lauantai 15. tammikuuta 2011

Kaikkea aina sattuu


Olemme saksan etäopetusryhmän kanssa perustaneet blogin, jonne oppilaat kirjoittavat kaikki tuotokset, mitä kurssin aikana tehdään. Meillä on kaikilla samat tunnukset sisäänkirjautumiseen, ja käyn aina välillä vilkaisemassa, onko joku kirjoittanut jotain. Sen jälkeen korjailen ainakin suurimmat virheet ja julkaisen jutun.

Toissapäivänä kävi vain niin, että kun olin korjaillut virheitä, mieleeni tuli yhtäkkiä, että voihan olla, että oppilas ei ole vielä kirjoittanutkaan juttuaan valmiiksi eikä laittanut kuvaa, joten en vielä julkaissut sitä. Kun eilen kurkistin blogiin, havaitsin sinne tulleen kuvan ja mitä kummaa! Oppilas oli vielä ennen tekstistä luopumistaan huolellisesti tarkistanut oman paperille kirjoittamansa alkuperäisversion mukaan ja korjannut takaisin vääriksi ne minun korjaamani kohdat! Voi ei, kaksinkertaista työtä.

Ruotsinryhmälle aioin näyttää eilen videota. Ei ole enää kuin yksi luokkahuone, jossa videot toimivat. Niitä harvoin kukaan enää käyttää, joten ei ole korjautettu vanhoja eikä hankittu uusia laitteita. Menimme siis siihen luokkaan, jossa laite vielä toimii, mutta kun se oli etäopetusluokka, pitä painaa kahta kaukosäädintä ja ainakin 15 nappia ennen kuin saa kuvan näkyviin. Ja missään ei näkynyt sitä toista kaukosäädintä. Viimein joku oppilas tuli viereeni, otti muina miehinä sen "kadonneen" säätimen ja alkoi painella nappeja. Oppilaat kai näkivät koko ajan säätimen, se oli tietokoneläppärin kannen takana, niin ettei osunut minun silmiin, mutta heille kyllä näkyi. Olisivat kyllä ihan hyvin voineet mainita, missä säädin on!

Mutta nyt lähden kaupunkiin ja taidan ostaa samalla jonkun vehkeen, jolla saa siirretyksi ohjelmia videolta tietokoneelle. Joitakin hyväksi havaittuja ohjelmia voi siirtää. Koulussa näytettävistä on kuitenkin paras jättää vuosiluvut pois. Niin kauan menee hyvin, kun oppilaat luulevat, että ohjelma on ihan viimeistä huutoa. Mutta jos vain näkyy vuosiluku, ei olekaan enää kiinnostavaa, vaikka samaa kieltä ne siellä puhuvat kuin tänä päivänäkin. Paitsi että eilisestä ei kukaan saanut mitään selvää, kun puhuivat ohjelmassa Skånen murretta Malmössä. Siksi luimmekin ensin käsikirjoituksen, jotta saivat paremmin selvää juonesta.

16 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Saksanopetusblogi kuulostaa hyvältä idealta! Minäkin varmaan oppisin kunnolla saksaa,jos olisit opettajani.Muistan lukiojaltani hyvät opettajat,mutta saksanope oli surkea...ja ihmettelen vieläkin,että sain C:n kirjoituksissa....
Jos löydät sellaisen laitteen,jolla saa videosta siirrettyä tietokoneelle,niin laita sen tiedot tänne. Omistan edelleenkin pari videota,jotka kyllä haluaisin digimuotoon...

Allu kirjoitti...

On se aika uskomatonta, että oppilas muutti taas tekstin virheelliseksi eli ei taida paljon ajatella. Tiedätkö muuten, lukevatko jotkut oppilaasi sinun blogiasi?

vilukissi kirjoitti...

Taidat olla ainut tietämäni ope, joka on keksinyt noin mukavan jutun, kuin yhteisen blogin oppialaiden tuotoksille!!! Ei sulta energiaa kyllä puutu!! Hienoa!

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Voi kun löytäisin jostain blogin, jossa on suomalaisten nuorten äidinkielen tunnilla kirjoittamia juttua... Siis jotain kyllä löytyy, pääasiassa lukiolaisten kirjoittamia, mutta yläkoululaisten tekstejä en ole löytänyt. Opetusryhmäni ovat niin pieniä (yksi tai kaksi oppilasta), eivät oppilaat kuule juurikaan toisten kirjoittamia tekstejä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kiva lukea, että eivät ole oppilaat muuttuneet sitten viimevuosisadan.
Me emme aikoinamme olisi missään tapauksessa paljastaneet opettajalle jotain häneltä hukassa olevaa, jonka me olisimme nähneet.
Siihen aikaan, yli 50vee sitten, olisi "kateissa" voinut olla TAULUNPYYHKIMYS-SIENET (eli vamput) LIIDUT, PÄIVÄKIRJA, KARTTAKEPPI,MUSTEKYNÄ, MUSTEPULLO jne.
Ja me sentään olimme kilttejä tipulalaisia!
Paitsi, tietenkin, jos kyseessä oli joku ankara ja hirmuinen opettaja (kuten ruotsinope ;) kaikki tavarat löytyivät heti.
Sinua eivät oppilaat pelkää.
Olkoonpa tämä lohtutuksena, vaikkakin heikkona sellaisena.

