keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Uskomatonta uskoa


Saksan kirjassa oli vaihteeksi puhetta taikauskosta. Lueskellessani oppituntia varten netistä eri kulttuurien taikauskosta, olivat eri maiden ihmiset listanneet sivukaupalla asioita, jotka tuovat tai vievät onnea, avio-onnea tai sulhasia, rahaa tai mitä tahansa. Ihmiset tuntuvat olevan hämmästyttävän taikauskoisia kulttuurista riippumatta. Ja eri kulttuureissa näyttävät pätevän pääosin samat tavat ja rituaalit. Minusta yllättävän vähän oli vaihtelua eurooppalaisissa uskomuksissa. Uskomattominta minusta on, että nykyäänkin jotkut ihmiset ihan tosissaan uskovat näihin. Mitenkähän sellaisen ihmisraukan käy, j0ka ei joistakin epäonnen tuojista ole edes kuullutkaan!

Musta kissa, tikapuiden alta kulkeminen, kynnyksen yli kätteleminen, suolan ripottelu jne ovat niitä tavallisia epäonnen tuojia kaikkialla. Ei myöskään saa kehua mitään ennenaikaisesti, ettei vedä epäonnea ylleen. Numero 13 tuo epäonnea kaikkialla jopa niin, että monien maiden kerrostaloista puuttuu hissistä kerrosnumero 13 kokonaan.
Puolalaiset uskovat myös, että jos takapuolta kutittaa, kehuu anoppi sinua parhaillaan.

Asiaan kuuluu ihan kaikkialla myös, että syljetään kolme kertaa olkapään yli epäonnen karkottamiseksi. Saksalaiset voivat sanoa myös: Toi, toi, toi, mikä korvaa epähygieenisen syljeskelyn. He voivat lausua myös maagiset taikasanat: Abrakadabra.

Onnentuojatkin ovat samoja kaikkialla: hevosenkenkä, neliapila, sirpaleet, luku 7 jne. Saksalaisille onnea tuovat myös sika ja punainen kärpässieni.

Suomalaiset koiranleuathan väittävät myös, että jos vappuna harakka kävelee hangella, on silloin lunta maassa! Puolalaisilla vähän vastaavanlainen sanonta kuuluu, että jos sunnuntaina on talossa kuollut ruumis, se tietää takuuvarmasti hautajaisia lähitulevaisuudessa tai: jos vetoketju rikkoontuu, on syytä häpeään!
Heh heh, minä uskon parhaiten näihin viimeksi mainittuihin.

16 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Viimeisellä lentomatkallani istuin rivissä 14 ja meinasin mennä ohi, kun koneesta puuttui kokonaan rivi 13. Nuohooja tuo Saksassa onnea ja sikaahan käytetään oikein sanonnassakin => Schwein haben

Villasukka kirjoitti...

Briteissa musta kissa tuo onnea! Ja monessa Aasian maassa numero 4 on pahempi kuin 13, sillä ainakin kiinassa se kuulostaa samalta kuin sana kuolema.

Yaelian kirjoitti...

Aika outoja ovat kyllä jotkut uskomukset.Nauratti tuo puolalainen uskomus takapuolen kutittamisesta:D
Hotelleissa olen ollut töissä,ja tosiaankin usein puuttuu se 13.kerros,johtuen myös siitä,että hotellivieraat yleensä vieroksuvat sellaista kerrosta.

Annikki kirjoitti...

näitä vielä monet nykyaikana tuntevat ja jotkut uskovatkin - sen sijaan on (onneksi!) tainnut mennä maanrakoon onnen ja epäonnen taikominen - siihenhän liittyi se yleismaailmallinen uskomus, että onnen määrä on kuin vakio - jos aikoi saada omaa onnea kasvamaan, siihen auttoi, jos sai naapurin onnen vähenemään - esim. monet karjaonnen taiat perustuivat tähän

Leena Lumi kirjoitti...

