maanantai 10. tammikuuta 2011

Katsaus entiseen


Kun oppilaat joskus valittavat jostain vain viisi vuotta vanhasta oppikirjasta, että heillä tällaisia aataminaikuisia huonoja kirjoja, sanon heille, että näkisittepä minun vanhat oppikirjani. Oppilaita kiinnostaa kovasti tietääkin, millaisia ne ovat olleet, ja olen usein vienyt niitä heille näytille.
 
Tässä ensimmäisessä kuvassa ensimmäisestä ruotsin kirjasta yksi sivu summissa, näyttää olevan ensimmäisen vuoden oppikirjasta, eli kirjasta jota alettiin lukea keskikoulun ekaluokalla 11-vuotiaana. Ei pahemmin kuvia, ja jos on, ne ovat piirrettyjä, ja minä olen näemmä värittänyt joka kuvan kauniisti - huom, en ole sotkenut mitään! (Jacobson Fröberg, Ruotsin kielen alkeiskirja). Painovuotta ei ole tiedossa, sillä kirjan alkusivuihin on iskenyt inflaatio. Lieneekö  luettu ahkerasti, vai oppilaaniko joskus kähveltäneet, alkavat joka tapauksessa muutkin sivut irtoilla.



Jos ruotsin kielen kirjassa ei ole kuvia, ei niitä ole juuri senkään vertaa ensimmäisessä saksan kirjassa. (Palasto-Jatkola: Saksan kirja keskikouluille, painettu 1961). Saksa tuli opiskeluun mukaan keskikoulun tokaluokalla 12-vuotiaana. Ensimmäinen kuva kirjassa on vasta sivulla 20 kappaleessa 15 ja sekin vain hyvin pieni kello. Kyllä erittäin kuivaa luettavaa.

Kun kirjoista on opittu hieman alkeissanastoa, opiskellaan uutta sanastoa sen jälkeen pääasiassa satujen ja tarujen mukaan. Oppilaan jokapäiväiseen elämään liittyviä ilmiöitä ei juuri käsitellä. Tuolloin ei ole vielä tullut yleiseen tietoisuuteen ajatus, että kaikki ihmiset eivät tarvitse kaikkia sanoja ja että ihminen ei koskaan voi oppia vierasta kieltä täydellisesti omassa maassa asuessaan.

Ruotsin kirjan melko alkukappaleissa muistan vuodatetun kyyneleitä, kun sellaiset sanat kuin neliskulmainen (fyrkantig), sormustin (fingerborg), suurennuslasi (förstoringsglas), ja tietysti kaikki kotieläimet ja niiden ääntämiset piti opetella. Tietääköhän muuten kukaan laudaturinkaan kirjoittanut nuori nykyaikana, että kon råmar, grisen grymtar, hästen gnäggar tai fåret bräker? Näitä minä itku silmässä olen vääntänyt enkä ikinä sen jälkeen tarvinnut. Ei ollut kovasti käyttöä Ruotsiin mennessä ja tietä kysyessä.

Englannin kirjat kiinnostavat nykynuoria ehkä kuitenkin enemmän. Minä olen sitä sukupolvea, joka on alkanut englannin opiskelun vasta lukiossa, tässä pari sivua summissa kirjasta Friends across the sea (Anna-Liisa Sohlberg). Kirja on painettu 1967 eli minä olen saanut aivan ihka uuden kirjasarjankin luettavakseni. Tietenkään ei ole värikuvia, mutta muuten kirja tuntuu erittäin uudelta ja edistykselliseltä noiden muiden kielten kirjojen rinnalla.

Kun vertaan nyt tuota lukiossa alkaneen englannin kirjaa nykyisiin lukiossa alkavien kielten kirjoihin, on ero aivan päätähuimaava. Kuten olen usein kirjoittanutkin, ei tässä kirjassa ollut tekniikan, luonnontieteen ja muiden nykyilmiöiden sanastoa yhtään. Miten olisi voinut ollakaan, kun ei sellaisia monia ilmiöitä kerta kaikkiaan ollut olemassakaan. Kotiini saatiin televisio joskus 1967-68 tienoilla ja tuo englannin kirja on painettu 1967. Ei ollut edes televisio-sanaa, puhumattakaan kaukosäätimistä ja muista vempaimista. Entäs saastumiset ja muut nykyilmiöt? Nykykirjoissahan on erittäin laajat osiot tekniikan ja tieteen sanaston oppimiseen.

