sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Niin turhaa

Olen joskus yli 30 vuotta sitten tehnyt kolme samanlaista hartiahuivia: itselleni, anopille ja äidille. Omani kului jo kauan sitten huonoksi ja on haudattukin kunniallisesti. Anopin huivin kohtalosta ei ole tietoa. Sen vain muistan, että aikoinaan kun annoin huivin hänelle, anoppi melkein itku silmässä lausahti, että voi rakas K. missä sinä luulet minun tätä voivan pitää. Minä kuvittelin itse asiassa, että iltaisin vaikka televisiota katsellessa. Niin minä itse ainakin pidin. Ei niitä hienoja tilaisuuksia niin järin paljon tavallisella ihmisellä ole. Kyllä minusta kotioloissakin saa ja voi pitää kauniita asioita yllään.

Ja miten kävi äidin huivin? En ollut voinut kuvitella, että se on maannut kaapin ylähyllyllä kaikki nämä vuodet tarkasti muovipussiin käärittynä. Se kun on kuulemma niin hieno, ei voi pitää arki-iltaisin tv:tä katsellessa. Mutta mihin äiti sitä on säästänyt? Turhaan ainakaan minua varten, sillä itsellänihän oli samanlainen ja tuonkin jälkeen on tullut tehdyksi erinäisiä huiveja. Joka tapauksessa sain nyt tuon kuvassa olevan huivin, pesin pölystä ja aion alkaa pitää.

16 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Anoppisi lausahdus olisi hyvin voinut tulla myös minun anoppini suusta.

Nostalgiaa kirjoitti...

OI MITEN UPEA HUIVI! Olisiko sinulla ohjetta siihen? Tuo on niin tyypillista "mummojen" ajattelua, kuinka paljon hienoja liinoja/ vaatteita/ astioita on mummojen kaapeista loytynyt kun ei millaan raaski kayttaa arkena. Arjesta voisi oppia tekemaan juhlan, ja aina valilla kaivaa ne parhaat posliinit esiin ja kietoutua lahjahuiviin ja unohtaa arki :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Mikä ihanaa huivi!!!
Kurjaa, kun minulla ei ole miniää.
Antaisin kyllä minnalleni värin suhteen neuvoja.
Kukat voisivat olla kultalurexin värisiä ja välivirkkaukset vaaleanbeigeä (tai päinvastoin).
Huivi sopisi hääjuhlia varten ostamaani pitkään mekkoon kuin rusina pullaan.

isopeikko kirjoitti...

Varastointi on hassua. Peikoista.

Yaelian kirjoitti...

OI miten upea huivi,ja seissyt käyttämättömänä! Tuollaista käyttäisin itse usein.Tosi taitava olet!

jl kirjoitti...

On se kumma tämä ihmisluonto, että kaunista pitää säästellä... Monen asian kanssa tajuaa jälkikäteen, että olisi voinut tehdä toisin. Mukava puoli asiassa tietty on se, että sinä sait nyt toisen tekemäsi huivin hyvään käyttöön.

Kirlah kirjoitti...

Allu: taitaa olla tyypillistä vanhemman polven ihmisille.
Äidilläkin on kummallisia lausahduksia, joista voisi loukkaantua. Esim. vaikka kahvipakettia viedessä saattaa kuulua: "Luuletko sinä, ettei mulla kahvia ole!"

Nostalgiaa: ei ole ohjetta minulla. Varmaan netisyä löytyisi. Säästäminen kai juontaa juurensa siihen,e ttä "olisi sitten juhlana jotain hienoa", mutta kun niitä sellaisia tilaisuuksia ei sitten tulekaan koskaan.

Kaisa Jouppi: ei minullakaan ole miniää. Siksihän minun täytyy tehdä kaikki tuollaiset itse ;)

Kirlah kirjoitti...

