sunnuntai 15. elokuuta 2010

Runoja murteella


En ole mikään runojen ystävä, mutta ostin ilmajokelaisen Maire Lopin runokirjan Silimieni takaa. Kirja sisältää runoja eteläpohjalaisella murteella. Ja niin vain kävi, että minäkin olen joutunut lukemaan runoja, ja ihan vapaaehtoisesti ja mielelläni!

Runoissa tuodaan esiin elämän koko kirjo, ajattelin ottaa jonain aamuna päivänavauksessakin esille muutaman viisaan ajatuksen.
Tässä pieni runo siitä, miten turhaa on hamstrata itselleen koko maailman tavaraa. Me tarvitsemme ystäviä ja meidän tulee huolehtia heistä. Mikään tavara ei voi ystäviä korvata.

mitä sitä millää 
teköö
jos ei oo ketää
jollekka antaa


jakamalla
tyhyjäki
on täyrempi


sanomalla
sanoja
syrämmentäyttäviä
lämpöösiä
rakastavia


eikä syli maksa
se on lahaja
multa sulle
sulta mulle
 
Täytyy kuitenkin muistaa huolehtia myös itsestä:

akku sill´oli tyhyjenny
ja laturiki hajalla


milläs sitä sitte
toisehenkaa virtaa
antaas


mustei oo mitää
apua
tällääsnä


lataamattomana

Maire Loppi: Silimieni takaa. Saarijärven Offset Oy. Saarijärvi 2008.

10 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

runot ovat aika täynnä tunnetta... joskus oikein herkistyykin.

Valokin värsyjä kirjoitti...

Minä pidän runoista, yritän itse myös jotain sepustaa. Maire Lopin runot ihania, tuttu vahva murre ja mutkaton kerronta viehtättävät.

Sirkka kirjoitti...

Sanoisinko hienostelematonta runoutta. Käy suoraan asiaan, ytimeen. Kyllä tallaasta runoutta voisi lukea.

Kirlah kirjoitti...

Isopeikko:
Niin ilmeisesti on. Luulen, että etsin muunlaisiakin runokirjoja käsiini.

Valokki:
Onkohan niin, että en ole niin välittänyt koskaan runoista, sillä en osaa itse yhtään runoilla. Ja pidän suorapuheisuudesta ja selvästä sanomasta. Runot ovat usein tulkinnanvaraisia ja siksi en ole niistä perustanut.

Sirkka:
Juuri tuo mutkattomuus viehättää, ei ole vaikeuksia tulkita.

kaisa jouppi kirjoitti...

Minä se olen kirjoitellut runoja vasta koko pitkän ikäni viimeisillä vuosilla.
Ovat kuulemma pitkiä ja tylysiä (lue:tylsiä) (lähisukulaisen konstailematon analyyssi runosistani).
Lausun niitä sielä täälä, kun pyydetään ja joskus pyytämättäkin, kieli joka kerta kitalakeen tarttuen.

Kirlah kirjoitti...

Kaisa: vai ovat tylsiä runosi ;)
Sehän on vain yksi näkemys. Joku toinenhan saattaa tykätä niistä hirveästi, mutta kehujahan ei niin vain toiselle sovi antaa. Saattaisi vaikka ylpistyä :)

vilukissi kirjoitti...

Aivan! Suosittelen myös Tero Järvinen: salamiakkisyrän. Lopilta on muitakin runokirjoja, en löytänyt niitä nyt hyllystäni, olen varmaan alinannut ne jollekin!

vilukissi kirjoitti...

Myös Arto Juurakko.

Siinä kolme tosi tykättyä pohojalaasta!

Rosina kirjoitti...

Pidän Maire Lopin runoista.
Muutamalla sanalla kerrotaan, mikä ja missä tuntuu.
Arto Juurakko on myös mukavasti kirjoittava, kannattaa tutustua.

Kirlah kirjoitti...

Rosina ja Vilukissi: Tero Järvinen onkin minulle tuntematon, pitääpä tutustua.
Arto Juurakko on tuttu, kirjoittaa tosi mukavasti ja tavallaan hämmästyttävä miehen kirjoittamaksi :)
Maire Lopin kirjoja oli myytävänä kaksi uudempaakin, mutta ostin vain tuon ensimmäisen