Kauhavan ilmasotakoulun lentokoneet lensivät pudotellen lentolehtisiä ja mainostaen juhannusjuhlia Kauhavalla. Sopivalla tuulella saattoi jokin lehtinen lentää meille asti, ja lehtisten keräily oli hauskaa puuhaa! Kärrytiellä kulkiessa paljain jaloin vedettiin heinän kukintoa kouraan ja arvuuteltiin, tuliko kukko vai kana. Aattona isä toi porraspieleen koivut, ja oli kovin juhlavan tuntuista kulkea niiden muodostaman portin läpi. Juhannusruusut kukkivat tuvan ikkunan alla ja aurinko paistoi, kuten aina jokaisen lapsuudessa.
Teini-iässä tulivat kuvioihin tietysti tanssilavat. Juhannusaattona ei koskaan kelvannut mennä lähialueen lavoille, vaan silloin piti lähteä aina kauemmaksi, Saarijärvelle tai Virroille. Esiintyjistä muistan ainakin Fredin ja hänen laulunsa Nukke pieni mun. Mutta jo muutaman vuoden kuluttua saivat massatapahtumat riittää. Jo nuoresta pitäen olen vihannut suuria ihmistungoksia ja varsinkin yövalvomista.
Kun lapset olivat pieniä, menimme tavallisesti Pohjanmaalle. Niihin aikoihin tulivat hiiligrillit muotiin, ja tavallisesti grillattiin ulkona. Nyt muistuu jotenkin mieleen, että eivät ne juhannukset aina niin lämpimiä tainneet ollakaan. Meillä on valokuvakin, jossa muiden grillatessa nuorin tytär istuu puolivuotiaana vaunuissa valtava aikuisten villahuivi päässä, kun oli tosi kylmää. Taisi seuraavana päivänä häpsiä luntakin.
Lähdimme aina mielellämme pois Itä-Suomesta juhannuksena siitäkin syystä, että kaikki muut ihmiset puolestaan tulivat tänne. Mökkiläiset ja muut turistit veivät kaupat tyhjiksi. Ellei varustautunut jo hyvissä ajoin kauppaan, sai ostaa eioota. Kirkonkylässä oli vielä lossikin, joka lisäsi tungosta ja jonoja teillä aivan sietämättömäksi, joten aina hyvissä ajoin lähdimme Pohjanmaalle.
Nykyään kaupat osaavat varautua turisteihin ja keskustassa on siltakin, joten ei sen puoleen ole tuskaa. Jälkikasvu tulee nykyään useimmiten tänne. Tyypillistä on viime vuosina ollut, että nuorempi porukka haikailee, lähteäkö kylille katsomaan meininkiä vai ei. Ja kun siinä jahkaillessa on yleensä alkanut sataa tai vähintäänkin tihkuta, on jokainen vain tyytynyt grillailuun grillimökissä, minkä jälkeen on hyvissä ajoin menty nukkumaan.
Juhannus ei ole koskaan ollut meille mikään välttämätön must vaikkapa juhlimisen suhteen. Se nyt on vain yksi viikonloppu muiden mukana.
*Kuten kuvasta näkyy, meillä päin kukkivat kuusiaidatkin.
Tekstit
10 kommenttia:
Eikös kauhavalla ole nytkin jotakin ohjelmallista lentojuhannusta! Hyvin tutulta kuulostivat nämä muistot, juhannus pistää muistelemaan jos vain ehtii:)
Tuttuja juhannusmuistoja siitä, miten ennen juhannusta vietettiin. Kotonahan se kesän juhla parhaalta tuntuu, nyt, kun ei enää tarvitse lähteä tanssipaikkoihinkaan! Huojentavaa kuulla, että on muitakin, joita ei hässäkkä kiinnosta! Kuitenkin: Hyvää Juhannusta!
Me kirjaihmiset pidetään kirjahyllyt sisällä :)
Voi että...samoja muistoja on minullakin. Olinkin jo unohtanut nuo lehtiset, mitä innolla keräiltiin! Pitääpä muistaa kertoa lapsillekin!
Mukavaa juhannusta!
Minä en pidä juhannuksesta, enkä tiedä mitä teen, paitsi että huomenna varmaan pesen pyykkiä. Ja sunnuntaina tapaan henkilön, jota en ole tavannut kuuteen vuoteen.
Mukavaa juhannusta kaikesta huolimatta!
Mustaleski: mulla ei oikein ole tietoa nykyään sen kulmakunnan menoista..
Sirkka: tuntuu se hässäkkä monia kiinnostavan. Juuri luin lehdestä, että täällä ei ole yli kymmeneen vuoteen vihitty ketään eikä konfirmoitu rippilapsia juhannuksena. Ja kuulemma Etelä-Suomessakin on niin, että jos pappi yrittää järjestää rippilasten konfirmoinnin juhannukseksi, nostavat omaiset metelin. On niin paljon muuta menoa ja meininkiä.
Onpa aika muuttunut! Oman tyttären rippijuhla oli juuri juhannuksena, mutta siitä onkin aikaa 20 vuotta.
Hannele: juu, en minäkään kyllä raahaisi neljää kirjahyllyllistä pihalle!
Vilukissi: minäkin muistin vasta ihan viime tingassa. Mutta ne todella kuuluivat aina juhannukseen.
Ja aiona haikailin, että pääsisipä jonnekin suureen tilaisuuteen.
-Ja kummallista, sitten kun pääsi, ei se enää kiinnostanutkaan.
Sauerkraut: minua kenkuttaa se, että joka juhlassa on sellainen pakkojuhlimisen maku. Siksi olenkin ottanut asenteen, että jos luonnostaan tapahtuu erikoisina juhlapäivinä jotain tavallisuudesta poikkeavaa, niin hyvä. Ellei, niin kas tässä sitten! Silloin vietän tavallista viikonloppua.
Peikkona voi tehdä ihan niinkuin haluaa, vaikka nukkua talviunta juhannuksena :)
Isopeikko.
Niinhän sitä aina sanotaan, että voihan kuka tahansa tehdä niin kuin haluaa, mutta eipä mikään toimi vaikkapa juhannuksena. Kaikki paikat ovat kiinni, ketään ei voi kutsua kylään eikä kenenkään luo voi mennä kun on juhannus, se pyhä juhla.
Mukavia juhannusmuistoja. Ihana kukkiva kuusiaita :) Ihmistungokset ahistaa minuakin. Meillä on lähes perinne, että junnuksena ollaan mökillä ja nautitaan vävy-kullan valmistamia herkkuja.
Lähetä kommentti