lauantai 10. huhtikuuta 2010

Mennäkö Facebookiin

Sosiaalinen media ja sen käyttömahdollisuudet etenevät sellaista vauhtia, että heikkoja jo hirvittää. Pitäisikö liittyä Facebookiin vai ei askarruttaa vielä monia, varsinkin kun sen vaaroistakin on puhuttu.

Olen itse liittynyt Facebookiin jo viime syksynä tietääkseni vähän, mistä ihmiset ylipäätään puhuvat. Sinne voi kirjautua, kirjoittaa profiiliinsa itsestään tietoja tai olla kirjoittamatta. Voi etsiä kavereitaan ja pyytää näitä Facebookkavereikseen. Kutsuttu voi joko hyväksyä tai hylätä kutsun. Kone myös ehdottaa automaattisesti joitakin henkilöitä kavereiksi. Nämä voivat olla oikeita tuttuja tai tutun tuttuja tai henkilöillä on muuten jotain yhteistä, minkä perusteella kone yhdistelee tietoja.

Itse en juuri kirjoita tuohon naamakirjaan eli lärvikirjaan uusia tietoja enkä juuri etsi itselleni naamakirjakavereita. Periaatteessa olen hyväksynyt kaikki kaveripyynnöt, joita on tullut, mutta niin ikään periaatteesta en ota nykyisiä oppilaita kavereikseni (entisiä kylläkin) enkä tuntemattomia. Tuskin siitä toisaalta haittaakaan olisi, kun en kerran siellä mitään kirjoittele. Profiili on minulla itse asiassa vain kokeilun takia. Joillekin olen joskus kirjoittanut henkilökohtaisia viestejä. Se on kätevää, jos ei tiedä henkilön sähköpostiosoitetta. Viestithän eivät näy kaikelle kansalle.

Juuri viime opettajainkokouksessa oli puhetta, pitäisikö koulunkin kirjautua Facebookiin ja alkaa käyttää sitä tiedotuskanavana. Suurin osa oppilaistahan on jo valmiiksi kirjautuneena kyseiseen mediaan. Jospa päästäisiin suurempaan käyttäjämäärään kuin jotkut pedanetit tai nukonetit. Eräs opettaja oli juuri muutama viikko sitten koulutuksessa ja siellä oli tullut ilmi, että jotkut koulut ovat jo menneet Facebookiin. Kokemukset ovat toistaiseksi olleet kuulemma hyviä. Myös kuntamme nuorisotoimi on Facebookissa ja sivu sai jo heti melkein sataprosenttisen kannatuksen. Samoin monet yrittäjät näyttävät siirtyneen Facebookiin. Meillä kokouksessa päätettiin harkita asiaa syksyyn.

Facebookin vaaroista on luennoitu ja kirjoitettu paljonkin. Profiilinhan voi aina deletoida, jos siellä alkaa olla kovin paljon epäasiallisia kirjoituksia, herjauksia tai muuten on haittaa. Yksi suuri haitta on tietysti nettiriippuvuus. Mutta eihän se ole pelkän Facebookin syy, myös blogit, IRC-galleriat tai mikä tahansa voi aiheuttaa riippuvuutta. Kyllähän täällä saa aikansa kulumaan vaikka aamusta iltaan. Koulussa hiljattain vieraillut Wilson Kirwakin kertoi, miten hänen vieraillessaan eri kouluissa oppilaat ovat usein levottomia ja hoputtavat luennoijaa lopettamaan. Kun Kirwa on kysynyt, mihin ihmeeseen oppilailla on niin kova kiire, ovat nämä vastanneet, että Facebookiin. On kuulemma sellaisiakin oppilaita, jotka viettävät aikaa yhdeksänkin tuntia Facebookissa!!

11 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Menin facebookin ensin ihan intona. Sitten tuli tämä blogielämä, joka nyt vie aikani. En sinne enää paljon mitään ilmoittele, hyvin harvoin, mutta vastaan aina, kun joku siellä minua lähestyy. Useimmiten unhohdan koko facen, mutta ei siellä olosta ole haittaakaan ollut.

Kurjet!

isopeikko kirjoitti...

"Kun sä kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle"

Tuula kirjoitti...

Menin Facebookiin, kun etsin erasta vanhaa ystavaa Israelissa. Sainkin hanet kiinni hanen lapsensa kautta! Joten minulle siita on ollut vain hyotya.

Minulla on vain muutama kaveri siella, enka ota vastaan kaveripyyntoja tuntemattomilta. Tosin en minakaan kirjoita sinne mitaan.

