tältä syksyltä, mutta meille tulevat vieraat yleensä haluavat aina mennä metsäänkin. Täältä kun antimia löytyy kuulemma aina takuuvarmasti, ellei mistään muualta. Niinpä toissapäivänä kävimme viiden hengen voimin etsimässä suppilovahveroita, ja olihan niitä vielä, sillä pakkanen ei ole päässyt niitä vikuuttamaan.

Itselle emme enää tarvinneet yhtäkään sientä, mutta matkalaiset saivat koppakaupalla. Eilen kävimme karpalosuolla, ja karpaloitakin näytti olevan aivan mahdottomasti. Marjojakaan emme tarvinneet itsellemme enää yhtään. Vieraiden matkaan karpaloita sen sijaan olisi mahtunut vielä huomattavasti enemmänkin, mutta niiden poimiminen ei ole niitä helpoimpia hommia maailmassa. Parin tunnin kuluttua oli lopetettava, sillä selät olivat jo ramuna, jollain vuoti saappaatkin ja sumu alkoi iltapäivällä hämärtää näkemistäkin. Suolla rämpiminen käy kunnon työstä, mutta kivaa vain tuppasi olemaan.

Tänään sitten menimme taas uusien ihmisten kanssa sieneen ja voi käsittämätön sitä sienten määrää. Himon kiilto silmissä keräsimme joka sienen, vaikka niitä pursuaa jo joka paikasta muutenkin. Mutta kun sekin on niin hauskaa puuhaa. Ja sää oli tänään mitä mainioin aurinkoinen ja lämmin. Tässä syksyllä olemme löytäneet uudenkin suppilovahveropaikan, mutta sinne emme kyllä enää mene, ellei sitten joku matkalainen taas tarvitse sieniä.

7 kommenttia:

Neili kirjoitti...

Sieniä löytyy täälläkin...

Jael kirjoitti...

Mikä sienisaalis! Olen ihan kateellinen!

Liiolii kirjoitti...

Oijoi, onpa paljon suppiksia! Eräästä toisesta blogista juuri luin vajaan 9 kg suppilovahverosaaliista.

Rouva Nordman kirjoitti...

Ihana sienirunsaus!

Sienestämiseen jää koukkuun.

Jos minulla ei olisi kauheaa mööbliseeramista menossa, menisin huomenna metsään katsomaan, vieläkö Länsi-Suomesta löytyy poimittavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Suppikset on siitä mukavia sieniä, etteivät edes pakkasista säikähdä. Tiedän himosienestäjien kaivaneen niitä jopa lumen alta!

Tämä vuosi on tainnut olla ihan super hyvä joka puolella.

-Pöö-

Kirlah kirjoitti...

Neili: niinpä näkyi, katsoin blogistasi.

Yaelian: minäkin kadehdin ennen muita ihmisiä sienisaaliiden takia, silloin kun en itse osannut vielä etsiä niitä.

Liiolii: suppikset on mukavia, kun niitä kasvaa aina samassa paikassa paljon, ei tarvitse juosta ympäri metsää kuten suolasieniä etsiessä.

Katilein: tottahan niitä varmaan teilläkin päin on vielä, mikäli teillä metsiä riittää :)

anonyymi Pöö: emme me sentään lumen alta ole kaivaneet, mutta yhtenä vuonna saimme vielä joulukuussa suppilovahverioita. Silloin näimme myös hallavahakkaita eka kertaa. Täällähän tuppaa olemaan aina lunta, joten ei tiedä, mitä kaikkea sitä maassa olisikaan ilman sitä.

isopeikko kirjoitti...

Eikö olekin hyvä että metsiä on vielä olemassa?