keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Instrue praeceptis animum - Varusta sieluasi tiedoilla


Eilisen kielikirjoituksen johdosta tuli kommenteissa esiin latina, jonka olemassaolon olin jo kokonaan unohtanut. Minulla ei ole ihan ajantasaista tietoa latinan opetuksen määrästä nykykouluissa, mutta löysin netistä noin kymmenen vuotta vanhan tekstin. Sen mukaan latinan kielen harrastus olisi lisääntymään päin laihojen vuosien jälkeen.

Itse olen lukenut aikoinani lukiossa vapaaehtoista latinaa, meitä oli kymmenhenkinen ryhmä. Eikä yhtään haitannut, että muut saivat aamuisin nukkua pitempään tai iltapäivällä pääsivät vastaavasti aikaisemmin kotiin. Meistä oli hauskaa ja kivaa lukea Metelluksen ja Philon seikkailuista vanhassa Roomassa. Ja koska meillä oli pitkä saksa keskikoulusta pohjana, ei kieliopin käsittäminen tuottanut ongelmaa.

Latinasta oli minulle iloa jo lukioaikana, jolloin aloin seurustella. Aamulla kouluun mennessä oli polun varteen hankeen tullut latinankielinen lentävä lause. Kirjoitin vastaukseksi toisen sopivan lauseen, johon oli päivän aikana tullut uusi latinalainen vastaus. Saattaa kuulostaa varsin oudolta ja hullulta nykynuorten korvissa!

Toisen kerran minulle oli hyötyä latinasta, kun sain sillä korvatuksi yliopistossa kielikokeen eli ns. pro exercitio -kokeen, jollainen piti olla kahdesta kielestä. Toisen pro exercitio -kokeen tein muuten englannista, joka piti oikein tenttiä, lukiossa luettua englantia ei automaattisesti hyväksytty.

Latinan kielestä on paljon muutenkin hyötyä ja iloa. Espanjan ja italian kielet ja jopa englanti tuntuvat helpohkoilta oppia, jos on latina pohjana. Latinaa kuulee käytettävän lääketieteen termeissä, jopa matemaattisten aineiden opettajat käyttävät päivittäin kaikenlaisia latinalaisperäisiä käsitteitä. Kasvien ja eläinten nimet ovat latinaa (canis familiaris = koira), meidän sivistyssanamme ovat latinaa (magister = opettaja), samoin käytetään vielä paljon latinankielisiä lentäviä lauseita (Nomen est omen = nimi on enne).

Selvää latinaa käytämme myös päivittäin ja luulemme puhuvamme pelkkää suomea (video = nähdä, auto = itse, radio = säteillä). Unohtaa ei sovi Ylen ohjelmaa Nuntii latini, eli latinankielisiä uutisia, jotka ovat herättäneet huomiota ja kiinnostusta maailmanlaajuisesti.

Vaikka melkein kaikki kielemme uudet sanat voisi johtaa alkuperältään latinasta johdetuiksi ja englantikin on sitä suurelta osin, en silti ole koskaan kannattanut, että latinaa pitäisi opettaa lukiossa. Itseänikin on aina harmittanut, miten tosi paljon lukioaikana jouduin uhraamaan aikaa latinaan, jota ei sitten kuitenkaan voinut puhua kenenkään kanssa. Olen koko elämäni yrittänyt opiskella espanjaa, joka minua kiehtoo erityisesti. Jos latinan tilalla olisi ollut vaikka espanja, olisin jo suoraan voinut käyttää sitä käytännössä.

Nyt olen saanut yrittää opetella espanjaa itseopiskeluna, eikä siitä tahdo tulla hullua hurskaammaksi, sillä aina kun pääsee hyvään vauhtiin, tulee vuosien tauko, ja lukeminen pitää alkaa alusta. Minusta tuntuu, että englannista on espanjanopiskeluun ollut enemmän hyötyä kuin latinasta. Latina kun nyt kuitenkin on kuollut kieli. Eihän kielenopiskelijaa haittaa, missä järjestyksessä kielet hyödyttävät toisiaan. Pääasia, että toinen helpottaa toista.
Crede experto - usko kokenutta!

4 kommenttia:

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta.
Olisin toivonut, että tyttö aloittaisi muun kuin latinan toisena vieraana kielenään, mutta kun mitään muuta ei voi valita. Ei edes ranskaa, vaikka sitä tuossakin koulussa opetetaan, sen saavat ottaa vain luonnontieteellisen linjan valinneet. Ihmeellinen systeemi!

