lauantai 7. toukokuuta 2011

Välillä valoa tunnelin päässä

Pariviikkoisen sairastelun jälkeen näkyi tunnelin päässä jo vähän valoa, kun eilen viimein uskaltauduimme kaupunkiin asioille, joita oli kertynyt jo joulupukin toivelistan pituinen luettelo. Mutta reissu kaatoi heti illalla takaisin sänkyyn, varmaan kylmetyin ja rasituin matkalla, sillä illalla iski aivan tuhottoman kova nuha. Alkaakohan kaikki taas alusta?

Mutta muuten reissusta ei ole kuin erinomaisia lopputuloksia. Olin saanut joululahjaksi navigaattorin, mutta kun talvella ei tarennut ulkona paljain käsin sitä näpelöidä eikä satelliitti osannut paikantaa sisälle huoneeseen, ei harjoittelusta tullut mitään. Sitä paitsi osasin minä koululle mennä ilman navigaattoriakin. Mutta nyt kokeilimme vehjettä, ja se toimi kuin enkeli. Tiesi just presiis, missä oltiin ja minne pitää mennä. Uskallamme siis luottaa siihen vieraassakin paikassa. Olen ollut aina vähän epäluuloinen navigaattoreiden suhteen. On tainnut parantua laatukin niissä takavuosista, jolloin eräskin henkilö, joka oli meille tulossa, ilmoitti, että ei tarvitse neuvoa, kyllä hänellä on navigaattori. Eikä mennyt kuin puoli tuntia kun hän soitti, että vekottimen mukaan ollaan perillä, mutta meidän taloa ei näy missään. Kone oli ohjannut kilometrin sivuun ja aivan väärälle tielle!

Toinen asia, josta olen onnellinen, on että löysin kevätjuhliin mekon 25 eurolla! En tiedä, miksi se niin edullinen oli, ei ainakaan malliltaan poikennut toista sataa maksavista mekoista. Ostin vielä sopivat kengätkin, eikä hinta tullut vieläkään kalliimpien mekkojen hintoihin. Kyllä minä olen tyytyväinen. Kyllä sillä mekolla yhdet kevätjuhlat saadaan käydyksi, ja on tullut jo kutsuja ylioppilasjuhliinkin, vaikkei tuloksista ole vielä tietoakaan.

En ole koskaan käynyt Savonlinnan oopperajuhlilla, mikä on tietysti synti ja häpeä. Mutta se kirkuminen (anteeksi kauhiasti) hiertää jotain aivojen hermo-osaa aivan hirveästi. Mutta olin aina ajatellut, että pitää sentään kerran eläissään kokemuksen ja elämyksen vuoksi käydä Olavinlinnan juhlilla, kun kerran lähellä asutaan. Ja nyt tarjoutui tilaisuus, ja saimme vielä liputkin. Emme tosin enää haluamaamme esitykseen, mutta johonkin toiseen. Sama kai se mikä esitys siellä on, varmaan komeaa katsottavaa kuitenkin ja hienoissa puitteissa.

Sain ostetuksi kauko-objektiivinkin kameraan, kunhan tästä urkenisi luontoon kuvailemaan. Myymässä sattui olemaan Idolsin semifinaaleihin päässyt Jusu Wirekoski, jolta pyysin  nimikirjoituksenkin.  Kylläpä minä olen vajonnut alas, mutta en ole koskaan ennen päässyt tv-tähtien kanssa puhe-etäisyydelle. Jos olisimme päivää aikaisemmin olleet Mikkelissä, olisimme nähneet finalistin Ali Elkharaminkin, joka oli esiintynyt tuolloin kauppakeskuksessa.

Vaikka olen minä tätä ennenkin  nähnyt kerran elävänä kuuluisuuksia. Jo vuosia sitten tullessani paikallisesta ravintolasta ulos, oven takana seisoi kaksi tuttua. Automaattisesti sanoin päivää. Vasta jälkeen päin havaitsin, että eiväthän he olleetkaan mitään paikallisia kunnanpäättäjiä, vaan Riitta ja Topi Uosukainen. Mutta ovat hekin varmaan tottuneet siihen, että ihmiset tervehtivät automaattisesti tutut kasvot nähdessään.

8 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Meidän navigaattori ei tuntenut Berliinistä palatessamme uutta tietä ja meinasi lähettää meidät Puolan suuntaan, kun oli tarkoitus mennä länteen. Onneksi on sen verran maantieto vielä kunnossa, että tajusimme, että Frankfurt an der Oder ei todellakaan ole lännessä.
Minä tapasin kerran tutun naamaan Erfurtin tuomiokirkossa ja sanoin miehelleni tuntevani kasvot firman kanttiinista. Mieheni katsoi vähän oudosti, sillä kyseessä oli tunnettu uutisankkuri televisiosta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Minäkin otin tänään toisen tabletin 8:n päivän antibioottikuurista.
Sain jonkun ihme röppörin matkamme jälkeen.
Jospa kuuri parantaisi keuhkoriekaleeni. Siis TUNNE on sellainen, että pelkät riekaleet lepattavat, jos lepattavat, rintalastoituksen sisällä :(

Savonlinnan oopperajuhlille en ole minäkään vielä päässyt.Kovasti kyllä tykkäisin.
Satamassa olen kerran traktaatteja jaellut juhlapukuiselle hienolle katsojajoukolle, jota kuljetettiin oikein laivalla juhlapaikalle.
Trakuilla ei ollut oikein hyvä menekki, kunnes ystävättäreni 5-vuotias poika (valkoiset kiharat, teelautasenkokoiset ruskeat silmät) halusi jakaa niitä.
Lienee turha mainita, että jaettava loppui kesken ;)

Meillä on tiedossa myös juhlia kaikenlaisia ja karderoopissa ei ole MITÄÄN!
Keväällä näin Prismassa ihanan mustan pitsikläningin, mutta se maksoi muistaakseni yli 40 euroa.
Sinulla kävi mäihä, kun mialuusan koltun niin etuisasti löysit.