Omituista, että aina kun oppilaiden kanssa tulee puhetta entisistä ajoista, he ovat sitä mieltä, että ne ajat olivat huonot ja kaikki mitä ennen tehtiin, oli huonoa. En sanoisi, että kirjat olivat huonoja, ne olivat vain erilaisia. Ne oli tehty senhetkiselle sukupolvelle ja senhetkisten resurssien sekä senaikaisten oppimiskäsitysten mukaan. Jos minä tekisin oppikirjan, ottaisin joitain ideoita näistä vanhoista ja yhdistäisin ne uusiin.


Tämäkin näyttää nyt niin vanhanaikaiselta, mutta oli silloin modernia.

12 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Minulla on tallessa postikortti, jonka isä on lähettänyt 1950-luvun lopulla Pariisista. Siinä hän kertoo nähneensä näköradion eli siis television. Sieltä hän toi mukanaan myös ensimmäisen kuulakärkikynän merkkiä Bic.

isopeikko kirjoitti...

Nyt peikkokin oppi piirtämään pupujussin ruotsiksi :) kiitos.

merike kirjoitti...

Kivasti väritetty!
Lieneekö sama kirja, jossa oli runo:
Lille kineman
är så trevlig han
han är käck och han är glad
bor uti en kinestad.

tai
Rulla, rulla,
lilla Ulla,
lilla Ulla rullar?

Luin pitkän englannin ja on vaikea uskoa, ettei kirjoissani olisi mainittu televisiota, tosin ne olivat loistavan Anna-Liisan teokset "English with Bob" ja "More English with Bob" osittain. Lukiossa jouduin korpeen, jossa ei ollut kuin Tyttölyseo ja valtion kouluissa oli tosi surkeat kirjat. Olisiko ollut Almilan kirja englannissa. Saksa alkoi lukiossa ja varmaan Jakobsson-Müllerin alkeiskirjoin. Poikani kirjat olivat aivan ihania, niitä painettiin joka vuosi uusia ja uusia, värikkäitä ja upeita.

Olen nähnyt äitini koulukirjoja ja ne vasta tylsiä olivatkin.

Anna-Liisan kirjat olen lainannut jollekin joka ei ole niitä palauttanut:( Mutta onneksi on tallessa "Pension Duval", kävin ranskan kielen kurssia jota piti meille lapsille Outi Nyytäjä, olen siitä ikuisesti kiitollinen hänelle.

Sirkka kirjoitti...

Nostalgista oppikirjoista. Minäkin olen aikoinani lukenut tuota Jacobson-Fröbergin ruotsin oppikirjaa. Mikä saksan (pitkän) oppikirja oli, en muista enkä viitsi ruveta tonkimaan varastoja. Jakobsson-Öhmanin Saksan kielioppi on kuitenkin aikoinaan päntätty kannesta kanteen. Mikä sivumennen sanoen oli erittäin hyödyllistä myöhempiä vaiheitani ajatellen.

Kirlah kirjoitti...

Allu: Kerran huomasin, että minun sukupolvellani on paljon muistoja siitä, kun tuli aina jokin uusi tekninen keksintö. Nykynuorilla on kaikki ollut jo aina olemassa. Mitähän he muistelevat vanhana :)

isopeikko: peikothan tarvitsevat tuollaisia taitoja ;)

Merike: juuri nuo runot osaan minäkin ulkoa kuin vettä vaan, lienevätkö vieneetkin tilan aivoista kaikelta tärkeämmältä.

Sirkka: näitä kirjoja on hauska tutkiskella, ovat ne niin erilaisia nykyisiin verrattuna.

Annikki kirjoitti...

tre små troll... - näitä oppikirjan runoja piti päntätä päähän ensimmäiseen kokeeseen ulkoa (ruotsi oli ensimmäinen "vieras kieli" oppikoulun ekalla) - missään ei sanottu, että pitäisi kiinnittää huomiota myös oikeinkirjoitukseen, ulkoa osaamista vain korostettiin - minä opin tuohon aikaan helposti ulkoa asioita - opin siis runot nopeasti ja varmasti (osaan minäkin vieläkin) - mutta kirjoitin ne tietysti suomalaiseen tapaan, niin kuin ne lausutaan - opettaja otti virheen (niin kuin silloin sanottiin) jokaisesta kirjoitusvieheestä - tuloksena arvosana nelonen - siitä alkoi kielen oppimisen alamäki kohdallani - pettymys oli tosi suuri

mm kirjoitti...

Täältä muistoista löytyvät myös nuo samat kolme peikkoa ja rullaava Ulla sillä oikealla ruotsalaisella uulla. Muistatteko, miten "Zachris har en liten tax, den är svart och heter Max". Tuota mäyräkoiratietoa on ole myöhemmin tarvinnut.

