perjantai 27. elokuuta 2010

Onko nimi omaisuutta

Maanantaina tuli kouluun thaimaalainen vaihto-oppilas. Hän viipyy täällä koko vuoden, joten on mielenkiintoista tulossa talven mittaan siltäkin osin. Eilen hän kertoi minulle, että kaikilla thaimaalaisilla on kaksi nimeä: oikea virallinen nimi ja lempinimi, jota käytetään kutsumanimenä. Tämänkin opiskelijan lempinimi on Kwan, sen on isoäiti antanut hänelle ja sitä siis käytetään aina. Virallista nimeä, jonka on kuulemma isoisä antanut, ei käytetä kuin papereissa. Nuo nimet merkitsevätkin jotain, mutta minä en vain valitettavasti saanut selvää niiden merkityksestä.
Nyt vasta minulle selvisi sitten sekin, miksi joskus aiemmin meillä ollutta thaimaalaista vaihto-oppilasta nimitettiin Nannyksi, ja hän esitteli itsensä aina siten, vaikka virallinen nimi oli jotain muuta.

Mutta Thaimaassa noiden käytössä olevien lempinimien ei tarvitse olla välttämättä oikeiden nimien hellitelymuotoja kuten vaikkapa venäläisillä. Näillähän järjestään kaikista nimistä on olemassa tietty hellittelymuoto, jota käytetään  normaalisti. Esimerkiksi jos henkilöä kutsutaan Natashaksi, kaikki tietävät, että hänen oikea nimensä on Natalia. Tai Slava on oikeasti Jatseslav tai Nikolaj on Kolja. Mikä näin on venäläisille itsestäänselvää, voikin tuottaa ulkomaalaisille päänvaivaa. Anton Tsehovin näytelmien ruotsin kielen uusissa käännöksissä on kuulemma otettu pois kaikki lempinimet, ettei yleisö sekoaisi aivan täysin henkilöissä.

Ei ole venäjän mallin mukainen virallisen nimen hellittelymuoto suomalaisillekaan vierasta. On vieläkin henkilöitä, joita kutsutaan Jussiksi, vaikka oikea nimi onkin Juhani, Valdemaria Valteksi tai Toivoa Topiksi. Sekaannusta nykyään aiheuttaa se, että monet näistä hellittelynimistä on muuttunut virallisiksi nimiksi allakkaan. Lapselle annetaan jo valmiiksi hellittelynimi: Mika, Jussi, Marjukka jne. Urani aikana on käynyt jopa niin, että oppilaan nimi oli Topi, eikä oppilas itsekään tiennyt, että hänen oikea nimensä oli Toivo, ennen kuin ylioppilaskirjoituksissa piti laittaa papereihin virallinen nimi!

Sattumalta viimeisessä Språk-lehdessä (no 2010/4) Fredrik Lindström kirjoittaa ruotsalaisten lempinimikäytännöstä. Ruotsissahan on myös mahdollista kutsua henkilöä hellitellen: Victoria on Vickan, Margarethasta tulee Maggan jne. Eli ympäristö tavallaan haluaa ilmaista hellyyttä ja läheisyyttä. Lindström on kuitenkin havainnut, että moni ruotsalainen kuitenkin nykyään älähtää tuollaisesta nimen omavaltaisesta muuttamisesta. Katarina ei halua olla Kattis, kuten ympäristö häntä mielellään nimittäisi tai Bo suuttuu, jos häntä kutsutaan Bosseksi. Lindström selittää asiaa siten, että ruotsalaiset ovat kovin individualisteja. He haluavat itse päättää ja määrätä, miksi heitä nimitetään, ympäristöllä ei ole siihen sanomista.

