Absurdia

Tässä pari viikkoa sitten sain vihdoinkin aikaan pestä kuistin ikkunat, mikä muodostuikin ihan rattoisan absurdiksi tilanteeksi. Tämä työ on ihan kohtuullisen vaativa homma, sillä kun laskee kaikki tuplaikkunat molemmin puolin, tulee isoja pestäviä pintoja peräti 30. Ikkunoiden edessä on lisäksi pakastimia ja kaappeja, on myös kuntopyörä sekä kukkia ja eri värisiä koristepulloja. Näin ollen siivousoperaatio on todellinen uroteko, jossa saa koko kuistin ylösalaisin, ja jossa mielellään saa olla toinenkin henkilö mukana.

Päivä sattui olemaan vielä sellainen, että paikkakunnalla oli nuorten rock-tapahtuma, jonka musiikki kuului meille hyvin ihan ilmaiseksi. Päivän lämpätila oli 31 astetta varjossa ja hiki virtasi kuin pahemmassakin kaatosateessa. Ja sitten kuului pihalta "Päivää!" Ensimmäiseksi kävi mielessä, että Murphyn laki toimii kuin toimiikin taas. Vaikka aikoihin ei kävisi ketään, kuin taiottuna saapuu joku juuri silloin, kun on pahin kaaos käsillä. Eikä tietysti nisun nisua pakkasessa. Varmin tapa saada joku kylään on sekoittaa huusholli ja syödä pakkanen tyhjäksi.

Näiden ajatusten jälkeen vasta näin ja kuulin, että sieltähän tuli taas jehovantodistajia, jo toisen kerran eikä kesä ole vasta kuin puolessa. Äheltäessämme kaappia paikalleen ja hien virratessa ohimoiltamme, nämä änkesivät kuistiin ja alkoivat kysellä, onko tullut ajatelluksi elämän tarkoitusta. Siinä ei nyt oikein joutanut vastaamaankaan mitään kunnollista. Kun vain jatkoimme roippeiden siirtelyä, jatkoivat jutustelua maailmanlopusta ja viimeisestä tuomiosta ja herra ties mistä kaikesta. Lopulta lukivat meille Raamattua kilpaa rokkitapahtuman musiikin kanssa, ja meidän ähkiessä ja hyvä ettei kiroillessa, kun kaapit olivat niin painavia. Ja kun heidän silmänsä osuivat värikkäisiin entisiin viinapulloihin, nykyisiin koristepulloihin, korottivat vielä varmuuden vuoksi ääntään.

Lopulta katsoivat tilanteen niin toivottomaksi, että lähtivät niine hyvineen, eivät jättäneet edes Vartiotornia luettavaksi.
***
Kuvassa paarma.