tiistai 12. lokakuuta 2010

Liitä uusi asia tuttuun


Ensimmäiseksi ihmettelen, mihin joidenkin postauksieni kuvat ovat hävinneet. Kun lisäsin tuon Linkwithinin, joka tuo joka postauksen perään samankaltaisia vanhoja postauksia, havaitsin, että joka tekstissä ei olekaan enää kuvaa. Ja olen kyllä 99-prosenttisen varma, että joka kerta olen kuvan lisännyt. Voiko joku siepata kuvan itselleen niin, ettei alkuperäiseen paikkaan jää enää jälkeäkään kuvasta? Onkohan kenelläkään tietoa?

Toiseksi aioin kirjoittaa opiskelutekniikasta ja kuuntelutaidosta. Ainakin koulussa olen havainnut, että kuuntelutaito on ihan minimaalista. Oppilas saattaa luulla kuuntelevansa, mutta kun kontrolloin, hänellä ovatkin ajatukset olleet ihan muualla. Näenhän minä joka ikisen kasvoista, mitä siellä aivoissa tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Ei esimerkiksi osata kuunnella jo kysymystä sillä korvalla, että siinä on vastaus valmiina, sen kuin poimii.

Esim. jos kysytään saksaksi: "Mitä kerrotaan avohakkuista?" Ja vastaus kuuluisi esim. : "Latujen varrelle ehdotetaan 50 metrin kaistaletta metsää ja sen takana olisi avohakkuu", oppilas alkaa ihan oikein alun, mutta kysyy sitten, mitä avohakkuu on saksaksi. Juurihan se oli kysymyksessä, ja sitä paitsi laskin ihan huvikseni, että sana on esiintynyt kahden tunnin aikana yhteensä vähintään yhdeksän kertaa. Jos seuraa mukana ja kuuntelee, saattaa se hyvinkin jäädä jopa päähän.

Tämä ei nyt ollut tietenkään kuin yksi esimerkki. En tarkoita, että juuri tuo avohakkuu-sana nimenomaan niin tärkeä olisi, vaan puhun yleisperiaatteesta. Tai kirjan sivulla on vaikkapa Pohjoismaiden eri maat lueteltuina ja niiden perässä asukasmäärä. Pyydän oppilaita vuoron perään lukemaan asukasluvun ruotsiksi. Kun on jo viisi henkilöä lukenut ja päästään kuudenteen, saattaa tämä vielä ihmetellä, mitähän mahtaa olla tuhat ruotsiksi! Jos olisi kuunnellut edellisten lukemista, olisi sanan voinut siepata sieltä helpostikin.

Kaikissa oppimisstrategioissa painotetaan, että uuden asian muistaa helpommin, kun liittää sen jotenkin vanhaan, jo osaamaansa. Oppilaita esim. suututtaa aina, kun uuden luokan saatuani tiedustelen heidän vanhempiensa tai sisariensa nimiä. Luulevat minua uteliaaksi! Mutta mitä minä heidän suksulaisistaan välitän. Minun on vaikea muistaa nimiä, mutta kun osaan sijoittaa oppilaan jo johonkin tuttuun perheeseen ja entisiin oppilaisiin, muistan heti, kuka kukin on. Samalla tavalla kannattaa uusia sanoja opiskellessa yrittää katsoa, onko sanoissa jotain tuttua muista kielistä tai onko niissä jokin hauska piirre, josta ne muistaisi. Tai opiskelee sanat lauseissa.

Olen joskus teettänytkin oppilailla testin, jossa on ollut opeteltavana sanapareja. Esim. kissa-polkupyörä, kivi-kukka jne. Tällaisia pareja on ollut kymmenen. Kun ne on opeteltu, näytän pareista vain alkuosan, ja oppilaan pitää yrittää muistaa loppuosa. Yleensä arvatenkin menestys on huono. Kissalla ja polkupyörällähän nyt ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä keskenään. Mutta olen neuvonut, että yrittäisivät painaa mieliin mielikuvien avulla. Esim. Kissa ajaa polkupyörää, kivi on kukkien ympäröimä jne, ja nyt onnistuvat oppilaat melkein sataprosenttisesti. Eivätkä meinaa uskoa todeksi, että systeemi todella toimii. Kannattaa kokeilla.

11 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Kyllä siinä opettajalla on tekemistä! Muuten samaa mieltä edellisen postauksen suomalaiskäsityksistä, työmoraalista, suomalaisesta työn laadusta, rehellisyydestä ym. Kaikki mennyttä aikaa, joilla ratsastetaan vielä.

Aulikki kirjoitti...

