maanantai 23. elokuuta 2010

Oikeat sanat hävinneet


Kun tänä syksynä ei ole toiveitakaan etsiä metsästä marjoja tai sieniä kuivuuden takia, on keksittävä muuta ajankulua. Menimme eilen vaihteeksi ongelle. Rannalla seisoi jo joku onkija. Luulisi, että täällä on tilaa vaikka kuinka, koska jokaista asukasta kohden on rantaa ainakin kilometrin verran. Mutta eihän kaloja joka paikasta saa, joten kun oli kerran tultu, änkesimme samalle kivikkoiselle kohdalle onkijan kanssa.


Kysyimme tuleeko kalaa, ja mies vastasi, että ne panimaju. Jaha, tämä olikin sen sortin naapuri. Mietin, että nythän minulla on tilaisuus puhua venäjää. Mutta eihän tietenkään tullut yhtäkään muuta sanaa mieleen venäjäksi kuin lavit ribu, joka tarkoittaa kalastamista, mutta tiesihän mies muutenkin, että tässä kalalla ollaan. Sitä paitsi en kuitenkaan olisi osannut ääntää taka-i:tä oikein, ei sitä olisi kuitenkaan ymmärretty. 

Matoa onkeen yrittäessäni muistelin kuumeisesti kaikenlaisia venäläisiä sanontoja: aurinko paistaa, svetit sontse, mutta mitä sitä nyt sanomaan, näkeehän se sen muutenkin tai vetera net, ei tuule, turhaa tautologiaa. Olisin minä osannut kertoa jotain omasta asunnostani ja perheestäni, olisin voinut kertoa missä maissa olen käynyt, mutta ehkeivät oikein olleet sovelaita aiheita keskustelun aloittamiseen.


Kun ulkomaalainen sai ensimmäisen kalan, olisin voinut kysyä, onko se ahven, mutta ei ollut tietoa ahven-sanasta. Olisin osannut kysyä, onko se kala, mutta mies olisi saattanut pitää hieman outona, jos en kalaa sammakosta erota. Ongimme siis tuppisuina, ja ajattelin koko ajan, miten minunkin oppilaani ensimmäisiä kertoja oikean saksalaisen tavatessaan aivot höyryten miettivät oikeita sanoja oikeaan paikkaan, mutta ne eivät muistu juuri sillä hetkellä mieleen.

9 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Näinhän siinä käy kun ei vierasta kieltä käytä jatkuvasti. Mielenkiintoista, että osaat venäjääkin. Sitä olisi kyllä hyvä opetella useammankin. Täällä naapurina kun asutaan. Ja nyt hekin saavat liikkua täällä päin.

Allu kirjoitti...

Oho, osaat venäjääkin.

Yaelian kirjoitti...

MOnta kieltä osaatkin;D

Liisa kirjoitti...

:) Suomalaista smooltookkia parhaimmillaan.

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Opiskelin lukiossa venäjää, mutta siitä on jo niin kauan, etten olisi minäkään saanut keskustelua aikaiseksi :-(

kaisa jouppi kirjoitti...

Nuorena, kun olin suulaampi ja rohkeampi, uskalsin käyttää niitä muutamaa saksankielen sanaa joita osasin.
Kuljeskelimme iltasella ystävättäreni kanssa Vaasan elokuussa katuja pitkin ja seuraamme lyöttäytyi kaksi kohteliasta saksalaista merimiesnuorukaista.
"TUOSSA ON KEITTIÖMME!" sanoin ja huitaisin laajan kaaren oikealla kädelläni näyttäessäni pojille kaunista kirkkoamme. Saksankielenopena tiedät mitkä sanat sikin menivät ja mitkä sokin :(

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: sitä on tullut opeteltua lähinnä ostotilanteisiin liittyviä sanontoja, mutta ei ollut missään kirjassa dialogia, miten keskustellaan ongella ;))

Allu: kansalaisopistossa olen muutamana vuonna opiskellut venäjänopemme johdolla, siitä on varmaan jo ainakin parikymmentä vuotta. Pääsin pitkällekin, mutta käytön puutteessa unohtunut. Televisiosta tuli silloin Pozaluista-niminen ohjelmasarjakin, jota katsoin aina kotona. Mutta kuten sanottu, kaikkia kieliä pitäisi harrastaa koko ajan, että ne pysyisivät aktiivisessa kielenkäytössä.

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: osata ja osata, sepä se. Joskus olen miettinyt, miten paljon jotain kieltä pitäisi osata, että voi todella sanoa osaavansa sitä. Mutta on venäjästä ollut minulle tosi paljon hyötyä, kun on ollut venäläisiä suomenopiskelijoita. Ja suuri hyöty on ollut siitäkin, että tunnen venäjän kielen rakenteen, voi verrata opiskelijoille suomen kieleen.

Liisa: sellaistahan se pakkaa olla! Tuntuu todella hölmöltä höpistä itsestäänselvyyksiä. Sitä paitsi epäilen, että vaikka mies olisi ollut suomalainenkin tuntematon, en olisi varmaan viitsinyt senkään vertaa vaivata päätäni keskustelun avaamiseksi. :(

Kirlah kirjoitti...

kato nyt tätäkin: niinpä. Usein mietin, miksi olen uhrannut niin paljon aikaa moniin kieliin, kun sitten tositilanteissa kaikki sanat ovat kumminkin kateissa. Espanjaakin olen lukenut kansalaisopistossa, mutta joka kerta kun lähtee Espanjaan, pitää kerrata hiki hatussa niitä samoja asioita.

Kaisa Jouppi: just. Jokaiselle meille on sattunut vääriä sanavalintoja ja tähänpä sopii katsoa, miten Kato nyt tätäkin on juuri kirjoittanut samasta asiasta omassa blogissaan, millaisia hauskoja juttuja sitä tulee sanoneeksi vieraalla kielellä ihan tahtomattaan:
http://asetelma.blogspot.com/2010/08/lopettakaa-tai-kutsun-tomaatin.html