Ei vara venettä kaada!

Ehkä osa ihmisistä myös kuljettaa näitä uskomuksia kuin perinnetietona. Kustaa Vilkunan Ajan tietohan on täynnä kaiken maailman kronologiaan liittyviä uskomuksia ja meillä ainakin se kirja oli toimituksen 'raamattu', sillä sieltä otettiin aiheet pakinoihin.

Elämässä pitää olla myös fantasiaa ja mytologiaa!

Kirlah kirjoitti...

Allu: minä istuisin itse mielelläni rivillä 13, sillä 13 on minulle aina onnennumero!

Villasukka: tuon kiinalaisen jutun muistelen minäkin joskus kuulleeni.

Yaelian: Varmaan voi itselleen tehdä mistä tahansa asiasta ennusmerkin.

Kirlah kirjoitti...

Annikki: ja sitten on vielä sekin, että jos vaikka onnea on kestänyt pitkään, tulee tunne, että ei sitä kovin kauan voi enää kestää, jossain vaiheessa on pakko tulla takapakkia.
Sanoihan vanhakansakin: itku pitkästä ilosta...

Leena Lumi: totta, nimenomaan fantasiatasolla. Mutta kun jotkut uskovat kuin kirveen silmään...

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Pohojatuuli on aina yhtä kylymää, vaikka tuulis mistä päin. Jos on juhannuksena lunta katolla, siton maaskin.
Kansanlaskut on hianoja ja ihan tottaki joskus. Meinasin ruveta sanomahan, notten usko ku itteheni. Tuloo liika pitkä toristelu.

Helena kirjoitti...

Jokunen vuosi sitten Kasvatus aikakausilehdessä oli tutkimusselostus, jossa oli tutkittu opettajiksi opiskelevien taikauskoa/uskomuksia Suomessa, Yhdysvalloissa ja Virossa. Suomi ja Viro olivat ääripäät, amerikkalaiset välimaastossa.
Arvatkaapa kuinka päin?

Leen@ kirjoitti...

Nämä uskomukset on metkoja. Kirjoititkin, että lukemassasi oli kyse eurooppalaisista uskomuksista, jotka ovat yhtenevät. Aasiassa kaikki on toisin, uskomuksetkin kuten villasukka jo tiesi. Japanissa myös numero neljä oli suuri epäonnen luku, sen toinen lukutapa shi tarkoittaa kuolemaa kuten kiinassakin. Asuntoa numero neljä ei kerrostaloissa ollut lainkaan. Ensin asuimme ovessa, jonka numero oli 3, naapurina Tanaka numerossa 5. Seuraavassa me saimme viitosen ja taas tuli naapuriksi Tanaka, kolmoseen. Hotelleissa ei olluyt neloskerroksia. Baseball-joukkueissa amerikkalainen pelivahvistus sai numeron 4 kantaakseen. Olisittepa nähneet ilmeitä kun kerroimmme miehen syntymäpäiväksi 4.4.! Luvun 13 kanssa heillä ei ollut ongelmia. Synnytyssairaalssa, jossa kävin odotusaikana neuvolaa vastaavilla käynneillä oli (yliopistollisen keskussairaalan) seinällä kalenteri, jossa oli merkitty hyvät ja huonot syntymäpäivät seuraavalle vuodelle. Miltähän olisi tuntunut istua siinä odottamassa, jos olisi laskettu aika huonolle päivälle? Syntymäpäivien väärentäminen oli kuulemma tavallista tällaisessa tapauksessa. Numeromagia oli Japanissa muutenkin valloillaan. Firmat saattoivat ostaa itselleen onnea tuottavan puhelinnumeron (nouseva sarja) kalliillakin summalla. Samoin numerosarjoista keksittiin eri lukutaojen yhdistelmillä onnea tuottavia lauseita...