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: katselin kaupoissa siirtolaitetta, mutta en arvannut ostaa, sillä eräässäkin mokkulannäköisessä oli vain kuva, jossa pöytätietokoneelta saa siirretyksi läppärille tietoja. Minulla ei ollut aikaa etsiä tarkemmin. Mutta tiedän takuuvarmasti, että laitteita on olemassa, sillä kieltenopekollegallani on laite, jolla hän on jo siirtänytkin tietoja WHS:ltä. Kysyn häneltä tarkemmin asiasta ja ilmoitan täällä sitten, millainen laite oikeastaan on.

Kirlah kirjoitti...

Allu: kyllä oppilas ahkera ja tunnollinen on, mutta eihän hän arvannut, että minä käyn siellä välillä sorkkimassa :)
-Kyllä jotkut oppilaatkin lukevat näitä.

Vilukissi: ei blogin perustaminen oppilaille itse asiassa ole kauhean ihmeellistä enkä usko, että harvinaistakaan. Minusta se on vain helpompi versio monille muille oppimisalustoille, joita opetustarkoituksiin on perustettu.
Muutama vuosi sitten teimme samanlaisia juttuja eJournal-nimisellä alustalla ja meillä oli italialainen koulu partnerina. Mutta blogialustan käyttö on huomattavasti yksinkertaisempaa.

kato nyt tätäkin: minähän voin kysellä äidinkielenopelta, onko hänellä tietoa.
Minusta juuri tuo vertaisoppiminen on tärkeää. Minullahan on sama ongelma, että ryhmät ovat pieniä, joten tällä tavalla näkevät vähän toistensa tuotoksia.
Minulla on yhteydet nyt saksalaiseen ja tsekkiläiseen kouluun, joissa ope on kannustanut myös kommentoimaan näitä tekstejä, mutta oppilaat näyttävät ulkomailla näköjään käyvän kyllä lukemassa, mutta eivät kommentoi. Mutta sekin kannustaa jo omia oppilaitani tsemppaamaan, kun tietävät jonkun oikeasti lukevan.

Kirlah kirjoitti...

kaisa jouppi: juu, ei mitään uutta auringon alla. Välillä tuntuu, että ennen on keksitty paljon hurjempia juttuja kuin nykyään.
Mutta on ennen ollut aikamoisia opettajapersoonia. Omalta keskikouluajalta muistan, että karttakeppi oli kerran roskiksessa ja historianope ei uskaltanut koskea siihen, vaan etsi laukustaan kynän, jolla oppilaat kävivät näyttämässä kartalta jonkin paikan. Ope pelkäsi kauheasti bakteereja, ei kuulemma pitänyt sen takia ikkunaverhojakaan.

-Jaa että oppilaani eivät pelkää minua. -Saisivat kyllä vähän pelätä. Se pitäisi ihmisen vähän virkeämpänä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Minunkin koulussa oli bakteerikauhuinen opettaja, joka desinfioi koepaperit uunissa. Kerran pääsivät palahtamaan...
Tätä kautta voin kai Kaisajoupille viestittää kuuluvani hänen lukijakuntaansa. Olen kommentoinutkin, mutta jostain syystä ne kommentit katoavat taivaan tuuliin. Varmaan haalenevat tylsyydessään Kaisan hauskan kerronnan rinnalla ja häpeillen pakenevat johonkin piiloon.
pianistms

Kirlah kirjoitti...

pianistms:
Onpas erikoisen bakteerikauhuinen ope sinulla ollut. Huhhuh. Luulin sitä entistä omaani kaiken huipuksi, mutta tuo kyllä vei jo voiton.

