maanantai 31. lokakuuta 2011

Etkö sitä tiennyt

"Häh, etkö sinä ole kuullut? Etkö sinä katso uutisia ja lue lehtiä?" Tällaisia lausahduksia kuulee joskus kanssaihmisten suusta. Mutta kuka määrittelee tai on määritellyt sen tiedon, joka jokaisella pitää olla ja joka pitäisi ehdottomasti saada tietää heti sillä sekunnilla, kun se tapahtuu?
Maakuntalehdessä oli pieni gallup, jossa kysyttiin neljältä nuorelta presidentinvaalien ehdokkaita. Yksi ei tiennyt ketään, kaksi tiesi jonkun, yksi tiesi mainita kaikki miehet nimeltä  ja "sitten oli joku nainen". (Minkähän takia muuten juuri nainen oli jäänyt nimettömäksi?)

Itse katson ensimmäiset uutiset Aamu-tv:stä. Seuraavat uutiset katson ehkä kello viisi tai kuusi televisiosta, lopuksi vielä illalla myöhemmin, vaikka kaikissa hoetaan niitä samoja asioita. Paikallisuutiset luetaan paikallislehdestä, joka tulee kerran viikossa. Lehti tulee luetuksi kannesta kanteen.

Maakuntauutisia luetaan maakuntalehdestä, joka tulee meille perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Viikolla ei ehdi lukea, joten olemme luopuneet kokonaisen viikon tilauksesta. Minusta on kätevää, että saa tilata vain viikonlopun lehdet.

Mutta riittääkö tämä? Aina on jokin uutinen, joka on ollut jollekin henkilökohtaisesti tärkeä, ja jos et ole kuullut juuri siitä asiasta, et ole kelvollinen yhteiskunnan kansalainen. Mutta mikä on se aikamääre, jonka sisällä on saatava tietää "tärkeät" tapahtumat? Norjan ampumatragedia esimerkiksi sattui juuri sellaiseen aikaan, kun olimme viikonlopun poissa kotoa ja aamuvarhaisesta iltamyöhään olimme liikkeellä. Näin ollen vasta sunnuntaiaamuna aamulehteä avatessa lävähti koko kauhutarina silmille, vaikka se oli tapahtunut kai jo perjantaina. Mutta hyvinpä tuonkin uutisen kerkesi kuulla pari päivää myöhemminkin. Sai olla pari päivää pitempään ilman ahdistusta.

Joskus oppilaiden kanssa asiasta jutellessamme on tullut ilmi, että jotkut eivät ole tulleet koskaan asettaneeksi kyseenalaiseksi, tarvinneeko meidän tietääkään kaikkia liikenneonnettomuuksia, ampumisia ja ihmisten humalassa toikkaroimisia, varsinkin jos ne ovat sattuneet toisella puolella Suomea. Itse henkilökohtaisesti en koskaan lue tuonkaltaisia uutisia. Ne tuovat vain valtavaa ahdistusta ja ihan turhaan, kun asialle ei voi mitään paljain käsin.

2 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Olen miettinyt paljon sitä, miten uutisvirran kanssa oikein pärjää. Minulla ei ole TV:tä, ja suurimman osan uutistiedosta lue Helsingin Sanomista. Päivän mittaan sähköpostiini tipahtelee joitakin uutispäivityksiä, ja tunnen, että tämä todella riittää, ja tässäkin on vähän liikaa.

Ajankohtaisten tapahtumien seuraamiseen tulee aika vahvoja normipaineita, jotka ovat minusta ikäviä. Ei ole pakko tietää kaikkea sitä mitä ympärillä tapahtuu.

Kirlah kirjoitti...

Marja Leena: Siinäpä se onkin. Normipaineet ovat kovat. Mutta eihän se vielä mitään haittaa, että saamme tietää asioista, mutta kun samoja asioita pitää vatvoa päivä- ja viikkokaupalla, eikä vatvomisesta loppua tule.
Nythän taas julkaistiin verotiedotkin! En aio mennä katsomaan, mitä minä siitä hyotyisin!