maanantai 3. lokakuuta 2011

Pääsin päivittelemään

Viikonloppuna pääsin tekemään sellaista työtä, joka oli minulle ihan uusi kokemus: inventaario. Joka ikinen myynnissä oleva esine piti laskea ja syöttää koneelle tavaran lukumäärä. Ihmisen psyyke on outo kapine. Vaikka tietää jo etukäteen, että työssä kolmen hengen voimin menee yhteensä noin kuusi tuntia ja että vasta puolilta öin työ on tehty, on kuitenkin muka eroa sillä, laskeeko pikkunippeleitä vai isompia asioita.

Karkkipusseja on mukava laskea. Ne ovat isoja, helposti nähtävissä ja laskettavissa. Mutta kun työnnetään nenän eteen iso kulhollinen tikkareita, ja sanotaan että laske nuo, tuntuu työn aloittaminenkin jo ylivoimaiselta. Miksi? Samoja numeroitahan niissäkin tarvitaan ja vieläpä suomen kielellä. Eikö ole sama, lasketko 359 tikkaria vai 365 lehteä? Ei! Ero nyt vain kerta kaikkiaan on siinä, että lehtien laskeminen on mukavampaa. Lehtien määrä näyttää olevan jotenkin etukäteen hallittavissa, vaikka rivejä on lattiasta kattoon, ja ulottuvat seinästä seinään. Mutta karkit! Tuollaisia sormenkokoisia pieniä kappaleita. Ei!

Ja sitten se turhien tavaroiden määrä tässä maailmassa! Mitään lapsille tarkoitettua lehteä ei voi myydä, ellei siinä ole muovipussin sisällä jokin muovinen lelu, jolla lapsi ei tee mitään, mutta se pitää vain saada. Rojukasa kodeissa lisääntyy, ja taas on keksittävä jollain kansalaisopiston kurssilla, miten niistä päästään eroon ja miten saadaan hyötykäyttöön ja kierrätykseen. Tai pelkät muovit lehtien ympärillä, melkein kaikki lehdet ja yleensäkin tuotteet myydään muovissa.

Onko shitting animals tuttu juttu? Ainakin lapsiperheille varmaan on. Itse en ollut sellaisia ennen nähnyt. Ihmettelinkin, kun muita ötököitä laskiessani viereeni tuli noitten animalsien houkuttelemana erään asiakkaan pikkutyttö ja alkoi painella ja käpälöidä joka elukkaa. Kun pääsin kyseiselle laatikolle, en meinannut ollenkaan ymmärtää, että laatikossa todella oli sitä mitä englanniksi väitettiinkin. Ja nuo menevät kaupaksi kuin kuumille kiville nykyään! Kun tavaraa ja roipetta on joka paikka väärällään, on myynnin edistämiseksi keksittävä vaikka mitä jonninjoutavaa. Vai pitääkö kaupunkilaisessa ympäristössä eläville lapsille olla tällaista, kun eivät oikeassa elämässä enää näe shitting animals, kuten ennen pellolla ja navetassa.

Eivät ne päivittelynaiheet tähän loppuneet, mutta olkoon. Johan sitä tässä tulikin. Mitä sekään nyt haittaa, jos ihmiset myrkyttävät itseään 50 erimerkkisellä tupakalla, juovat kymmentä erilaista energiajuomaa ja ostavat kahtakymmentä erilaista ulkomaista olutta.

4 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Olen niin paljon vanhempaa polvea, että shitting animals on täysin tuntematon asia, en edes lastenlapsilla ole kuullut sellaista olevan. Onneksi voi itse päättää, mitä ostaa ja mitä ei.

Aila kirjoitti...

Enpä ollut minäkään ennen kuullut shitting animalseista. Aivan Ennenkuulumatonta. Huh, olipa sinulla ollut avartava kokemus...
Voin kuvitella, että päivittelemistä olisi piisannut vielä ainakin pariin postaukseen.
Kyllähän se niin ikävästi on, että (ajattelemattomille) ihmisille synnytetään uusia olemattomia tarpeita rustaamalla myyntiin aina uutta konohotusta.
Jokin rääpy pitäisi markkinoinnissakin olla, ankarat ekosakot sellaisten tuotteiden kehittelystä, jotka ovat a) turhia, b) lyhytikäisiä ja/tai c) uusiokäyttökelvottomia.

Rosina kirjoitti...

Kirlah, sinulla oli ainakin hauskempia inventoitavia kuin minulla aikoinaan.
Oli kompressoreita, termostaatteja, vesipumppuja, kondensaattoreita ym ym.
Niin miehisiä tavaroita, että sormi meni suuhun monta kertaa.:(
Jälkeenpäin ajatellen hyödyin kovasti oppimistani esineistä,tiedän nytkin, mitä pitää tarkistaa, mikäli pesukone ei suostu ottamaan vettä.
No, vesikatkothan ovat joskus mahdollisia. :))

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: Ole onnellinen, jos et ole nähnyt. Ei se niin mieltä ylentävää ollut.
Aila: niinhän sitä todella väitetään, että ei se hullu ole joka myy, vaan se joka ostaa. Ja kyllä todella asiaa olisi riittänyt vielä useampaankin postaukseen. Eri asia, olisiko kukaan viitsinyt lukea :)
Rosina: hih, tosi on. Näitä oli itse asiassa kiva laskeskella. Lupasimme mennä ensi vuonnakin!