keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Aika kului kuin iltamissa

Uskomattoman hyvin sujui luokkakokous, etten sanoisi suorastaan erinomaisesti. Kerronpa heti alkuun yhden opettajiin liittyvän muistonkin:

Vielä lukion alussakin meillä oli historianopettaja, joka oli saanut jo peräti legendaarisen maineen. Opettajalla oli tapana laittaa joku oppilas kertomaan historian läksyn omin sanoin ulkoa. Kerran sitten oli läksyä Mannerheimista. Eräs oppilas kertoi: -Ja sitten Mannerheim lähti hevoosella Aasian halaki....
Siitä paikasta opettaja pomppasi tuolilta pystyyn, otti lasit päästään, selasi ankarasti kirjan vastaavaa kohtaa ja sanoi: -Ei, ei, kyllä täällä sanotaan, että hän lähti ratsain Aasian halki!

Tällaisia ja muita muistoja oli ihmisille jäänyt mieleen entisiltä lukion kouluajoilta. Ei ollut pelkoa, että kansa pitkästyisi. Siitä paikasta kun ensimmäiset saapuivat sisään, alkoi valtaisa puheensorina ja kälätys. Puhumista oli niin paljon, että kahdeksan tuntia vierähti "aivan kuin iltamissa". Ja varsinkin kun pitkän kaavan mukaan syötiinkin. Jatkoillekin lähti vielä varmaan neljäsosa. Vihjeeksi muuten niille, jotka joskus tulevaisuudessa järjestävät luokkakokouksia: ei kannata ainakaan heti aluksi mennä ravintolaan. Siellä soi musiikki ja ihmiset alkavat tanssin melko pian, joten puhumisesta ei tahdo tulla mitään. Ja kuulumisia ja muistojahan tapaamiseen on tultu kertomaan! Kannattaa mennä ravintolaan jatkoille vasta lopussa, mikäli tarvetta on.

Yllättävää, että vaikka kokousta järjestäessä oli kuvitellut, että ei muista kenenkään nimiäkään puhumattakaan ulkonäöstä, asiat alkavat palautua vähitellen. Muutaman tunnisti heti, jonkun tunnisti pienen auttamisen jälkeen. Vain muutama oli muuttunut niin totaalisesti, ettei koko iltana palautunut mieleen mitään tuttua, vaikka olisi ollut hyväkin kaveri henkilön kanssa kouluaikana. Mutta ihmettä oli sekin, ettei siellä ollutkaan vanhan näköisiä eläkemummoja ja -ukkoja, jollaisia meidän nuoruudessamme tämän ikäiset ihmiset olivat. Hah! Kaikki voisivat uhota olevansa korkeintaan nelikymppisiä, ja kukaan ei uskaltaisi väittää vastaan!

Mitä meistä oli tullut? Kaikkea mahdollista: yrittäjiä, pari lääkäriä, eri alojen opettajia, maanviljelijöitä, toimitusjohtajia, fysioterapeutteja, toimistovirkailijoita, ATK-alan ihmisiä, taisi joku olla työtönkin. Joku oli jo eläkkeellä, joku oli viettänyt työnsä takia puolet elämästään lentokoneessa. Eli löytyi kaikkea sitä, mitä suomalaiset tänä päivänä keskimäärin ovat.

Ja kuten aina kun on oikein mukavaa, lupasimme tavata uudelleen, jo vuoden kuluttua pohjoisessa vaellusretkellä! Näinköhän ihmiset muistavat vuoden kuluttua lupauksensa. Riittääkö silloin vielä puhtia ja mielenkiintoa? Jää nähtäväksi.

Kuvassa Kyrönjokea, eli epäilijöille tiedoksi: on Pohjanmaallakin vettä.

13 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Oli varmaan mukava tavata entisiä luokkatovereita kotimaisemissa.
Olisit vaikka voinut tulla vastaan:)

Kirlah kirjoitti...

Rosina: vai niin, olitko sinäkin siellä sitten? Vai asutko peräti siellä?

Mansikki kirjoitti...

Kovin on tuttu maisema. Suomalaisia moititaan tuppisuiksi, mutta näissä tapaamisissa se ei kyllä pidä paikkaansa :). Mulla olis 30 v. muistelot Oulussa kolmen viikon päästä.

isopeikko kirjoitti...

Olisi kiva jos olisi luokkka ja kokous :)

Sauerkraut kirjoitti...

Teillä oli sitten mukava tapaaminen! :)
Kiva!
Kävin jo monena päivänä täällä vilkuilemassa, joko olisi kertomus tullut :D Nyt oli!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Karehdin!

Kirlah kirjoitti...

Mansikki: ei ollut pelkoa tuppisuisuudesta, vaikka kaveri, jonka kanssa tätä järkkäsimme, oli huolissaan, pitäisikö olla varalla järjestettyä ohjelmaa, jos vaikka ihmiset istuvat vaivautuneina koko illan.
Hahhah, ei sellaisesta ollut pelkoa. Päinvastoin. Oli hyvä, että olin ottanut mukaan koulussakin käyttämäni lehmänkello, jolla sain puheenvuoron. Ymmärsin ottaa sen mukaan, sillä opena tiedän, että suuria ihmislaumoja on pidettävä kurissa järein ottein ;) :)

Kirlah kirjoitti...

Mansikille vielä: mene ihmeessä, älä epäröi. ja kerro blogissa kuulumisia!

Isopeikko: no, ala haalia kokoon peikkojen luokkakokous.

Sauerkraut: kivaa todella oli. ja kiva jos kiinnostaa nämä höpinät.

Äijänkäppyrä: uskon.

vilukissi kirjoitti...

Ai se oli jo, luulin, että tulevana vappuvk:n lopulla, mulla taitaa olla vikaa sisäluvussa. Ei törmätty! Vettä on täällä ja iso joki onkin! Taitaa olla Suomen suurin joki. ja suurimmillaan se on täällä ja V-kyrössä. Varasin jo kirjan...menen hakemaan, kun ehdin!

Rosina kirjoitti...

Kirlah,
en ollut luokkakokouksessa:)
Mutta satuin asioimaan paikkakunnalla...
Vilukissi,
Kymijoki on Suomen suurin joki:)
Kyrönjoki on sijalla 13.
Olen taas joutunut uudelleen tottumaan siihen, että täällä Pohjanmaalla halutaan olla niin mahtavia, että jokikin kasvaa Suomen suurimmaksi:)

Kirlah kirjoitti...

Vilukissi: ootkohan sä ylirasittunut, jos noin väärin luit? :)

Rosina: Ellet sattunut lukemaan Isopeikon viimeistä tarinaa, sopii se nyt luettavaksi tähän kohtaan :D

http://isopeikko.vuodatus.net/blog/2476606/kaupassa

Allu kirjoitti...

Luokkakokoukset on ihania, olen vain valitettavasti harvoin päässyt. Kyllä sitä on se sama historia luokkakavereiden kanssa, eihän minäkään voi kenenkään saksalaisen kanssa muistella koulujuttuja, niin erilaista se on ollut.

Kirlah kirjoitti...

Allu: Sinulla sitten ilmeisesti olisi ollut niitä. Meillä vain ei kukaan ollut saanut aikaseksi edes järjestää aiemmin.
Totta puhut: ihmisiä yhdistää juuri yhteinen historia. Ja nimenomaan yhteinen lapsuus- ja nuoruushistoria on jotain kiinniliimaavaa, mikä pitää lopun elämää.