Taalla on ollut puhetta toissa, kun lasten vanhemmat kirjoittavat kaiken erojen syista lapsien sairauksiin Facebookiin. Jos olisi siella joka ikisen kaveri, niinkuin jotkut toissa tuntuvat olevan, niin tietaisi kaikki tyohon kuuluvat ja kuulumattomat asiat aina jo illalla ennen toihin menoa... Mina en jaksa sellaista.

Tyopaikan en ole kuullut liittyvan Facebookiin.

Liisa kirjoitti...

En ole mennyt Facebookiin, mutta joudun melko usein perustelemaan sitä. Jotkut vanhemmat ovat liittyneet sinne seuratakseen lastensa ja lastenlastensa elämää. Mietin vain, miksi mutkien kautta...

Rosina kirjoitti...

Kokeilin Facebookissa oloa ja kirjoittelua parin kuukauden verran, sitten poistin kaikki mahdolliset tietoni ja lopetin Facebookin käytön.
En vaan halunnut kertoa kuulumisiani siellä, kun moni siellä olija ei kirjoittanut mitään koko aikana. Kun kirjoitin heille yksityisviestejä, sain kyllä vastauksen.
Enkä muutenkaan halua seurata liikaa nuorten sukulaisteni menemisiä ja tekemisiä.

Yaelian kirjoitti...

Liityin FaceBookiin,koska sain aika monta kaveripyyntöä esim.kavereilta.Olen aika passiivinen siellä,mutta esim.vanhoja kavereita on löytynyt sitä kautta,joten ihan kiva juttu siinä mielessä.En kuitenkaan halua sinne laittaa mitään liian intiimejä juttuja ja pidän omat käyntini siellä minimissä.

Mansikki kirjoitti...

Liittyessäni facebookiin en edes varmuudella tiennyt mikä se on. Vastasin vain kaverin pyyntöön. En minäkään sinne suuremmin kirjoittele, joskus luen mitä muut puuhailevat. Kommentit on kyllä sitä rataa, että nyt menen iltateelle tai tulipa siivottua ym. "järkevää". Huomaan, että joillekin siitä on tullut riippuvuus ja toiset kertovat asioita, jotka mielestäni ei sinne kuulu. Kuvia en sinne laita ollenkaan. Profiilikuvankin laitoin aikojen päästä ja siitä ei edes pysty tunnistamaan. Mielestäni naamakirjaan kannattaa suhtautua tietyllä varauksella ja käyttää tervettä järkeä siellä asioidessa.

merike kirjoitti...

Menin ystävän pyynnöstä ja hämmästyin huomatessani, että monet muualta tutut ulkomaiset ystävät olivat siellä, Pelaan Mafiaa ja Farm Townia samalla kun juttelen xatissa katalaaniksi. Haittaa ei ole ollut, olen asetellut tiukat rajat mukamas:) Mutta minut löytää helposti naamasta;)

pau kirjoitti...

Jossain välissä olin joka päivä fb:ssä, nykyisin silloin tällöin. Sieltä kautta on helppo lähettää viestejä ihmisille, helpompi ehkä kuin s-postin kautta.
Joku on sitä mieltä, että koko fb on suorastaan paholaisen keksintö, kun se vie kaiken ajan. Mutta yhtä hyvin mikä tahansa sinänsä hyvä asia voi estää parhaimpien asioiden toteutumista elämässämme.
Se on tietysti surullista, että suuri osa nuorista ei elää muuta kuin nettielämää. Sosiaaliset taidon loppuvat, kutistuvat, häviävät.
Miten mahtaa perhe-elämä sujua, kun syntyy lapsia ja jos vanhemmat ovat nettiriippuvaisia! Näköala ei ole valoisa!
Hyvä kirjoitus, Kirlah, koskee suurta osaa nettiporukkaa!
Mukavaa pyhäpäivää!

Kirlah kirjoitti...

Juu, tuo minuakin ihmetyttää, että facebookissa usein on juuri mitäänsanomattomia viestejä "söin aamupalaa" -tyyliin. Toisaalta ymmärrettävää, ellei halua kaiken kansan tietävän kaikkea.
Ja kuten tuli jo mainituksikin, kätevä kirjoittaa henkilökohtaisia viestejä.

Marjattah kirjoitti...

Facebook on yksinkertainen tapa pitää yhteyttä mahdollisimman moneen pistämättä tikkua ristiin. Palvelu muiden joukossa, ja sellainen miksi sen itse teet. Joillekin jopa hyödyllinen, jos näkyminen on tarpeellista.
Eihän siellä mitään tee ilman kavereita. Kiva nähdä mitä nuorille kuuluu. Tuskin kerkiäisin kaikilta kysellä ...