perjantai 8. lokakuuta 2010

Otosta lakan kautta muikkuun

Saksalainen vieraamme tarvitsi käteistä rahaa, ja suuntasimme kulkumme OTTO-pisteelle. Vieraasta oli kovin huvittavaa, että seinässä lukee Otto. Ottohan on Saksassa yleinen miehen nimi, ja jos meillä kutsutaan Tavallista Tallaajaa Matti Meikäläiseksi, sanoo saksalainen hänestä Otto Normalverbraucher. Käsite tulee muuten siitä, että Saksassa on kuuluisa postimyyntitavaratalo Otto, jonka on perustanut mies nimeltään Werner Otto jo vuonna 1949. Koska firma myi edullisia vaatteita, jotka olivat jokamiehen kukkarolle sopivia, tuli siitä tuo nimitys Otto Tavallinen Kuluttaja.

Saksan kielessä on myös ilmaus "den flotten Otto haben" (flott=nopea, ripeä), millä tarkoitetaan ripulia. Tai jos jonkun autossa on Ottomotor, tarkoittaa se bensiinimoottoria keksijänsä Otto Benzinin mukaan. Kummallista, että sanakirjassa on Otto-sanan kohdalla sellainenkin ilmaus kuin "die hat vielleicht einen Otto", mikä uusimman WSOY:n suursanakirjan mukaan tarkoittaa "onpa tuolla isot meijerit", mutta sellaista ilmausta ei vieraani tuntenut. Lienee jokin paikallinen tai tilapäinen ilmaus, joka on päässyt peräti sanakirjaankin.


Saksan kurssilla on koulussa juuri nyt opeteltavana Lappiin liittyviä sanoja saksaksi. Kirjassa on lakat, karpalot, muikut ja kaikki muutkin suomalaisuuteen liittyvät sanat lueteltuina. Tuli vain mieleen, että onko niiden opettelusta sittenkään hyötyä kauheasti. Vaikka saksalaiset kaikkia näitä aina kysyvät, kävi nytkin saksalaisen vieraan täällä ollessa, että häntä ei auttanut yhtään, vaikka esittelin, että lakka on Moltebeere. Väitti, että taitaa olla sama kuin Sanddorn eli tyrni. No ei tietenkään! Mutta ymmärrettävää, ettei sellaista voi tietää, mitä ei omassa maassa ole.
Ja selvyyden ja väärinkäsitysten välttämiseksi nimitti lakkaa siitä lähtien suomen kielellä. Muisti sitten, että joku suomalainen oli tuonut hänelle tuliaisiksi joskus lakkalikööriä. Siis parasta nimittää marjaa suomeksi lakaksi! Tai Moosbeere karpalo oli tietysti tuntematon. Suolla kasvavana oli sekin sotkeentua Moltebeereen, joten parasta nimittää suomeksi.

Sattui koulussa olemaan ruokana juuri samaan aikaan paistettuja silakoita. Siitä päästiin keskustelemaan muikuista, jotka ovat Saimaan eläviä. Muikku on Kleine Maräne saksaksi eli tavallaan pikku siika. Ei tuntenut vieraamme siikaa, saati sitten pientä siikaa. Minusta nuo silakat (Strömling) kävivät ihan muikuista, saattavat kyllä savolaiset olla siitäkin eri mieltä.

9 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Joo, savolainen on eri mieltä ;) Kyllä muikut on parasta (ja siika).

Allu kirjoitti...

Die hat vielleicht einen Otto on minullekin täysin tuntematon sanonta. Lakasta lukiessani tuli mieleen, miten olin lapsena tyttökaverini ja hänen isänsä kanssa Lapissa ja tämä isä haastatteli aina kovasti paikallisia. Yhdessä talossa hän kyseli isännältä, onko siellä päin lakkoja. Isännälle lakkoja tuli sanasta lakko, lakka kun on hilla. Isäntä vastasi, että samalla tavalla niitä on kuin etelässäkin. Siihen vastasi kaverini isä, että meidän seudulla ei ole lakkoja lainkaan. Me tytöt naureskelimme näitä väärinkäsityksiä.

Rosina kirjoitti...

Lapsuusaikanani 1950-luvulla veljet menivät valokkiin!
Hyvä jos litran kaksi löysivät, eivät uskaltautuneet kovin pitkälle kotimaisemista.
Mutta puolukoita he olivat hyviä poimimaan, ei kukaan meistä tytöista pärjännyt heille. Siihen aikaan marjastus oli totista työtä, polkupyörillä metsiin ja sieltä marjasangot ja marjasäkit kotiin, iltapuhteet niitä perattiin ja suurin osa vietiin myyntiin.

Yaelian kirjoitti...

16 v.kissani (se siellä Suomessa pojan luona)on nimeltään Otto...
Kesällä sain Mikkelissä maistaa muikkuja,ja kyllä ne mielestäni silakat voittavat....

Sirkka kirjoitti...

Oli mielenkiintoista asiatietoa Otosta, joka kuulostaa vain niin suomalaiselta sanalta! Ottohan on ennen ollut aivan tavallinen nimi Suomessa.

Kirlah kirjoitti...

Villasukka: minäkin olen oppinut erottamaan muikun ja silakan, huomaan melkein aina, kumpaa syön ;)
Ja sattuipa somasti, meillä on tänään ruuaksi muikkuja!

Allu: taas kiva tuo sanojen samankaltaisuus ja siitä johtuva väärinkäsitys.

Rosina: valokissa mekin oltiin. Miksei valokki ole yleistynyt lakka-sanana laajemmalti, se olisi niin kaunis sana.

Yaelian: Jos sinulla on kissan nimi Otto, on täällä eräällä opettajalla kissa nimeltään Gabi. Kun tämä saksalainen vieras on myös Gabi, arvaat, että hänellä oli pitkään hauskaa ja ihmettelemistä, että vai on jollain kissana Gabi!

Sirkka: suomalaiselta kuulostaa. Kun mietin, en vain yhtäkkiä saa päähäni ketään, jonka nimi olisi Otto.
Kiinnostuin katsomaan Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta Otto-nimen yleisyyttä, ja onhan niitä tuhansia. Tänä vuonnakin on jo yli 200 vauvaa saanut nimekseen Otto.
Hämmästyin, että vuosisadan vaihteessa on ollut naisiakin Otto-nimisiä.

vilukissi kirjoitti...

Multa jää muikut ja silakat..oikeastaan kaikki kala syömättä...en tajua omaa vastenmielisyyttäni kys.om.asiaan. Ihmettelin sitten myöhemmin, miten vanhin tyttäreni on niin rakkaasti kalan ystävä, mistä kummasta hän sen oppi! Siksi veikkaankin, että kalasta tai lihasta tykkääminen liittyy...sisään rakennettuun systeemiin. Oliaps hyvin selitetty.

Kiva kuulla, mitä Matti M. on saksaksi...en ollut ajatellutkaan, että vastaavia nimityksiä olisi muissakin kielissä!

isopeikko kirjoitti...

On mukavaa olla eri mieltä, luulee peikko ja menee syömään yhden suollisen karpaloita ja toisen lakkoja.

Kirlah kirjoitti...

Vilukissi: tunnen jonkun toisenkin, joka ei mitenkään saata syödä kalaa. Hän haluaisi syödä, mutta ruumis ei mitenkään ota vastaan. Väkisin syönti aiheuttaa ruuan ylös tulemisen.

isopeikko: älä kaikkia syö, kyllä tänne kelpaa marjat, ja vielä amhtuukin.