Taitaa olla sittenkin onni, että kaikki sukulaiset asuvat niin ympäri Suomea kuin olla voi. Kun käy sukulaisia tapaamassa, tulee Suomi samalla tutuksi. Nytkin kuljimme lähemmäs kymmenen maakunnan halki.
Etelä-Suomessa käydessämme teimme retken myös Fiskarsiin, vanhan ruukin idylliseen alueeseen, jonne olemme jo jonkin aikaa mielineet päästä tutustumaan. Tietysti sattui kauhea helle ja oli antiikkimessut ja antiikkimarkkinat juuri samaan aikaan, joten autoa ja ihmistä pyöri jaloissa, ja hiki virtasi. Joidenkin mielestä hyvä tuuri - meidän mielestämme huono! Messumainosten takia minä jotenkin sotkeennuin paikkakunnistakin, ja jouduimmekin Billnäsiin, jossa oli samanlainen markkinameininki. Billnäs sanana on tuttu jo lapsuuden ajoilta, jolloin laiskoja ihmisiä haukuttiin Billnäsin mannekiineiksi. Tuolloin ei vain lapselle vielä selvinnyt, että tarkoitettiin töissä lapionvarteen nojailevia ihmisiä. Ja että nimenomaan Billnäs siksi, että lapioita valmistettiin Billnäsissä. Alla olevan kuvan vanhat lapiot ovat kuitenkin Fiskarsin työkalumuseosta - jonkinlainen taideteos nähkääs.
Kun oli puoli päivää ihasteltu aluetta, kierrelty antiikkimarkkinoita ja toivepuutarhanäyttelyä, päätimme jatkaa matkaa. Olin luullut koko ajan olevamme Fiskarsissa, mutta sehän olikin meillä vielä näkemättä - pääkohde! Siellä oli vielä valtavammat markkinat, mikä harmitti, sillä olimme tulleet itse asiassa idyllisen maiseman ja ruukkialueen takia. Vanhaa rojua näkee muuallakin. Tavaramyyjää oli vaikka kuinka paljon, ja samaa vanhaa roipetta. Huomasin nyt senkin, että minähän omistan kauhean arvokasta tavaraa. Jo 40 vuotta olemme syöneet jäätelöäkin niin kalliista kupeista, että ne on nyt laitettava lasivitriiniin ja vain kaukaa ihailtava, etteivät mene rikki!
Olimme aina luulleet, että Fiskars on suhteellisen pieni alue, jonka kykenee haukkaamaan kerralla. Mutta aluehan on valtava. Tehdasrakennuksia vaikka kuinka monta, työläisten asuntoja ja kaikki idyllisesti jokivarressa. Ei yhtään haittaa, vaikka tänne tulisi toisenkin kerran, mutta silloin kyllä katsomme, ettei ole liikaa muita ihmisiä tiellä. Ylimmässä kuvassa Fiskarsin kellorakennus, jonka kellon soitto on ilmoittanut työläisille ruoka- ja työajoista.
Tuossa Suomen kolkassa olisi ollut vaikka kuinka monta käyntikohdetta, mutta voimavarojen loppuessa karsimme rankalla kädellä. Kartan kohteista päätimme käydä paluumatkalla vielä Mustion linnassa, joka kuulosti mielenkiintoiselta, ja joka oli ennestään ihan tuntematon. Linnaksi sitä nimitetään, vaikka se on itse asiassa kartano, Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus, jonkun patruunan 1700-luvulla rakentama. Sisällä kauniita huoneita, joihin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla. Valtavalla puistoalueella on monia rakennuksia, mm. vanha ruukki, krouvi, teatteri, patsaita, jopa Miina Äkkijyrkän peltisiä lehmäpatsaita. Viehättävä oli myös lummepolku, josta alakuva. Polun varrella näkee kolmenlaisia lumpeita, vesitatarta, sarjarimpiä ja monia muita vesikasveja. Punaiset lumpeet olivat valitettavasti vasta nupulla.
Jotenkin tuntuu taas hämmästyttävältä, että on näin kauan elänyt, eikä ole ennen noissakaan paikoissa käyty. Uudellemaalle jäi vielä paljon mielenkiintoisia kohteita, mutta ehkä menemme niihin vaikkapa vuoden kuluttua. Nyt oli matkaa jatkettava Pohjanmaalle, mistä raporttia huomenna.
Tekstit
4 kommenttia:
Tämähän tuli sopivaan aikaan, kun lähdemme loppukuusta Suomeen ja on tarkoitus käydä Fiskarsissa ja ollaan jopa yötä Mustion linnassa. Me tosin varmaan kumisaappaissa ja villatakissa kuten aina kun mieheni on Suomessa, hän ei ole siellä vielä kunnon kesäpäivää kokenut saati sitten hellettä.
Voi voi, älkää nyt manatko tänne sadetakkisäätä, kun juuri on sovittu kahdeksi seuraavaksi viikonlopuksi ohjelmaa, joissa tarvittaisiin aurinkoista ja lämmintä säätä!
Minäkin olen antiikkilehtiä plaratessani huomannut, että omistan kaikennäköistä "arvokasta".
Mm. posliininen koira, jota olen aina yrmiskellyt maksoi jo 20 vuotta sitten 500 markkaa!
Puhdistin piskin välittömästi pölystä. Se on oikein Arabiaa.
Lasinen kaksiosainen (!) kana maksaa lehden mukaan 65 euroa (ja minä kun olen sitä aina pitänyt kaapin perimmäisessä pimennossa).
Eikös Billnäs ole tehnyt mm.
kirjakaappejakin?
Kaisa Jouppi: Joskus takavuosina kun näin kirpputoreilla, että Arabian astiatkin ovat olevinaan äärettömän arvokkaita, huomasin, että minullakin oli Arabiassa tehtyjä lautasia ollut kukkaruukun alusina. Kaivoin kiireesti niitä liiterin nurkasta ja puhdistin mullasta ja savesta. En vain tiedä, mitä ihmettä niillä halkeilleilla ja lovisilla lautasilla nyt teen.
Billnäs on kai tehnyt todellakin kirjakaappeja ja kaikenlaista muutakin monipuolista tavaraa.
Lähetä kommentti