En malta olla mainitsematta tuohon kommenttiisi kaisajoupille, vaikkei asia minulle kuulukaan. Olen huomannut, että jotkut ihmiset eivät välitä anonyymien kommenteista, siis sellaisista, joista on jäänyt tai tahallaan jätetty allekirjoitus pois. Ei varsinkaan jos ne ovat negatiivisia.
En tiedä, onko tässä sellaisesta tapauksesta kyse, mutta
oletko muuten kokeillut laittaa kommentoidessa siihen anonyymisanan laatikkoon anonyymin paikalle tuon nimimerkkisi? En tiedä, toimiiko, mutta luulisin, sillä tiedän monia, joilla ei ole omaa blogia, mutta kommentoivat sillä tavalla. Näin ei jää henkilöllisyys pimentoon, eikä kirjoittajan tarvitse arvailla, kuka siellä oikein on.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirjuutan tähän lokerikkoon vastauksen SILTÄ OSINGOLTA, kun meikäläisen blogista on kyse.
Kaikki kommentit ovat minulle kuin KULTAHIPPUSIA!!!
Anona, nyymeinä, tai nimellä.
Olen laskenut sinut sen jälkeen aina LUKIJAKUNTAANI "pianistms", kun kerran onnistuit saamaan kommenttisi rautaesiripun (!) läpi. (Vai...hetkinen...olikohan se kommentti jonkun toisen blogin kautta silloinkin?) Kaikki ja kaikkien kommentit ilahduttavat minua järkälemäisen suuresti. Menen useaan kertaan sivuilleni ja kuiskaan: "anna olla commentsuuneja, anna olla kommentsuuneja!"
Tyttäreni on kuulemma menettänyt hermonsa, kun sivustolleni on niin KAAMEEN vaikea päästä kirjottamaan, eikä enää ikinä yritäkkään.
Olen niin kaavoihinkangistuvaa lajia, etten ymmärrä (lue: osaa) vaihtaa blogissani mitään asioidenhoitoa helpottavia linkistöjä.(edes omakuvaa ajantasalle nykyisen, melkein rippikoulukuvan sijaan).
Yrittäkää vaan hyvät ihimiset kirjoitella, jos mahdollista vähänkään on!
T: Kaisa Commentti

Anonyymi kirjoitti...

Kuulun samaan rotuun kuin kaisacommentti eli en jaksa tapella tekniikkaa vastaan. Tyhmyyttä vai mitä lienee, en ole onnistunut kesyttämään tätä nykyajan teknologiaa.
Mulla oli aluksi jopa jokin salasana, jonka avulla saatoin hyvin kommentoida. Kunnes - eräänä päivänä tekniikka päätti heittää mut yli laidan ja väitti salasanaani vääräksi. Sen jälkeen olen kommentoinut anonyymina pianistina. Semmoinen ihan oikeasti olenkin...
Onneksi on kuitenkin näitä kiertopolkuja!
Ja voitte molemmat, Kirlah ja Kaisajouppilainen, luen teidän kirjoituksianne ja kommentoin - ainakin jossain muodossa.
pianistms

Annikki kirjoitti...

sinulle, kato nyt tätäkin: ainakin Kiuruveden yläasteen sivulta kohtaan äidinkieli menemällä löytyy esim. kasiluokkalaisten verkkolehteä ja muuta kirjoitusta - aikoinani siellä aloitettiin verkkolehteä - ja näkyvät seuraajat jatkaneen perinnettä - monessa koulussa ei välttämättä ole, ei ainakaan ennen ollut

Kirlah kirjoitti...

pianistms: kiva, että käyt täällä lukemassa. Tekniikka tökkii usein todellakin. Minäkin kirjoitan tätä parhaillaan töissä, koska kotikoneella alkoi netti vastustella :((

Kato nyt tätäkin:
tuo Annikin vihje auttaa varmaan jo vähän eteen päin.
Mutta kyselin myös koulumme äikänopelta, hänellä ei ollut tietoa. Useinhan oppilastöissä on salasanat.
Mutta hänkin arveli, että menemällä jonkin koulun sivuille suoraan saattaisi löytyä sattumalta avoimia äidinkielen sivuja.

mm kirjoitti...

Täytyy tänne vanhaankin kommentoida, kun alkoi niin hymyilyttää tuo muina miehinä (vai naisina) suoritettu kaukosäätimen napsaus.
Viime vuonna opetin aikuisia ja näytin netistä YouTubelta elokuvaa. Kone ja sen ohjelmat olivat erilaiset kuin oma koneeni ja en heti löytänyt oikeaa suurentavaa napsautusta. Yksi oppilaista tuli ihan rauhallisesti eteen, napsautti oikeaa kohtaa, hymyili ja käveli takaisin.
Minä otin sen kohteliaisuutena. Vähemmänhän tuo häiritse kuin se, että olisin näyttänyt tyhmyyttäni vielä enemmän tai että minua olisi joku suullisesti neuvonut :)))
Oli muutenkin mukava se oppilasporukka.

Kirlah kirjoitti...

mm: jos on kiva porukka, sellaisessa homma yleensä toimiikin, neuvoa voi puolin ja toisin. Tämäkin ryhmä on mukava, eivät vain kai jaksaneet eväänsä heilauttaa.
Toisaalta ovat tottuneet siihenkin, että etälaitteiden kanssa menee aikaa muutenkin aina sähläämiseen, joten ovat jo tottuneet kaikenlaisiin koneiden oikutteluihin.