Mietin vain, onko Suomessa samoin. Kristiinahan on aikoinaan lyhentynyt moneen muotoon: Kirsi, Kirsti, Stiina, Tiina... Kun henkilöä sitten kastetaan Kirstiksi tai Tiinaksi, on ympäristöllä taipumus kuitenkin antaa henkilölle oma lisänimi tai lempinimi. Mutta kyllä minäkin olen hieman nyreissäni, jos oppilaat kutsuvat minua Kirstin sijasta Kipaksi tai Tiina hermostuu lempinimestä Tiku. Onkohan lempinimestä oikeastaan oikeutta suuttua? Tätä kyselee Lindströmkin. Hänen mukaansa etunimen pitäminen omana omaisuutena on sosiaalinen väärinkäsitys.

15 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Kiva postaus. Saksassa on Ursula nimi, jota ei juuri käytetä virallisessa muodossa. Minä tunnen monta Ursulaa, mutta useimmat heistä käyttävät nimeä Uschi, Ursel ja joskus jopa Ulla.

Allu kirjoitti...

Piti vielä sanoa, että kiinalaisethan ottavat hyvin usein englanninkielisen nimen ja käyttävät sitä lähes virallisesti. Meidän kiinalainen ystävä Xizhen taitaa olla ainoa kiinalainen, joka jopa työssään kansainvälisessä firmassa käyttää edelleen kiinalaista etunimeään, toiset ovat ottaneet nimen Ivy, Joy jne.

Jael kirjoitti...

Mielenkiintoista tuo thaimaalaisten nimikäytäntö.Tuo kiinlaisten ulkomaalaisten nimien käyttäminen on minullekin tuttua;vuosia sitten oli Juliana niminen kiinatar ystävänä,mutta hänellä oli myös kiinalainen nimi.
Täällä nimet helposti muotoutuvat käytössä hieman erilaisiksi,jolloin Dan=Dani, Ron=Roni, tai Moshesta tulee Moshiko muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Sirokko kirjoitti...

Nimikäytännöt eri maissa on mielenkiintoisia. Algeriassa lähes kaikilla on lempinimi puhekielessä, omaa virallista käytetään vain papereissa. Ennen papreihinkin lisättiin virallisen nimen jälkeen maininta 'sanotaan+lempinimi'
Itseäni ei lempinimet haittaa. Sehän on vain jonkun toisen näkemys tai kokemus minusta.

Anonyymi kirjoitti...

Minä kun olen Liisa, vääntävät monet sen Lissuksi. Olen aina inhonnut sitä nimeä, ja jostain syystä sitä käyttivätkin muut kuin ystäväni. Isä kutsui Liisukaksi ja sisarukset ja ystävät Liisuksi. Niistä nimistä itsekin tykkäsin (nyt vanhemmiten ovat jääneet).
Kun ei omaa nimeään voi valita, voisi sentään olla oikeus ja kohtuus saada osallistua lempinimensä valintaan!
pianistms

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Puolalainen ystäväni täytti papereita kun aloitti teknillisen korkekoulun, hän ei tiennyt, mitä "tilltalsnamn" tarkoittaa. Sinne kirjoitti Rosa, mitä nimeä ei käytä, vaan ystävät kutsuvat häntä Evaksi. Olin seota, kun työkaverit ja tuttavat kutsuivat häntä Rosaksi ja hyvät ystävät Evaksi...

Kirlah kirjoitti...

Allu: jaa että tuo Uschi tuleekin Ursulasta, en tiennyt aiemmin. Minustakin kummallista, että länsimaita ihannoidaan niin kauheasti, että otetaan englanninkielinen nimi. Mutta niinhän meilläkin monilla on ulkomaalainen nimi, vaikkei kumpikaan vanhemmista olisi ulkomaalainen.

Yaelian: kovin kuulostavat nuo käyttönimet sielläkin nimenomaan hellittelymuodoilta.

Sirokko: lempinimien käyttö näyttää olevan yleismaailmallinen ja yleisempää kuin olisin voinut kuvitellakaan. Näyttää siltä, että nimenomaan pohjoismaissa eivät ihmiset haluaisi nykyään kutsuttavan itseään miten sattuu.

