sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Is this hjuuuumor?


"This is hjuuumor" hoettiin takavuosina jossain Speden ohjelmassa ja heiteltiin täytekakkuja toisen naamalle. Onko se huumoria? Ainakin sitä vieläkin näkyy käytettävän eri ohjelmissa, ja juuri kun alkaa luulla että tuosta huumorista päästiin, työntääkin joku häissä morsiamen pään täytekakkuun.

Ikuinen ongelma: Mikä on huumoria? Riippuu tietysti ihmisestä, tottumuksesta, ympäristöstä, kulttuurista. Se mikä toiselle on huumoria, on toiselle veristä totta, jopa työpaikka- tai koulukiusaamista. Jos istut kavereiden kanssa saunan lauteilla ja pahaa aavistamatta saat ämpärillisen lunta tai jääkylmää vettä niskaasi, naurattaako? Ilahdutko silloin, kun laiturilla seistessä toinen työntää sinut järveen, sieltä yrität uimataidottomana räpiköidä henkesi edestä ja toinen hirnuu vieressä.

Tavallista on myös tuolin vetäminen toisen alta. Onko se kivaa huumoria, kun toinen on istuutumaisillaan ja mätkähtäessään lattialle niksauttaa selkänsä lopuksi elämää? Miten sitten viime aikoina paljon puhuttanut miesten ns. sukupuolinen häirintä. Kuka saa tulla takaa päin ja ohimennessään säikäyttää tökkäämällä kylkeen tai nipistää takapuolesta? Vai saako kukaan?

Miltä kuulostaa, jos perheenisä on lupautunut tekemään alakouluikäiselle lapselle täytekakun synttäreille, joille on tulossa lapsen puoli luokkaa. Kun herkutteluhetki on alkamassa, lapsi havaitsee, että isä onkin koristellut kakun metvurstisiivuilla ja suolakurkuilla tai peräti sillinpaloilla.

 Työpaikalla olet suuren tärkeän kokouksen puheenjohtaja, olet stressaantunut, väsynyt ja pelkäät että suuret kaupat menevät sivu suun. Et löydä papereitasi ja etsit niitä vimmatusti ennen kokousta työhuoneestasi. Vieressä istuva työkaveri tietää, missä paperit ovat, mutta lyö leikiksi ja kiusoittelee. Ei armahda, vaikka olet itse asiassa romahtamaisillasi.

Nuo olivat kaikki melko yleisiäkin "huumorimuotoja", jotka ovat sattuneet jollekin ja asianosaiset ovat suuttuneet verisesti. Teon tekijä on tavallisesti äärettömän hämmästynyt. "Minähän vain laskin leikkiä, se oli huumoria, kyllä huumoria pitää ymmärtää". Mutta onko se huumoria? Kiusaamisesta sanotaan yleensä, että jokin teko on kiusaamista, jos asianomainen sen kokee kiusaamiseksi. Tästä ovat tavallisesti kaikki järkyttävän yksimielisiä. Mutta heti kun kyseenalaistetaan "huumoria harrastaneen" oma teko, tämän lausahdus saattaa kuulua: "Mutta pitäähän huumoria ymmärtää!"

Minua kiinnostaa kovasti, pitävätkö ihmiset tämäntyyppisiä asioita huumorina. Siksi laitoin tuohon oikeanpuoleiseen sivupalkkiin kyselyn, josta voi rastia niitä asioita, joita ei itse pidä huumorina, (samalla sain kokeilla tuollaisenkin kyselyn tekemistä). Ja kommentit asiasta kommenttilaatikkoon ovat erittäin tervetulleita.

6 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että minulta löytyy huumorintajua, tilannetajua ja osaan nauraa itsellenikin, mutta silti EN todellakaan tykkää näistä "käytännönpiloista", joita jotkut tuntuvat huumorina viljelevän. Peittävät vain ilkeytensä sillä, että "kyllä huumoria pitää olla"... Auta armias, jos joutuvat itse samanlaisen pilan kohteeksi. Siksi en tykkää näistä telkusta tulevista videopätkistäkään, joissa aina joku tuntuu loukkaavan ja sitten se kaikelle kansalle näytetään ja hauskaa pitäisi olla. Ei tajua!

