maanantai 5. huhtikuuta 2010

Sairasta katsomassa


Käväisin äkkiä Pohjanmaalla, sillä isä on kulkenut jo kolme kuukautta kodin ja sairaalan väliä. Minusta kummallista hoitoa noissa arvauskeskuksissakin. Vain yhtä asiaa katsotaan kerrallaan eikä potilaan puheista välitetä, ei näköjään varsinkaan, jos tämä on jo iäkkäämpi henkilö.

Isälläkin oli todettu jotain, mitä lie pusseja tai moukkuja mahassa (joita on kuulemma kaikilla ihmisillä), ja yksi oli puhjennut ja aiheutti verenvuotoa. Sitä kun terveyskeskuksen vuodeosastolla yritettiin jonkin muunkin vaivan lisäksi parannella, oli isä samalla maininnut yhä vain kipeytyvästä jalastaan. Jalka alkoi olla jo limpun kokoinen. "Hoidetaan nyt vain tätä yhtä asiaa", oli lääkärin vastaus.

Ja niin hänet passitettiin kotiin, vaikka ei saattanut syödäkään enää mitään, ei jaksanut enää kulkea edes vessan ja sängyn väliä kuin ankarasti ponnistellen ja huohottaen. Ambulanssilla lopulta taas sairaalaan, missä vihdoin lääkäri otti asiakseen tutkia kunnolla. Ja ilmeni, että keuhkoissa oli veritulppa. Olihan keuhkojakin yritetty kuvata aiemmin jo, mutta veritulppa ei näkynyt tavallisissa röntgenkuvauksissa.

En tiedä, ovatko lääkärit ylityöllistettyjä vai onko tavallista, että ihmiset valittavat turhastakin niin paljon, etteivät lääkärit enää jaksa kallistaa korvaansa kaikelle valitukselle. Oli miten oli, toivottavasti isän asia on nyt menossa parempaan suuntaan. Ainakin aivot ovat virkeät. Hän jaksoi olla kiinnostunut jopa meidän kuntamme suunnitelmista liittyä johonkin toiseen kuntaan. Itse en varmaan olisi sairaana viitsinyt sellaisia asioita pohtia.

15 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Tuo on kyllä niiiin totta. Karvaasti on tullut itsekin koettua. Toivottavasti isäsi saa nyt asianmukaista hoita ja alkaa toipua.

Yaelian kirjoitti...

Kuulostaa kurjalta ,että on tuollaista pomputtelua iäkkään henkilön kohdalla.Toivottavasti asiat tosiaankin menevät parempaan suuntaan isäsi tapauksessa.

♥ Hannele kirjoitti...

voi että...

Rosina kirjoitti...

Tosi surkea juttu!
Mutta ei ollenkaan ensimmäinen, näitä olen kuullut jo monelta taholta. Viimeksi kuulin vanhasta miehestä, joka oli lähetetty kotiin sairaalatutkimuksista, kun "ei mitään" ollut löydetty.
Vasta omaisten painostuksella ja sinnikkyydellä vanhus sai asianmukaisen hoidon vakavaan, viimein todettuun vaivaansa.
Minua jurppii tänään muutenkin vanhusten hoidon tilanne, aion kirjoittaa kantaa ottavan kirjoituksen kahteen maakuntalehteen. Aargh...

isopeikko kirjoitti...

Niin se käy, vaikkei pitäisi.

Annikki kirjoitti...

valitettavasti tää on menny tämmöiseksi tämä yleinen terveydenhoito (ja ei ainoastaan vanhuksille) - kun terveyskeskuksessa on vain se joku "ihme"lääkäri, joka ei erota keuhkokuumetta korvatulehduksesta (tositarina tämä) - täytyy olla hyvin hyvässä kunnossa, ennen kuin nykyään menee arvauskeskukseen, muuten ei pärjää

Kirlah kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista. Minä vain ihmettelen, että jos kaikki tapaamani ja tietämäni ihmiset ovat samaa mieltä, että sairaanhoito on huonolla tolalla ja siinä on parantamisen varaa, niin, ihmettelen, miten aina juuri päättäjiin on sitten päässyt toisinajattelevia!

Sirokko kirjoitti...

Sama holtittomuus kohdistuu kyllä kaiken ikäisiin, melkein jo lottovoitto löytää vaivoilleen syy. Enkä ole enää varma, onko kysymys säästötoimenpiteistä, lääkärien pätemättömyydestä vai yleisestä välinpitämättömyydestä.

m kirjoitti...

Päättäjät eivät käy terveyskeskuksissa, vaan yksityisellä... (tosin ei tilanne sielläkään hyvä ole.)

Ja pelkään pahoin, että Sirokko on oikeassa: kyse on yleisestä välinpitämättömyydestä, johon yhdistyy ikävä kyllä ammattitaidottomuus.

Kirlah kirjoitti...

Sirokko ja m: samaa mieltä olen, ihmiset ovat välinpitämättömiä. Lääkärin ammattikaan ei ehkä välttämättä ole enää sellainen kutsumusammatti kuin ennen.
On arpapeliä, millaisiin käsiin joutuu, jos yleensä pääsee käsiin. :)

Allu kirjoitti...

Kyllä minäkin usein ihmettelen noita tarinoita Suomen terveydenhuollosta. Jotkut asiat on hyvinkin korkeatasoisia, mutta usein kuulee kauhukertomuksia. Veljeltäni meni kuulo toisesta korvasta, kun ei päässyt heti hoitoon.

vilukissi kirjoitti...

Voi että, aivan tuli mieleeni oma kipsattu jalkani ja keuhkoveritulppani...pienen miettimisen jälkeen päättivät, että kuulun sisätauteihin ja jalasta ei kukaan puhunut mitään, ei vaikka valitin kipsin putoavan ja siitä, ettei varpaat liiku kunnolla ja tarvisisin kepeillä kävelyyn opettelua...joopa joo. Tulin nyt taas tosi tosi vihaiseksi. Juuri noin, potilas laitetaan tavll.röntgeniin ja sitten sanotaan,e ttei ole tulppaa ja kun niiden pitäisi se jo tietää (kun kerran tietävät jo potilaatkin), ettei tavall.kuvista näy mitään! Toivotaan, että isälläsi olo kohentuisi!

Nurkkalintu kirjoitti...

Olipa ikäviä tk-uutisia :(
Toivon, että isäsi vointi paranee nyt nopeasti.

Yaelian kirjoitti...

Tästä tulikin mieleen,että kesti ikuisuuden,ennenkuin silmiini tulleita pöpöjä(leikkauksen yhteydessä tulleita)tutkittiin,vaikka kuinka pyysin,ja lopulta tuloksena oli kroonisesti helposti ärtyvät silmät.Ja tästä on jo yli 10 vuotta(Helsingissä)

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: kummallista, että ei suostuta tutkimaan, vaikka potilas nimenomaan pyytää.