lauantai 18. kesäkuuta 2011

Näinkin voi oppia historiaa

 Minkähän takia ihminen lähtee aina merta edemmäksi kalaan, kun lähiseutu jää melkein huomiotta. Olen usein ajatellut mennä paikkakunnan opastetulle hautuumaakävelylle, mutta vasta nyt toteutimme tuon ajatuksen. Ja kyllä tulikin paljon mukavaa uutta tietoa paikkakunnan historiasta. Oppaiden johdolla kiersimme tämän alueen kymmenkunta entisen vaikuttajan hautaa, ja oppaat kertoivat, millä tavalla henkilöt ovat olleet merkittäviä paikkakunnalla. Muutamalla nimellä on ehkä yleistäkin mielenkiintoa, joten pari sanaa heistä.

Muistaako nuorempi sukupolvi, kuka oli Sylvi Uino? -Urho Kekkosen vaimo. Uinon perhe muutti Puumalaan, kun Sylvi oli 10-vuotias, mutta tytön oli muutettava myöhemmin Mikkeliin lukiota käymään. Isä ja kaksi sisarta on haudattu Puumalaan. Kuten näkyy, jokainen paikkakunta yrittää ratsastaa kuuluisuuksien nimillä, vaikka nämä olisivat vain käväisseet paikkakunnalla. (On muuten Urho Kekkonenkin käynyt täällä joskus).

Kuvassa Hartwallien sukuhauta. Juu juu, kyllä nämä ovat samoja Hartwalleja, joilla on limsatehdas nykyään. Yksi perheenjäsen on yrittänyt saada paikkakuntalaiset syömään perunaa. Kun sitä ei osattu käyttää, ja kansa vain jääräpäisesti viljeli vain naurista, piti tehdä oikein opaskirjanen perunanviljelystä ja sen käytöstä. Ja vähitellen ihmiset oppivat. Myös timotein viljelyn edistäjänä on kyseinen herra ollut merkittävä. Suku näyttää vaikuttaneen 1700-1800-lukujen vaihteessa.

Hautuumaalta löytyy myös sellainen hautaristi, jossa lukee: Maria Benois. Tämä nainen oli erittäin lupaava venäläinen taiteilija, vietti kesää Puumalassa miehensä ja tsaari Nikolai I:n hoviarkkitehdin kanssa. Mutta Maria menehtyi täällä vain 21-vuotiaana, ja ainoastaan valkoinen marmoriristi on jäljellä hänestä. 

Paikkakunnan ensimmäisen opettajankin, Edvard Kunnaksen (k. 1929), haudalla käväistiin. Vieressä lepää hänen vaimonsa Sophia, joka oli samassa koulussa tyttöjen opettajana. 1800-luvun lopussa kunnan päättäjät eivät olisi millääm antaneet pitää koulua tavallisille maanviljelijöiden lapsille. Mitä nämä lukutaidolla tekivät! Kuitenkin kumpikin piti koulua omissa luokissaan. Mutta kun rakastuivat toisiinsa ja menivät naimisiin, keksivät kunnanisät, että kun opettajat kerran ovat naimisissa, ei tarvita enää erillisiä luokkiakaan. Niinpä tyttöjä ja poikia alettiin opettaa samassa luokassa, joten ei tarvittu enää kuin yksi opettajakaan. Arvatkaapa kumpi sukupuoli menetti toimensa? Nainen tietysti. Mutta tämä valitti ylemmälle taholle, ja sai pitää toimensa, ja sai jopa parin vuoden palkan takautuvasti.
Aluksi opettajien palkka maksettiin viljana, myöhemmin rahana.

Oppaat olivat pukeutuneet rooliasuihin: Mamselli Lukander ja ruustinnan apulainen Eevastiina. Ei etukäteen arvaisikaan, mitä kaikkea mielenkiintoista hautausmaakin kätkee sisälleen.

11 kommenttia:

Sirokko kirjoitti...

Ehdottomasti, hautuumaat on käymisen arvoisia paikkoja. Harvemmin niihin kyllä opastetun kiertokävelyn saa, ei kai ole tarpeeksi kuuluisuuksia paikalla.

Yaelian kirjoitti...

Samaa mieltä kuin Sirokko.Etenkin sellaiset hautuumaat,minne on haudattu historiallisia henkilöitä,ovat tosi mielenkiintoisia.

Kirlah kirjoitti...