Annu kirjoitti...

Näinpä, allekirjoitan täysin sen, että opiskelu ei mene koskaan hukkaan. Itse olen aikoinani peruskoulussa ja lukiossa opiskellut (hyvin vaihtelevissa määrin) 8 kieltä: äidinkieli suomi, a-ruotsi, b/a-englanti (b-kielenä 7.:ltä eteenpäin, silloin ei vielä a2-kieltä ollut, lukiossa a-kielenä kun sai valita), c-saksan, d-ranskan sekä vuoden-pari espanjaa, venäjää ja latinaa kutakin lukiossa.

Kaikista on ollut hyötyä, enemmän tai vähemmän: Ruotsiin muutin lukion jälkeen hieman yli vuodeksi, ja vaikka kehitys oli toki huimaa, niin hyvin pärjäsi 9 vuoden ruotsin opinnoillakin alkuun ja englannille nyt aina löytyy käyttöä, varsinkin yliopistossa, jossa paljon käytetään nykyään englanninkielistä kirjallisuutta, oppiaineesta riippuen toki.

Saksasta on ollut hyötyä vaihto-opiskelijoiden kanssa työskennellessä, ranskaa tuli hyödynnettyä kun olin au pairina Belgiassa, espanjaa lomaillessa ja venäjänkielistä tekstiä lukiessa on edelleen mukava huomata, että osaa vieläkin suurin piirtein aakkoset (ja venäjän kielessä on yllättävän paljon "suoraan" englannista tulevia sanoa).

Latina auttaa kummasti muitten kielien kanssa ja sillä on mukavaa briljeerata opiskelijabileissä teekkaripojille, kun niille pääsee sanomaan "niin, tiedätkö, mistä tuo sun fakkitermi tulee ja mitä se tarkoittaa?" :D

Niin, ja juuri viimeksi tänään yliopiston ranskankurssilla koin ahaa-elämyksen, kun hoksasin yhteyden kolmen kielen välillä: ranskan muodollinen il y a = englannin there is = ruotsin det finns, eli ruotsissa ja ranskassa muodollinen subjekti (il, det), ranskassa ja englannissa sama y=there - jospa nyt muistaisin paremmin tuon pienen y-sanan merkityksen ranskassa (sillä on _todella_ monta käyttöä...).

Ja mitä tulee ruotsin osaamiseen, niin sanokaa mitä sanotte, siitä on Suomessa edelleen paljon hyötyä: ÅA:lle on helpompi päästä esim. valtiotieteitä lukemaan kuin Helsingin yliopistoon (eri asia sitten onko tämä reilua...), ja olen minä yhden työpaikankin saanut isolta osin sen takia, että osaan sujuvaa ruotsia = pystyin kommunikoimaan muissa Pohjoismaissa olleitten tytäryhtiöitten työntekijöiden kanssa pääsääntöisesti heidän äidinkielellään, kun taas joillekin työtovereille oli englantikin lievästi hankalaa.

Summa summarum, per aspera ad astra, kieliä kannattaa opiskella. :)

Kirlah kirjoitti...

Kato nyt tätäkin: onpa harmi. Vaikka latina loppupeleissä on hyödyllinen, olisi minusta todella kiva, jos lapsille opetettaisiin jotain käyttökelpoista vierasta kieltä.

Itse asiassahan on niin, että vain harva pystyy ja jaksaa opiskella monia kieliä.
Ja vielä mitä suomalaisiin tulee: Vaikka suomalaiset tarvitsevat paljon kieliä, minusta tuntuu, että joskus vaaditaan heikommilta oppilailta ihan kohtuuttomia, kun kaikki eivät tahdo osata kunnolla suomeakaan.

Kirlah kirjoitti...

Annu: täysin samaa mieltä, kieliä kannattaa opiskella, mutta lisäksi viittaan tuohon mitä kirjoitin äskeisessä kommentissa: heikommille riittäisi yksikin kieli oppia kunnolla.

Onpa sinulla kieliarsenaali. Eipä silti, olen minäkin lukenut vielä muitakin kieliä mainittujen lisäksi, vaikka en niitä osaakaan puhua kuin yksittäisiä lauseita, on niistäkin ollut minulle suurta iloa ja hyötyä, kuten venäjän aakkosten osaamisesta.