Pianistms: Lissu kuulostaakin vähän arkiselta, kuten tuo Kipa tai Kertusta Kepa. Mutta Liisukkahan on tyypillinen hellittelynimi, kuten täällä itäisessä Suomessa vieläkin yleisessä käytössä esim: Seija = Seijukka, Kalle = Kallukka jne. Mistä tahansa nimestä voivat tehdä tällaisen muodon, mikä itselleni oli vierasta käytäntöä.

Kirlah kirjoitti...

Hannele: Ja sekin aiheuttaa hämminkiä, että ihmisen kahdesta tai kolmesta oikeasta nimestä joku voi käyttää tarpeen tullen vaikka niitä kaikkia, kulloinkin tilanteeseen sopivasti.

Anonyymi kirjoitti...

Hast du das schon gelesen?

http://www.bild.de/BILD/lifestyle/reise/2010/08/27/finnland-bestes-land-der-welt-newsweek/pisa-lebensqualitaet-sicherheit-bildung.html

Malli45 kirjoitti...

Mielenkiintoisia juttuja nämä nimiasiat!
Meillä oli päiväkodissa kiinalainen poika, joka puhumaan opittuaan halusi olla Otto! Kukaan ei tiennyt, mistä hän sen keksi.
Blogissani tunnustuksia!

isopeikko kirjoitti...

Aasialaiset voivat vaihtaa nimeään ihan tuosta vaan, sillä ei ole ollenkaan samanlaista merkitystä kun täällä.

Allu kirjoitti...

Minäkin muuten tein postauksen etunimistä.

Kirlah kirjoitti...

Anonyymi: pitänee tutustua, kun ehdin.

malli45: käväisen sielläkin, kunhan lapsenlapsi on lähtenyt.
Lapset kai eivät vielä ole niin sitoutuneet nimeensä kuin aikuiset.

isopeikko: ahaa, uusi tieto. Vaikea orientoitua heidän ajatusmaailmaansa.

allu: pitää tulla sinnekin katsomaan.

Anonyymi kirjoitti...

Fredrik Lindströmistä ja tämän luotettavuudesta tämänkin blogikirjoituksen suhteen, vaikka siltä ei alussa ehkä tunnu.

Fredden (ja veljensä) kirjoittama "Svitjods undergång och Sveriges födelse" on "ihan kiva". Olen vaihtanut mielipidettäni siitä, että se on raudanlujaa tutkimusta, koska

a) katso:

Ehkä vähän perspektiiviä (ja suoraan tämän blogikirjoituksen aiheesta):

http://ling-map.ling.su.se/blog/blog_ak.php?q=718

ja

b) kirjassa on paljon kirjoittelua, joka perustuu "Etymological fallacy":iin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Etymological_fallacy

Erityisesti sivut 67-69 "Dömd till kung" alkoivat arvelluttaa. Täytyy sanoa, että pian tämän jälkeen jätinkin kirjan kesken. Mietinkin hiukan sitä, että pitäisikö tuonne Lingvistbloggeniin kirjoittaa kommentti asiasta...

Kirlah kirjoitti...

Anonyymi: En tuomitsisi Fredrik Lindströmiä suoralta kädeltä. Ei kai hän ole koskaan väittänytkään, että hänen kirjoituksensa olisivat raudanlujaa tieteellistä tutkimusta, hänhän kirjoittaa vain omia huomioitaan kielestä.
Eikö ole vain hyvä, jos Lindström on herättänyt tavallistenkin ihmisten kiinnostuksen kieleen, sehän hänellä on kai ollut tarkoituksenakin.

Totta tietenkin, että liika popularisointi voi johtaa harhaan. Mutta onhan niinkin, että opettajatkin ympäri maailmaa yksinkertaistavat tieteellisiä tutkimuksia joka päivä opettaessaan oppilaitaan. Eikö tämä ole vähän sama asia? Jos joku sitten vaikka saa kipinän lähteä samalle alalle, kyllä hän varmaan tulee tutustumaan monimutkaisiin tieteellisiin tutkimuksiin.