Sirokko kirjoitti...

Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Ns. pilat, joissa vaarannetaan toisen terveys, ovat silkkaa edesvastuuttomuutta, jota on turha peitellä huumorin taakse. Ymmärrän, että lapset saattavat kokeilla, on nimittäin itsekin joskus kakarana säikäytetty eräs vanhempi ihminen niin että oli oikeasti lähellä sydänkohtausta, saatiin ansaittu rangaistus ja perille meni oppi.Aikuisten tekemänä tuo on todella typerää.
Toisten mollaamisestakin on tullut julkinen huvi, josta en pidä ollenkaan, sairasta. Tai ehkä ne on yleisesti hyvän käytöksen rajat mitkä ovat hämärtyneet.
Ymmärrän kyllä tilannekomiikan, ja että vahingoillekin saatetaan nauraa, niin omille kuin muidenkin, mutta vasta sen jälkeen kun ne on vaarattomiksi huomattu.
Enkä siis pidä itseäni ollenkaan tosikkona.

Annikki kirjoitti...

telkusta katsellut joskus amerikkalaisia "hauskoja kotivideoita" - uskomattomalta tuntuu, että niissä saattaa olla sellaisia, että aikuiset tekee jonkin jekun lapselle ja nauraa päälle - esim. usein säikäytetään lapsi vaikka naamarilla (ihan pieni lapsi ei sellaista naamariksi tajua) - kun näkee sen todellisen kauhun lapsen silmistä, tuntuu pitkän aikaa pahalta, kun aikuiset, muka lapsen läheiset, nauraa kovasti

Kirlah kirjoitti...

Minz ja Sirokko:
Samaa mieltä. Minusta nämä ovat sellaisia, että täytyy ehdottomasti tuntea toisen huumorintaju ja ottaa huomioon tilanne, ennen kuin ryhtyy tällaisiin. Ja juuri nimenomaan se, että jos aiheuttaa toiselle vahinkoa, se on silloin minusta jo kiusaamista.
Minusta veteen heittäminen on aina riskialtista, vaikka toinen olisi uimataitoinenkin. Lumen kaataminen nyt äkkiä ajateltuna tuntuu vaarattomalta, joten sen vaikkapa hyväksyisin, jos on aivan varma toisen huumorintajusta. Vaikka voihan sitä siinäkin sydän pysähtyä tietysti.

Annikki: Lapsiin kohdistuva tuon tyyppinen pila on minusta aina rikollista. Lapsi voi saada vaikka millaisia traumoja koko eliniäkseen.
Mutta mitä noihin niin sanottuihin hauskoihin kotivideoihin tulee, minusta ne ovat muutenkin epäilyttäviä. Koskaan ei näytetä, miten pahasti joku on loukkaantunut. Filmi katkaistaan sopivasti siinä kohtaa, ettei vain kenenkään tarvitse nähdä, rampautuiko toinen lopuksi ikää tai heittikö peräti henkensä. Näin saadaan lapsille vääränlainen kuva elämän todellisuudesta.

Rosina kirjoitti...

Ne amerikkalaiset kotivideot jäävät katsomatta, ovat niin puistattavia. :(
Löydän huumoria ihan eri asioista.

Kirlah kirjoitti...

Tuloksena äänestyskyselyssä oli, että 90% ei pitänyt lasten kiusaamista ja hädissään olevan kiusaamista huumorina. 10% sen sijaan sallii senkin. No, tulsohan on kai sellainen kuin mitä me ihmiset olemmekin. Eihän kiusaamista olisi olemassakaan, ellei se aina jonkun mielestä ole huumoria!!!!
Ja 15% työntäisi toisen veteen tuosta noin vain.

Kysely oli huonosti laadittu, sillä siinä kysyttiin vain, mikä EI ole huumoria. Olisi pitänyt olla myös vaihtoehtoja, mikä ON huumoria. Ehkä tulso olisi ollut toisenlainen. Mutta teen joskus jostain toisesta asiasta paremman.