torstai 15. huhtikuuta 2010

Kesän alku on kaiken loppu

Kesä on tulossa, ainakin siitä päätellen, että kansalaisopiston piirit päättyvät. Illalla oli viimeinen kokoontuminen kirjallisuusryhmässä. Olen talven mittaan käynyt kahdessa jumpparyhmässä, elokuvakerhossa ja kirjallisuuspiirissä, kaikki on nyt taas loppu tältä erää. Täytyy ruveta kulkemaan piiriä ulkona!

Kirjallisuuspiirissä meillä on ollut talven mittaan joskus sama kirja luettavana, mutta se on hankalaa, sillä kirjastosta ei löydy kaikille samaa kirjaa. Useimmiten jokainen on lukenut valitsemansa kirjan ja esitellyt sen muille, minkä jälkeen kirjan herättämistä ajatuksista on keskusteltu. Se hyöty kokoontumisesta on ollut, että on tullut luetuksi enemmän kirjoja kuin yleensä, tavallaan on asettanut siinäkin itselleen päämääriä, vaikkei mikään pakollista olekaan. Ei siellä katsota pahalla, vaikka joku ei olisi ehtinyt kirjoja lukeakaan.

Ensi talvena ajattelimme ilman muuta jatkaa. Keksimme, että joka kerta olisi eri teema: jokin maa. Esim. jos teemailtana on kyseessä vaikkapa Irlanti, jokainen lukisi irlantilaisen kirjailijan teoksen tai jonkun muunmaalaisen kirjailijan Irlannista kertovan kirjan. Mukaan voisi tuoda myös kyseisestä maasta kertovaa rekvisiittaa, esim. syötävää, esineitä jne. Idean keksimme siitä, että juuri on radiossa kuulemma hiljattain ollut ohjelma kirjallisuuspiireistä, joissa on ollut erilaisia teemoja. Ja syöminen ja juominenhan nyt aina lähentää ihmisiä, joten sellaista tietysti pitää olla mukana.

6 kommenttia:

pianistms kirjoitti...

Varmaan suomalaisilla tulee heti kevään tullen hinku ulos luontoon, sisällä istuminen ei maistu.
Täällä Saksassa jutut jatkuvat kesälläkin, suunnilleen koulujen kesälomiin asti. Niiden alkaminen taas vaihtelee vuosittain ja liittovaltioittain. Meillä alkaa tänä vuonna heinäkuun puolivälissä. Kestävät hiukan yli kuusi viikkoa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Joo, se on kumma tapa, että kaikki loppuu, kuin tiiliseinään keväällä.
Kuntosaliharrastukseni EHKÄ jatkuu ihan kesänkin ajan :)
Meillä kokoontui aikoinaan Vaasassa asuessamme raamattupiiri, joka pyöri kesän talven.
Aina löytyi sellaisia, JOILLA EI OLLUT MUUTAKAAN TEKEMISTÄ.
Kesäaikaan meikäläisestä tirisisi ainakin jonkun verran ylimääräistäkin virtaa. Olisin loistava KESKUSTELIJA juuri kesäaikaan, kun ei koko ajan tarvitsis palella ja olla uppeluksissa untuvakääryleitten alla.

isopeikko kirjoitti...

Lukeminen onkin mukavaa...

Kirlah kirjoitti...

pianistms: tuo on kyllä totta, monet haluavat ulos aurinkoon. Siksi minusta koululaisten kesäloma saisi olla pitempi kuin Keski-Euroopassa ja etelämpänä. Sitä aurinkoaikaa ja lämmintä kuitenkin kestää niin vähän aikaa.

Toisaalta, nykyihmiset eivät vietä aikaa enää ulkona niin paljon kuin ennen.

kaisa jouppi: olen vähän sitä mieltä, että juuri huhti- ja toukokuussa tuntuu, että nyt ei enää yhtään jaksa olla sisällä pitkän talven jälkeen. Mutta kun sitten on vähän tankattu aurinkoa ja kerätty taas voimia, alkaa kaikenlainen toiminta jälleen kiinnostaa. Kurjinta on heinäkuussa, kun mikään ei toimi.

isopeikko: onhan se. paitsi että hämmästyksekseni olen huomannut, ettei jaksaisikaan enää nykyään keskittyä niin pitkää aikaa...

jl kirjoitti...

Ihana kuva! Täällä olen kuunnellut kurkia, mutta en nähnyt vielä. Enkä todellakaan noin läheltä...

Kirlah kirjoitti...

jl: kevät on ihaninta aikaa, kun kuulee lintujen laulua ja näkeekin niitä parvittain.