Meilläkin on upouusi navigaattori.
Rasittavinta siinä on se, kun kuski (so. Magnus) ON SEN PÄLEEN KANSSA KOKO AJAN TOISTA MIELTÄ REITEISTÄ :(
No mitä, kun 60 vuotta on itte saanut määrätä suunnan ja nyt joku kone neuvoo tien, joka pituudessa voittaa pari metriä suuntaansa (lainaan vain kuskin yksinpuhelua).
Itse tykkään tykönäni, että hyvä vehje, kun vaan suostuu käskyjänsä seuraamaan.

Annikki kirjoitti...

entisessä asuinpaikassa oli ikkunan edessä rinne ja siinä rivitalon piha - sisällä istuessa tuli aina joskus katsottua, kun siinä pihassa nainen pesi ja opetti koiraansa ja leikki sen kanssa (en ymmärrä, että tässä katsomisessa olisi mitään pahaa, täysin normaalia asiaa hän teki; jos olisin tuntenut hänet, olisin ollut ehkä siellä hänen kanssaan juttelemassa ja leikkimässä) - niin kerran tultiin vastakkain kadulla ja tervehdin häntä, ihmettelin, kun hän ei vastannut - vasta hetken päästä huomasin, että vain minä tunsin hänet, ei hän minua - hahaaa

Yaelian kirjoitti...

Onpa sinulla ollut pitkäkestoinen flunssa,paranemisiin. Kevätmekon löysit edullisesti:)
Olen nähnyt ja tavannut aika useita kuuluisuuksia,samanlaisia ihmisiä ovat kuin mekin.

Kirlah kirjoitti...

allu: navigaattoritkin on ilmeisesti uusittava vähintään viiden vuoden välein kuten kartatkin. Uutta rakennetaan ja tehdään koko ajan.
En minä silti uskaltaisi jättää karttaakaan kotiin ihan vieraaseen paikkaan mennessä. Kone kun kuulemma saattaa ohjata vaikka ihmisten pihojen läpi :)

Kaisa Jouppi: hauskaa tarinaa kirjoitit ja mieluisaa luettavaa.

Annikki: tuota olen kuullut monen julkkiksen sanovan, että vieraat tervehtivät heitä. Ja ykleensä vastaavatkin, koska ymmärtävät, että ihmiset eivät heti muista, miksi joku on tutun näköinen.
Niinhän minuakin kylällä kaikki tervehtivät enkä minä tiedä puolinakaan aikoina kuka kukin on. Nääs jonkinlainen julkkis myös :(

Yaelian: samanlaisiahan ne julkkikset kuin muutkin. Mutta on silti hauska iloita itsekseen, että näkipä oikeastikin jonkun, joka tavallisesti on vain tv:ssä.
-Tauti alkaa jo hieman helpottaa.

merike kirjoitti...

Julkkikset jäävät meikäläiseltä havaitsematta useimmiten. Kerran oli rauhannobelistimme kassajonossa minun jälkeeni ja hiukka hermostutti antaa hänen siellä odotella. Nykyinen presidentti on katsellut kanssani Stockmannin vaatteita samalla hyllyllä enkä tietenkään tuntenut lippalakkipäistä rouvaa. Mieheni yrittää joskus kertoa varovasti lähellämme olevista kuuluisuuksista, mutta mieluummin ei, sillä saattaisi käydä niin kuin männävuosina kun Esko Aho oli Lasipalatsin kulmalla menossa Eduskuntaan, pääministeri kun oli silloin, ja minä kaveriani suurieleisesti tönimään niin että Esko huomasi ja naurahti. Tänään uskon nähneeni ihan itse Sofi Oksasen, tai hänen hiuksensa ovat tulleet muotiin ellei ollut. Helsingin keskustassa heitä kuuluisuuksia liikkuu siinä missä meitä taviksiakin. Listaa voisi jatkaa mutta antaapa olla;) Olipa hauska lukea pitkästä aikaa tätä blogia! Hyvää kesää ja oopperanautintoja!

Kirlah kirjoitti...

merike: minusta on hölmöintä se, että joku alkaa töniä toista jonkun julkkiksen nähdessään. Kyllähän asianomainen julkkis sen sivusilmällä ja -korvalla huomaa. Antaa toisen kulkea rauhassa, eihän niitä julkkiksia tarvitse aina bongata.
-Kiitos lukemisesta. Tervetuloa toistekin!

Mansikki kirjoitti...

Hyvää äitienpäivän iltaa! Jopas teitkin koko joukon hyviä hankintoja. Savonlinnan juhlilla olen ollut peräti kaksi kertaa, vaikka nuorempana sanoin aina, etten moista mene koskaan katsomaan saati kuuntelemaan. Never say never. Ei se ollutkaan kamalaa. Tervemenoa vain :)