Sivuille eksyin ihan vahingossa, ja olen tosi iloinen tasta loydosta!
Etenkin kun Kirlahin perus tulee etela-pohjanmaalta, josta olen kotoisin.
Mita etenkin huomasin kirjoituksessa, ei ole paljon ulkosuomalaista sananlainausta = kiitos paljon!!
Olen lahettanyt viestin suomalaislehtiin yrittaen valkaista heille, etta puhdas suomenkieli on mieluista kaikille. Itse olen asunut ulkomailla niin kauan,etta oma kieleni olisi voinut havita. Suomenkielen opettajani antoi pisteita, jos ei kayttanyt mitaan lainasanoja. Olen ikikiitollinen rouva Karppiselle asiasta. Muutenkin olen kiitollinen suomalaiskoulutuksestani josta nyt kirjoitellaan paljon. Olen aikakautta jolloin ei ollut mitaan helpotuksia lapsille. Kuitenkin perusopetus oli tosi hyvaa.
Kotini on Teuvalla, ja sielta on hyvat juuret.

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: juuri tuota tarkoitin edellisessä postauksessa: me ratsastamme entisten hyvien aikojen maineella. Meillä oli tdella hyvä maine työn laadussa ja rehellisyydellä. Hämmästyttävän moni ihminen ei ota uskoakseen, että monissa asioissa olisi parantamisen varaa.
Samoin kuin muistan, miten suomalainen muotoilu oli maailman huippua 60-luvulla. Pitkään kulta-aikojen ohi mentyä ihmiset luulivat olevamme huipulla vieläkin.
Ja vielä: nyt luulemme vieläkin olevamme huipulla tietotekniikassa. Olemme jämähtäneet tietylle tasolle, ja muut maat ovat saamassa meidät kiinni, jotkut jopa porskuttavat ohi.

Kirlah kirjoitti...

Aulikki: tervetuloa. Vai pohjalaisia ollaan. Kirjoitat olevasi Teuvalta, kuitenkin sinulla on ollut samanniminen äidinkielen opettaja kuin minullakin, vaikka minä en olekaan Teuvalta. Onkohan sattumaa, vai oletko käynyt koulusi muuallakin kuin Teuvalla vai onko ope peräti nuoruudessaan ollut Teuvallakin opettajana.

Terttumarja kirjoitti...

Viisaita puhuu opettaja.:)
Minäkin opin uudet tunnusnumerot yhdistämällä ne tiettyihin asioihin, syntymälukuihin tai eri kohtiin näppäimistöllä.
Kun nyt vielä oppisin, mitkä numerot kuuluvat lottolapussa oikeisiin kohtiin!

vilukissi kirjoitti...

Minä menin lukioni läpi kuuntelemalla ja sama pätee edelleenkin! Olen kanssa aina yrittänyt selittää lapsilleni, että kuunnelkaa! Kun kerran tunnilla pitää istua, niin miksi ihmeessä ei sitä aikaa käyttäisi hyväkseen. Toki, nykyään tarvitsen kuuntelemiseen ja kuulemiseen kutimen.

Kirlah kirjoitti...

Rosina: sepä olisikin kiva, että tietäisi lottonumerot. Etpä varmaan uskokaan, että olen joskus unessa nähnyt lottorivin tietynlaisen kuvion, mutta en nähnyt, minkä numeroiden kohdille ne rastit piti laittaa.
Yritin lotota monta eri riviä samaa kuviota, aina eri numeroiden kohdalle, mutta en onnistunut saamaan kun neljä ja lisänumeron oikein!
Oikea lottorivi oli juuri se kuvio, jonka olin nähnyt, mutta ei näköjään ollut täyspotti minulle tarkoitettu. :(

Vilukissi: Sitä minäkin aina yritän oppilaille tolkuttaa, että jos heillä ei kotona ole aikaa läksyille, pitkälle selviää jo pelkällä kuuntelemalla. Hyvämuistisia se auttaakin tosi pitkälle.

isopeikko kirjoitti...

Mistähän sanat tulevat? Muistissa niitä tuntuu olevan hirmu vähän.

Kirlah kirjoitti...

isopeikko: Milloinkahan kehitetään (vai onko jo kehitetty tai kehitteillä?) muistitikku ihmiselle niin, että kaikki tieto on tikulla ja se tarvitsee vain laittaa korvaan. Jipii, hyvästi kaikki läksyjenluku ja pänttäys!
Ulkomaille lähtiessäkään ei tarvitsisi kuin ottaa kyseisen maan sanat tikulla korvaan ja kielilläpuhuminen sujuisi suit sait!

aulikki kirjoitti...

Kirlahille vastaus muutama paiva sitten kirjoitettuun viestiin:
Totta on, suomenkielen opettajani (rouva Karppinen) oli Isossakyrossa. Huvittavaa on se kuinka pienesta viestista saa selville paljon!
Julkaisemanne valokuvat ovat tosi hienoja saavutuksia. Kuviin kiinnitinkin huomion ensin, ja sitten mainioon kirjoituspalstaanne.

Kirlah kirjoitti...

Aulikki: Kiitos kehuista. Suuri osa kuvista on ystäväni Annikin.