Monenlaiset muutkin uskomukset olivat toisinpäin: flunssa aiheutuu siellä vatsan kylmettymisestä, ei varpaiden. Karaisu oli tärkeää, sitä opetettiin kouluissakin, lukuvuoden päättyessä saatettiin palkita se, joka tsemppasi parhaiten eikä pukenut sukkahousuja tai pitkiä housuja koko talvikautena vaan selvisi shortseilla kylmimmätkin päivät. Pipopakko olisi heistä tuntunut kummalliselta keskustelulta.

vilukissi kirjoitti...

Joka uniansa uskoo, se varjoansa pelkää. Samaten minäkn uskon parhaiten just noihin viimeksi mainittuihin. Jos menee peili rikki, niin menee 7 vuoden avio-onni. Olisi kamalaa, jos koko avioliitto olisi kiinni kaupasta oastetusta peilistä, heh. Toki multa on mennyt uskomusten mukaan sitten 7 x 14v avio-onni...joka varmaan pitääkin paikkansa, heh. Mutta pahoin pelkään, että se olisi mennyt muutenkin. Peilittäkin. Jos juhannuksena on lunta katolla, niin on sitä varmaan maassakin...

Kirlah kirjoitti...

Äijänkäppyrä: usein vanhankansan jutut ovat viisauksia täynnä, vaikka moni perustuu turhan paljon taikauskoon.

Helena: Onpa jännittävää. Suoralta kädeltä heittäisin, että Virossa ovat taikauskoisimpia. Siellähän on säilynyt vielä näihin päiviin asti vanhaa kansanperinnettä.
Mutta kun kerran kysyt tuohon malliin, saattaa se sitten ollakin niin, että suomalaiset ovatkin kaikkein taikauskoisimpia! Ja kun tarkemmin ajattelen, en ole kenenkään muunmaalaisen nähnyt syljeskelevän niin paljon olkansa yli kuin suomalaisten!! :)
Paljasta ihmeessä tietosi, mitä lehdessä sanottiin!

Kirlah kirjoitti...

Leen@: nuo aasialaiset uskomukset ovatkin oma luku sinänsä. Ne ovat kovin mielenkiintoisia. Itse en ole niihin kuitenkaan suuremmin perehtynyt.
(Mitä muuten pipoon tulee, minusta tuntuu, että nuoret pitävät kovilla pakkasilla nykyään enemmän päähineitä kuin joskus takavuosina. Ehkäpä suomalaisten itsetunto on kohentunut.)

Vilukissi: joo, samoilla linjoilla ollaan.
Mutta minusta tuntuu, että sellaiselle, joka sydämestään kaikenlaisiin ennusmerkkeihin uskoo, ne myös merkitsevät jotain.

Katilein kirjoitti...

Tosi hauskoja uskomuksia! Minä en ole taikauskoinen, mutta ehkä suomalainen sanonta "Kell' onni on se onnen kätkeköön" kolahtaa minuun vähän.

Helena kirjoitti...

Kasvatus on edelleen koulun kirjahyllyssä, luulen. Kyllä. Virolaiset ovat taikauskoisimpia. Onkohan se ollut kannatteleva voima ankeina aikoina? Suomalaisten syljeskely olan yli, ali tai etupuolelle taitaa olla 'maan tapa'.

Kirlah kirjoitti...

Katilein: totta, että tulee itsekin olleeksi varovainen, jos liian hyvin jokin asia menee.
Arvelen tuuletusten pidättelyn johtuvan siitä, että jos kuitenkin jossain vaiheessa tulisi takapakkia, ei pudotus sitten olisi niin valtavan huima.

Helena: no hyvä, että sittenkin virolaiset, välillä jo arvelin, että täällä takametsissähän taikausko oikein kukoistaa :D
Onkohan niin, että mitä "kehittyneempi" yhteiskunta, sitä materialistisempia ihmiset ovat ja näin kaikki perinteeseen, henkisyyteen ja hengellisyyteen liittyvä jää sivuun, kun täytyy juosta konkreettisen tavaran perässä.