Isopeikko: Siltä melkein alkaa tuntua, ainakin kun katsoo kahdeksankymppisen äidin varastoja. Voisi jo minusta alkaa vähitellen käyttää varastojaan!

Yaelian: en tiedä niin taidoista, mutta malli oli helppo ja nopeatekoinen. Ainakin kun vertaa Haapsalu-huiviin, jota olen nyt alkanut tehdä, ja josta saatan joskus kertoa, kunhan saan yhden edes valmiiksi.

jl: mutta elämähän olisi helppoa, jos tietäisimme etukäteen, mitä kulloinkin kannattaa tehdä, tuleeko huiville parempaa käyttöä vai käyttääkö vain arkena :)

Sirkka kirjoitti...

On kyllä upea huivi!

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: Kiitos, niin minustakin!

Nostalgiaa kirjoitti...

Pieni salapoliisityo viittaisi siihen, etta Novitan talvinumerossa 2005 olisi tama ohje. Olisi ihanaa, jos joku voisi vahan valaista, kuinka on tehty :)

vilukissi kirjoitti...

Liikuttava tarina. Sanoin eilen yksistä juomalaseista, että nyt ne otetaan käyttöön, ne ovat olleet käyttämättöminä pian 80 vuotta!! Mutta enpä tiedä, uskallanko ottaa...

Minä olen säästänyt videot, katoin eilen vaahteramäen eemeliä Pyryn kanssa!

Rosina kirjoitti...

Sain samantyyppisen hartiahuivin äitini jäämistöstä (kamala sana!), ja olen sitä käyttänyt kylminä vuodenaikoina.
Tulee silloin äiti mieleen entistä enemmän.
Meillä ei ole paljoakaan käyttämättömiä astioita, ne on muuttojen kera joko annettu tai myyty pois.
Toisaalta on hyvä, ettei ole tilaa, missä niitä säilytellä.:))
Toisaalta olisi mukava, että asuintilaa olisi enemmänkin.

Kirlah kirjoitti...

Nostalgiaa: minulla itselläni ei ole kyllä enää mitään tietoa, mistä tuon mallin olen ottanut. Kukka ei kuitenkaan ole vaikea. Käsittääkseni tehdään ympyrään terälehtiä vastaava määrä lenkkejä ketjusilmukoista. Kun aloitetaan terälehti, työnnä koukku lenkistä, ota lanka koukulle ja vedä niin pitkäksi kuin haluat terälehden olevan. Tee tätä muutaman kerran, että tulee sopivan paksuinen terälehti. Virkkaa lenkit yhteen, tee ketjusilmukoita ja sen jöälkeen aloita seuraavasta lenkistä uusi terälehti.
Huono ohje, mutta ei nyt irtoa parempaakaan. Toivottavasti löäydät mallin jostain. Netissä näin jossain huutonetissä myydyn samanlaisen 70-luvun huivin.

Kirlah kirjoitti...

vilukissi: ota nyt ihmeessä lasit käyttöön. Mitä iloa niistä on kaapin perillä!
Videoita mekin katsomme kotioloissa. Miksi ne pitäisi pois heittää, kun kerran on vaivalla joskus nauhoitettu.

Rosina: minulla on yksi käyttämätön tavara, enkä tiedä, voinko koskaan sitä mitenkään käyttää. Enpä kerrokaan vielä, kirjoitankin joskus siitä oman postauksen.

Minz kirjoitti...

Onpa se tosiaan harmi, kun ei uskalla pitää jotain 'liian' kaunista. Taitaa aika monilla olla niin. Itse olen ihastunut tähän huivimalliin ja olen paljon erilaista tehnyt tällä ohjeella: http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=80508. Kolmiohuiveja, kaulahuiveja, vöitä, pontsoja. Lämpimiäkin lämpimästä langasta tehtyinä, vaikka reikiäkin löytyy. =)

Hyvä nyt sitten, kun sait itsellesi käyttöön kuitenkin.