torstai 3. helmikuuta 2011

Ei syytä halveksia


Mitä tulee mieleesi ensimmäiseksi, kun kuulet sanan bingo? Niinpä tietysti: vanhoja ihmisiä kyttäämässä numeroita saadakseen täysosuman ja ehkä paketin kahvia palkinnoksi. Näinhän tässä eräänä iltana esitettiin televisiossakin PS-ohjelmassa joltain paikkakunnalta nykyistä bingoilua.

Halveksivia tuhahduksia bingosta saa aina myös täällä itäisessä Suomessa, jos erehtyy kertomaan käyneensä nuorena bingossa. Mutta voi ei, eivät he tiedä mistä puhuvat. Pohjalaisten bingot olivat 60-70-luvulla ihan muuta kuin halveksittavaa vanhojen ihmisten pilipalipuuhastelua. Mutta miten saan ketään ikinä uskomaan, millaista silloin oli? Ja minä puolestani hämmästelen, että tuo valtava bingovillitys oli niin mahdotonta vain Pohjanmaalla.

Bingossa kävivät silloin nuoret ja vanhat. Tuskin siellä nuoret olisivat viihtyneet, jos ei olisi ollut hyvät palkinnotkin. En varmaan uskoisi itsekään, ellei minulla olisi vielä tänäkin päivänä olemassa osaa noista palkinnoista, ja tämä on taivahan tosi: tv-tuoli, lipasto, peilipöytä, kahvikalusto, ruokakalusto, polkupyörä, peili ja lukematon määrä pienempiä palkintoja. Siihen aikaan oli jokaisella bingossakävijällä lisäksi kaapit täynnä kahvia ja sokeria, kun niitä sai siivellä kilokaupalla. Jos joku sai bingon, voittajan molemmin puolin istuvat saivat kahvia, näiden vieressä istuvat palasokeria, seuraavat hienoa sokeria. Ei siis koskaan kannattanut istua bingossa yksikseen jossain sivummalla, silloin ei olisi saanut siivelläkään mitään. Enkä muista, että juuri koskaan olisi tarvinnut tyhjin käsin kotiin lähteä.

Ylistarossa oli autobingojakin, mutta noin arvokkailla palkinnoillahan on aina tapana mennä jollekin toiselle. Samoin kalliit sohvakalustot siirtyivät jonkun toisen olohuoneeseen. Mutta kerrankin ajoimme  parinkymmenen kilometrin matkan tulevan mieheni kanssa polkupyörillä Laihialle. Mies voitti polkupyörän, mutta kun emme olisi saaneet kuljetetuksi sitä mitenkään kotiin, mies myi sen jollekin läsnäolevalle. Pyh, sanoo tähän nykynuoriso. Mutta älköön kukaan halveksiko! Palkinnot olivat tosi arvokkaita tuohon aikaan. Ei silloin ollut suhteessa varaa ostaa jatkuvasti uutta kuten nykyään. Meille nuorille sopi hyvin nämä palkinnot, saimme edes hieman kalustetuksi yhteistä ensimmäistä kotiamme. Ruokakaluston saimme siten, että äiti oli sen voittanut bingossa. Kun sitten muutin mieheni kanssa yhteen, vaikka meitä ei ollut vielä vihitty, äiti kantoi kalustopaketin keittiön pöydälle ja lausahti: "Heh, siin´on nyt kumminkin! Vaikka minä olin sitä säästänyt häälahjaksi..."
Juu että kiva kiva.

Eräs lappeenrantalainen tuttava oli kerran luonamme kylässä Pohjanmaalla ja tuli myös bingoon. Hän muistaa vielä tänäkin päivänä, miten häntä nauratti suunnattomasti, kun bingonvetäjä istui saappaat jalassa näyttämöllä, pyöritti konetta harvakseen ja yhtä harvaan lausui: "Nyt sitten seuraavaksi yritetähän kahta riviä täytöhön!"

8 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Osuma. Itse en ole koskaan käynyt bingossa. En ole kuullutkaan noista vieruskavereiden palkinnoista. Pilkkikisat ovat monille myös oivia tilaisuuksia saada tavarapalkintoja.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Kaikki suuret asiat alakaa Pohojammaalta. Jääkärit, körttilääset, Vihtori Kosola, Rannanjärvi, bingo

Terttumarja kirjoitti...

Minäkin ihmettelin aikoinani, kun kuulin edesmenneeltä äidiltäni Pohjanmaan bingovillityksestä. Väki kulki linja-autoilla pitäjästä toiseen ja kahvipaketit vaihtoivat omistajaa.
Kokeilin kerran Helsinki-Tallinna laivalla bingoa, ihan mukavaahan se oli.
En kylläkään mitään voittanut!
Taitoahan se vaatii, kun seuraa useaa veikkauslappua silmä kovana.

Jael kirjoitti...

Venezuelassa asuessani huomasin bingoni olevan siellä suosittua.Jossain kasinoiden yhteydessä oli valtavia bingosaleja,ja eksän kanssa mentiin muutaman kerran ihan huviksemme mukaan bingoilemaan,oli hauskaa,muttemme voittaneet mitään....Ai niin,ruotsinlaivalla on kerran tullut bingoiltua myös...

isopeikko kirjoitti...

Peikkopas onkin käynny silloon semmooses oikias bingos, mutta se on kyllä salaisuus.

Sirokko kirjoitti...

Minä en ole koskaan päässyt bingoon, mutta äitini on sieltä aikanaan kantanut tavaraa sun toista, arvokastakin. Miksikäs sitä pitäisi halveksia, ei tietokonepelit sen fiksumpia ole eikä niistä edes voita mitään.. eikä ole hauskaakan.

Kirlah kirjoitti...

Liisa: en minäkään ole sen koommin koskaan bingossa käynyt. Kaupunkiin kun silloin muutettiin, bingot olivat siellä ihan toisenlaisia, hyvin pienimuotoista touhua.
Suuriin pilkkikisoihin olisikin kiva joskus mennä.

Äijänkäppyrä: taitaa vain olla aika ajanut ohi niiden entisten "huippuaikojen" :)

Rosina: minustakin se oli silloin nuorena mukavaa, kun sieltä usein ja melkein aina todella saikin jotain, ja hyviä palkintoja. Ai niin, olihan minulla sieltä saatu sähkövatkainkin niin hyvä, että vasta 5 vuotta sitten jouduin ostamaan uuden!!

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: varmaan noiden kasinoiden yhteydessä on ollut palkinnotkin suuria, ainakin kuulostaa siltä.

Sirokko: siinäpä se, miksi todella pitäisi jotain halveksia? Mutta ainahan ihmisillä on taipumus halveksia juuri sitä, mitä ei itse satu harrastamaan.

Isopeikko: vai on peikkokin päässyt osalliseksi sellaisesta. Mutta peikothan soluttautuvatkin vähän joka paikkaan ihmisten huomaamatta. ;)