tiistai 15. helmikuuta 2011

Ihan vetää flaatiksi


Melkoinen kuilu on päässyt tulemaan Suomessa nuorten ja ikääntyneiden välille.  Paitsi että nuorison kielestä ja ääntämisestä ei kukaan saa selvää, ei selvää tunnu saavan vanhempienkaan selityksistä ja tarkoituksesta.  Äiti (81 v) on joutunut tutkimuksiin terveyskeskukseen, ja olen soittanut hänelle nyt päivittäin. Suupieliä meinaa vetää hymyyn keskustelumme, vaikka äiti on ihan selväjärkinen, eikä ole yhtään dementiavikaakaan. Silti hän ei aina osaa ottaa huomioon, että kuulija ei näe toisen pään sisälle eikä tiedä, mitä siellä liikkuu. Kuilu on myös ruokakulttuurissa, enkä yhtään ihmettele, kun muistaa entisajan läskisoosikulttuurin. Ja onko tuo murreskaan aina niin ymmärrettävää!
 Tässä yksi keskustelunpätkä eiliseltä päivältä:

-Millaista ruokaa siellä on annettu?
-No toissa päivänä tuatihin sellaanen joku flätkährös. Hyvän makuunen se oli, ei sen pualehen.
-Mitä ihmettä se oli?
-No joku sellaanen, joss´oli lihaa sisällä ja s´oli kääritty johonkin. Ja jäläkiruaaksi oli jotaki, emminä tiärä mikä  s´oli, mutta sanoovat jotta ne mariat siälä sisällä oli mustikoota. Ei ne kyllä kenenkään miälestä mitää mustikoota ollu. Emminä sen onalehen nimiä tiärä.
-No mitäs te sitten tänään saitte?
-No aamupäivällä tuatihin joku fletares.
-Mitä???
-No soli joku pihivi, oikee sitte pehemoonen ja hyvä kylläki. Ja ny iltapäivällä annettihin jotaki vihiriää velliä joss´oli pualikas kananmuna. En tiärä mitä soli mutta kyllä seki oli ihan hyväm makuune.
-Oliskohan se ollut pinaattivelliä?
-No joo, joksiki sellaaseksi mä sen arvelin. Ja jäläkiruuaksi oli kiisseliä. Tual´on kauempana ruakasali, johka sais mennä ruaan aiaksi, mutta minen sinne viitti mennä, siäl on vaan vanahoja ja pöyröjä. Niiren kans voi oikee mitää toimittaakkaa.
-Onko teidän huoneessa montakin ihmistä?
-Meit´on täs nelijä. Kaikki on sellaasia melekee kuuroja ja rullatualipotilahia. Ykski on ihan rementootunu. Min´oon kaikkeen virkeen ja ainut joka pääsöö kulukemahan omin jaloon.
-Onko tutkimuksissa tullut mitään uutta?
-Ei oo syrämmes mitää vikaa. Soli vain se kauhia flunssa, joka laukaasi nua vanahat viat mahas. Lenkiltä tulleski oli ihan fletkoonnuksis ja vei lopulta iha flaatiksi, jottei saanu enää takkiakaa pois päältä, iha hämärän rajamailla.
-Vieläkö on nuhaa?
-Kyllä se alakaa olla ohi ja tulehruski on jo laannu, mutta nenä vuataa viäläki ku lääsmannin saappahasta. Soli aiva kauhiaa se nenän vuatamine. Lenkillä käyres nenäliina oli aiva märkä ja tiätäähän sen, miten se pakkaases kovettuu ihan koppuraaseksi. Miten siihen sitte nenää pyyhit!

12 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Kiitos aamun piristyksestä! :D
Hyvin sain selevän.

Tairan käyrä pakastimella, siä on pinaattivelliä. Ei innosta mikkää flätkährökset.
Flaatiksi on vetäny täälläki.
Köppääseltä tuntuu moni asiaki, ku ei oo kunnos. Tuntuu, vaikkolis kunnoski.
Ei oo pakkasehen menemistä ny. Noukka turajaa.


Äidillesi pikaista paranemista!

Sirkka kirjoitti...

Aivan ihana keskustelu teillä oli! Niin kuvailevia sanoja, että suurinpiirtein ymmärtää mitä tarkoitetaan. Virkeä äitisi on. Toivotaan pikaista paranemista!

kaisa jouppi kirjoitti...

Oikein piristyin, kun luin keskustelunne.
Ilakoottin myäs siitä, notta vaikken itte niin taira murresta oikiaoppisesti pomiloora, ymmärsin joka sanan :)
44 (kesällä 45) vuoden kielikylpy on menny perille.
Tirpiää pakkaaspäivää sullen ja toivottavasti äirees paranoo äkkiää.

Minz kirjoitti...

Voiha mahotoine, mite kivaa luvettavaa! =D

Jotenkin tuli niin mieleen keskustelut aikanaan oman mummun kanssa toisinaan, usein myös puhelimitse:
- Onko kylmää pitänyt?
- Eiku joo-o! Krepaleet o tarvinnu kaula ympäril, jotto tarjennu ulkon käyrä. Tosi kylmää.
- Ei kai nuhaa oo ollu?
- Juu, ei! Täsä kyl tiärä vaiks tulisiski, ku niimpal tuuli suaraa nokkaa...

Ja vastaavia. Välillä hymyilytti! ;D

Allu kirjoitti...

Tosi hauskaa tekstiä!

Paivi kirjoitti...

Hahhaa!!!

Kirlah kirjoitti...

Nurkkalintu: Köppäästähän se ihimisen elo joskus pakkaa olla, ja useen moni asia vaan tihkaasoo.

Sirkka: Tuota keskustelua ei paikkakuntalainen minään ihmeenä ehkä pidä, mutta arvasin, että se voisi huvittaa ulkopaikkakuntalaista, joka ei ole tottunut tällaiseen puheenparteen.
Virkeä äiti kyllä on henkisesti, vaikka ruumis joskus vastustaa.

Kaisa Jouppi: ei sitä umpikyrölääsellä paikkakunnalla voi olla vaikuttumatta kielellisesti.
Äiti on muuten jo päässyt tänään kotiin.

Kirlah kirjoitti...

Minz: vanhojen ihmisten kanssa keskustelu on hauskaa monestakin syystä: murre erilaista ja vanhaa, vaikka nuorempi puhuisikin samaa murretta. Ja kyllä sukupolvessa on käsitteet ja ajatustapa muuttunut paljon. Ja sitten usein juuri ainakin meidän äidin kohdalla, että hän usein jättää puolet lauseesta sanomatta, kun luulee, että toisenkin ajatukset kulkevat samoja ratoja.

Allu ja Kato nyt tätäkin: :D
Aina ei kyllä tiedä itkiskö vai nauraisko.

vilukissi kirjoitti...

Heh, aivan, niin aitoa kun olla vai saattaa! Ihania sanoja, mutta voin kuvitella sun ilmeitä, kun näet sielusi silmin kunkin ruokalajin!

Kirlah kirjoitti...

Vilukissi: niinpä :D

Vallaton kirjoitti...

:D Ihanan, ihana. Vieläkin kramppaa suupiäliä.

peekoonoma kirjoitti...

Täälä kans nauroon ku pöyröö pöyrän ääres :D Oli niin tutun kuuloosta puhetta. Ja kyllä tua silti meitä pohojalaasiaki huvittaa, vaikkei niin ulukopualisia ollakkaa =) Ihanaa, että äitees oj´jo parannu.