Hyödyllisin silloin opittu lause nykymediaakin ajatella on:
"Tumma tunnor bullrar mest."

Kirlah kirjoitti...

Annikki: juu, kaikki osaan minäkin vieläkin ulkoa. Koskaan ei missään sanottu, että ne olivat vain ääntämisharjoituksia. Muistan, että jouluun mennessä en ollut vielä päässyt kärryille, mitä kielenoppimisessa oikein ajetaan takaa.

mm: niin kuin kaikki muutkin lauseet oli opeteltava ulkoa, kun niitä ei muuten käsittänyt: titta uppåt Henrik, ett flygplan kommer... jne. Tuonkin pätkän osaan vieläkin ulkoa, silloin en käsittänyt hölkäsen pöläystä, mitä se tarkoitti. Mitenkähän on mahdollista, että olen näinkin pitkälle päässyt tuollaisen käsityskyvyn omaavana :(

Vallaton mummeli kirjoitti...

Miten minä muistan, että se Lille kinaman olisi ollut tjock och glad, eikä käck och glad. :)

Muistan, kun yhdellä ruotsin tunnilla kukaan ei osannut mitään yhdestä toisesta runosta. Opettaja suuttui ja jouduimme lukemaan sen ulkoa. Näin muistan, että se olisi mennyt. Jotain puuttuu varmaan välistä, mutta tässäpä teille runonautintoa, josta on mulla ollut hupia. Lausun tätä aina lapsenlapsille, jotka käyvät kielikylpykoulua :)

Maria nyckelpiga satt och grät på en blad
”Inte kan jag, inte kan jag nånsin bliva glad.”
??? Då kom dit majbacken och sa
”varför kan du, varför kan du inte bliva glad?”
”Ju, sex svarta prickar på skalet bär jag ju
och modet i år ack, att det var bära sju.”
”Men kära lilla nyckelpiga sorg inte så,
jag tycker”, sa majbacken, ”att du är söt ändå.”
”Säger du det”, sa nyckepiga och log
”Ja, kanske, ja kanske, att sex prickar är nog.”

Anonyymi kirjoitti...

Aloin englannin opiskelun kolmannella luokalla, se oli silloin ihan uutta. Opettaja oli oppikirjan tekijä. Kuuluin pieneen ryhmään, jota hän kuljetti opettajaseminaareissa pitäessään näytetunteja. Muistan, että jouluun asti vain puhuttiin ja katsottiin kuvia. Joulun jälkeen opeteltiin kirjoittamaan se, mitä oli ensin opittu puhumaan.
Lyhyen saksan opettajani lukiossa oli myös oppikirjantekijä. Hän piti tärkeänä puhumista ja mahd, oikeaa ääntämystä. Harjoittelimme sitä paljon tunneilla. Emme kääntäneet. Mutta opettaja sai luokan villeistä pojista tarpeekseen ja hylkäsi meidät lukion kolmannella. Saimme uuden, vanhanaikaisen opettajan, joka oli innostunut kääntämisestä. Ylioppilaskokeissa minäkin käänsin, vaikka olisi saanut valita myös silloisen uusimuotoisen kokeen.
Ruotsin opettaja oli pelottavan ankara. Hän laati hirveän pitkiä lauseita käännettäviksi kokeisiin. Oli miettinyt kaikki mahd. kielioppiasiat niihin. Kun kokeet oli palautettu, piti jokainen virke, jossa oli virhe, kirjoittaa puhtaaksi viereiselle sivulle. Jos teki virheen, se oli miinusta seuraavassa kokeessa! Lisäksi koe piti opetella ulkoa. Se kuulusteltiin seuraavalla tunnilla. Kyllä oli pelottavaa! Mutta ennen joulua opettaja muuttui tunteelliseksi ja laulatti meillä monta tuntia joululauluja ruotsiksi.
pisnistms

Kirlah kirjoitti...

Vallaton: kyllä se Lille kinaman oli käck, eli reipas, pirteä.
Tuollaista pitkää runorimpsua en ole ennen kuullutkaan. Sinullahan on ollut jokin ikivanha kirja käytössä ;)

pianistms: siinähän tulikin oikein kunnon läpileikkaus Suomen kielenopetuksen kehityksestä :) Kaikkea on nähty ja koettu.

Anonyymi kirjoitti...

Hei vaan kaikki!

Noista runoista:
Miten jatkuu: Ida, Edla, Ada,
springer ned att bada...

En muista enempää, varmaan joku jatkaa!

Lare