keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Aina kaikki kaksi kertaa

 Minkähän takia minun pitää aina tehdä kaksinkertainen työ joka asiassa? Mikään ei ikinä onnistu ensimmäisellä kerralla nappiin. Jos yritän monistaa kokeita, on aivan varmasti ensimmäisessä kappaleessa jokin vika: sama tehtävä molemmilla puolilla paperia, tai jos on eri tehtävä, on toinen takuuvarmasti nurin päin. Jos muuten menee hyvin, on viimeistään viimeisessä tehtävässä monistettu vastauksetkin. 

Tai kuten viimeisessä abisaksan kokeessa ihmettelin, miksi yksi tekstinymmärtäminen oli mennyt huonosti. Huomasin, että olin vahingossa laittanut pitkän kielen tekstin, vaikka oppilaat ovat lukeneet kieltä lyhyenä. Onneksi olin laittanut kaksi tekstiä, joten jätin vain pitkän tekstin yksinkertaisesti huomiotta numeroa antaessani. Kuullunymmärtämiskoetta heidän kanssaan aloittaessani kehotin vielä katsomaan, ettemme ole kuunnelleet sitä jo aiemmin. Vielä mainitsin, että minun säkälläni se on kuitenkin kuunneltu jo kahteenkin kertaan, vaikka yritän pitää kirjaa kuunnelluista tehtävistä. - Hymyilivät ymmärtäväisesti.

Eikä minun kannata nykyään enää valmistella tuntejakaan edellisenä päivänä, eikä nyt ainakaan kahta päivää aikaisemmin. Olen jo tänäkin talvena valmistellut monet tunnit kaksi kertaa, kun luulen, että en ole vielä tehnyt sitä. Ei sen puoleen, olen joskus tehnyt jollekin porukalle kahdet kokeetkin, kun olen luullut, etten ole vielä tehnyt. Vasta kokeita kaappiin viedessäni olen huomannut, että siellähän on jo yhdet valmiina.

Mutta ei koulu ole ainoa, joka teettää minulla saman asian moneen kertaan. Aloin tehdä niitä viime postauksessa mainitsemiani vauvojen nuttuja hyväntekeväisyyteen. En ole aikoihin ommellut mitään, joten kone oli kai hiukan päässyt jumiutumaan ja pölyyntymään ja sotki ja katkoi lankoja, lonksutti ja tikkasi samaa kohtaa. Mutta ajattelin, että kunhan yhden nutun saan tehdyksi, vasta sitten alan rasvailla ja huoltaa konetta. Mutta kun kone sai yhden tehdyksi, se olikin vetreytynyt jo sen verran, että surraa ja kehrää nyt kuin kissa.

Mutta lieneekö ompeluajatuksetkin olleet ruosteessa, kun ei sekään ottanut luonnistuakseen. Nuttuun tulee kaksi nauhaa, jotka ommellaan reunasta nurjalta puolelta ja sitten käännetään oikein päin kuin nylkemällä. Ja kuinka ollakaan, olin ommellut nauhojen molemmat päät umpeen! Purkuhommiksi meni heti. Kun olin purkanut ja kiinnittänyt sivuun ja aioin ihailla lopputulosta, olinkin kiinnittänyt toisen nauhan sisäpuolelle!! Ei kun taas purkamaan. Mutta kun alkukankeudesta selvittiin, alkoi nuttua tulla kuin liukuhihnalta. Nyt on jo kolme valmiina.
 

4 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

:)

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Kuulostaapa tutulta ;-)

kaisa jouppi kirjoitti...

Onpas kauniita nuttuja!
Mun täytyy neuvoa meidän nuttislaisia sivuillesi oikein kattomaan niitä.
Minä en tällähetkellä voi kutoa ollenkaan :(

Kirlah kirjoitti...

Isopeikko: juuu, mutta minun suupieletpä kääntyivät näin päin :(

kato nyt tätäkin: onneksi en ole ainoa :)

Kaisa Jouppi: kuten sanottu, eivät ne nyt niin huipuhyviä ole, mutta jospa niistä jotain apua olisi. Työ jatkuu.