Sirokko: eri maiden hautausmaat ovat mielenkiintoisia siinäkin mielessä, että ne näyttävät joka maassa erilaisilta. Joskus on tehnyt jopa mieli alkaa kerätä kuvia eri puolilta olevista hautuumaista.

Yaelian: Harmi vain, että moni hautuumaa kätkee tietonsa mullan alle. Minua on aina viehättänyt ruotsalaisen kirjailijan Henning Mankellin kirja Tuulten poika.

Kirjailija näki joskus Ystadin hautuumaalla hautakiven, josta kävi selville, että haudassa lepäsi nuorena kuollut poika, joka oli tuotu Ruotsiin Kalaharin autiomaasta 1900-luvun alussa. Kirjailija alkoi tutkia tapausta ja kirjoitti aiheesta kyseisen kirjan.

Tintin Tarinat kirjoitti...

Hautausmaat ovat elävää historiaa.amerikkalainen kirjailija,taisi olla Poe,kirjoitti runokokoelman erään kylän hautakiviin kirjoitetuista teksteistä.(kirjan nimi on unohtunut).Kierrän itse mielelläni hautausmaita ja täällä Kölnissä pidetään myös hautausmaakierroksia.Huomasin muuten karnevaalikirjoituksestasi, että olit Bergisch Gladbachissa karnevaaleissa. Minä asun Gladbachin vieressä Kürtenissä, joten tervetuloa.Ja olen itse Imatralta ja viettänyt kaikki kesät Puumalassa mökillä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vaasan hautausmaalla on joka kesä useita hautausmaakierroksia. Olen ollut mukana kaksi kertaa.
Minuun teki vaikutuksen pikkarainen valkoinen marmoriristi, jossa luki ainoastaan: Tabita.
Risti on alueella, johon joskus kuulemma haudattiin vain lapsia.
Vaikutuksen tekivät myös valtavat paadet, rautakettingeillä aidattuna. Toiset jo sammaleen peitoissa ja heinän keskellä.
Niin se on että olit elämässäsi suuri tai pieni, jotakin tai et mitään, unohdut tykkänään kun tarpeeksi aikaa kuluu.
Siksi on tärkeää Jeesuksen sisäinen tunteminen. Hän nimittäin ei unhoita :)

Vaasassa juodaan aina wieneri-kaffit kierroksen päälle.

Allu kirjoitti...

Minäkin tykkään kierrellä hautausmaita ulkomaillakin.

Sirkka kirjoitti...

Enpä ole sattunut saamaan minkäälaista opastettua hautuumaakierrosta koskaan! Oli uusi asia minulle. Mutta silti olen kierrellyt hautuumailla ja pidän niiden tunnelmasta, rauhasta ja ne ovat usein erittäin kauniita ja hyvin hoidettuja. Ja haudat ja muistomerkit kertovat omia tarinoitaan. Olen tehnyt postauksenkin yhdestä kierroksesta ainakin.

Kirlah kirjoitti...

Tintin Tarinat: kas, samoja polkuja tallailtu!
Minua muuten viehättää eri paikkakuntien hautakivissä myös ihmisten sukunimet. Niissä jos missä näkee miten eri paikkakunnilla on tietyt sukunimet vallitsevia.

Kaisa Jouppi: onkohan Isonkyrön hautausmaalla ollut opastettuja kierroksia? Siellä on huomiotani kiinnittänyt risti, jossa lukee Lukeria Murtsukka.
Vai saa Vaasassa oikein kahvit, vai ovatko omakustanteisia. Täällä ainakin kierros oli maksullinen (3 e).

Allu: varsinkin etelän maissa on usein mitä ihmeellisempiä viritelmiä.

Sirkka: Joka paikkakunnalla ei sitten kai ole vielä herätty asiaa järjestämään.
Pitääkin tulla lukemaan blogistasi hautausmaajuttua.

isopeikko kirjoitti...

Siellähän ne ovat kaikkein suurimmat tarinat.

kaisa jouppi kirjoitti...

Kierrokset eivät maksaneet mitään ja wiinerbröödit olivat myös ilmasia :)
Kaupunki-infoon piti ennakkoilmottautua.

Kirlah kirjoitti...

isopeikko: niinpä, valitettavasti pimennossa. Mutta toisaalta ruokkivat siten mielikuvitusta ja uteliaisuutta.

kaisajouppi: Kääk, kylläpä siellä lellitään :)