keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kaikenlaisia luokkaretkiä

Pyöräretkellä kuulin äänen, jota ei ole viikkoon kuulunut - lentokone! Mutta vaikka ilmatila on taas vaihteeksi auki, ei se auttanut saksalaisia vieraita. He lähtivät aamulla junalla Berliiniin, mutta saivat vasta siellä tietää, että vaikka muuten kenttiä alkaa aueta, juuri Blue one oli perunut lentonsa tältä päivältä. Harmin paikka. Eniten harmittaa oppilaiden puolesta. Täytyy sanoa, että uskalias on opekin, kun uskalsi lähteä noin epämääräisissä olosuhteissa yrittämään oppilaiden kanssa ulkomaille. Itse en varmaan vastaavassa tilanteessa olisi lähtenyt.

Tulivat mieleen kaikki omat retket ulkomaille oppilaiden kanssa. Viime vuosien retket ovat olleet siistejä ja mukavia, ne ovat olleet eri maihin valikoidun porukan kanssa lähinnä eri projekteihin liittyviä, eikä ole sattunut mitään poikkeavaa. Mutta on ollut toisenlaisiakin.

80-luvun alussa oppilaat halusivat aloittaa luokkaretkiä. Ennen minun valtakauttani oli koulussa kuulemma tehty pidempiäkin retkiä, mutta meno oli mennyt niin villiksi, että retket oli lopetettu. Yksi kakkosluokka rupesi herättämään retkiasiaa henkiin eikä tyytynyt vähempään kuin Finnjetillä Saksaan! Minut erään toisen open kanssa pyysivät valvojiksi. Retki tehtiin leirikoulun nimissä. Ja niin ankaraa oli, että meidän opettajien oli tehtävä tarkka suunnitelma, mitä opetamme laivalla. Minä pidin kielet, toinen ope matikka-aineet. Ihme kyllä oppilaat tulivat aina meille varattuun kabinettiin vaikkakin silmät ristissä. Hampuria emme paljon nähneet, sillä laiva oli myrskyn takia pari tuntia myöhässä, joten nelituntisesta Hampurin-vierailusta jäi mieleen vain ruokapaikka ja se, miten pitkällä kevät jo oli Suomen kevääseen verrattuna.

Siitä alkoi sitten perinne tehdä aina lukion kakkosella retki kauemmas. Retket olivat oppilaiden itsensä järjestämiä, mutta jos ne olivat kouluaikana tai laivamatkoja, tarvittiin valvoja mukaan. Leirikoulusta ja opiskelusta laivalla ei kukaan puhunut enää mitään.

Usein ehdotin, että tekisivät retken jonnekin muualle kuin aina Ruotsiin laivalla, mutta tietysti laivamatka voitti äänestyksessä. Ja kun matkat olivat oppilaiden itsensä järjestämiä, eivät suostuneet mihinkään opettajien tarjoamaan "fiksuun" ohjelmaan. Kerrankin läksytin oppilaita kotiin palattua, että viettivät koko päivän hotellissa eivätkä yhtään nähneet kaupunkia. Tuolloin eräs puolustautui: "Mutta käytiinhän me illalla kioskilta ostamassa hampurilaiset!"

Erään toisen kerran oli jo parin tunnin kuluttua satamasta lähdettyä ensimmäinen oppilas putkassa. Jollain toisella matkalla nukuin (=valvoin) kolmen oppilaan kanssa samassa hytissä. Tietysti tulivat remuten pikkutunneilla hyttiin, yksi valitti unissaan koko ajan suurta valitusta ja joku oli oksentanut lattialle ja pyyhkinyt lattian minun pyyheliinaani luullen sitä lattiarätiksi! Tuolla reissulla jäivät tanssikenkäni hytin sängyn alle ja ovat kai siellä vieläkin.

Kerran oli yksi oppilas eksynyt tavaratalossa porukasta, eikä tiennyt missä hotellissa hän asui! Käppäili tuntikaupalla Tukholmassa. Onni, että oppilas oli tupakoija. Hotellissa hän oli laittanut hotellin tarjoaman mainostikkuaskin laukkuunsa. Laittaessaan tupakaksi, sytytti mainostikuilla ja huomasi askissa hotellin osoitteen! Siunattua on tupakointi.

Ja kun meno rupesi menemään yhä vain villimmäksi, eivät oppilaat saaneet enää valvojia matkoille. Itse olin varmaan parilla kolmella laivamatkalla. Tuon hytissä valvotun yön jälkeen päätin, että tällaisille matkoille en enää lähde. Pian tuon jälkeen tulivatkin muotiin abiristeilyt. Ensimmäinen luokka, joka sellaiselle lähti, sattui olemaan oikea hulivililuokka (siis lukiossa!). Kysyivät minulta vinosti hymyillen: "Lähdetkö kanssamme abiristeilylle? Sinne tulee 2000 abia!" Vastasin: "Herra minua sellaisesta matkasta varjelkoon!" Ja on varjellut! Olemme tehneet vain siistejä matkoja.

10 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Huh huh mitä menoa ja touhua nuo luokkaretket. Mikään ei saisi minua valvojaksi mukaan. Voi sun huiviakin ja kenkiä!

Vai että oli onni kun oppilas oli tupakoitsija? :D

SaaraBee kirjoitti...

Tulee mieleen luokkaretki yhdeksännellä luokalla, ent. Leningradiin. Taisin olla yksi niitä harvoja "selviä".Olisivat pistäneet minut vahtimaan muutamaa eniten juhlinutta, että eivät tukehdu oksennuksiinsa. En suostunut. Enkä kyllä lähtisi opettajana luokkaretkiä valvomaan. Ihme, että kaikki pääsivät hengissä takaisin.

Allu kirjoitti...

Mun saksalaiset opeystävät on kiitollisia jokaisesta luokkaretkestä, jonne heidän ei tarvitse lähteä.

Kirlah kirjoitti...

Rita: ja itse asiassa nämä olivat kai siistimmästä päästä sarjassamme Ruotsin-matkat.

Vihreät niityt:
Leningradin-matkat ovat vissiin olleetkin oma luku sinänsä. minä olen sellaisesta huvista jäänytkin ihan osattomaksi :)

allu: äläs sano. Minä olin kerran Statthagenissa Hospitationaufenthaltessa (vai mikä se nyt oli). Ope, jonka luona asuin, lähti oppilaiden kanssa luokkaretkelle Bremeniin. Oli oikein mukava retki ja oppilaat kivoja. Mutta se olikin vain päivän retki ja kotimaassa. Ei täälläkään nyt sentään päivän retkillä karmeita tapahdu.

pianistms kirjoitti...

Ohhoh, onpas aikaa kulunut omista kouluajoistani näköjään. Silloin ei tehty kuin päivän matka johonkin suomalaiseen kaupunkiin. Olen tästä paasannut täällä Saksassakin ja valehdellut, kuten nyt huomaan. Olen väittänyt, että suomalaiset menestyy PISA-testissä niin hyvin, koska ne ei tee pitkiä luokkaretkiä :D
Täällä tehdään viikon luokkaretkiä, joilla täytyy tietysti olla useampi valvoja, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että nämä valvojat eivät ole koulussa opettamassa, mistä johtuen oppilailla on vapaata tai hyödytön sijainen.
Se kyllä täkäläisten eduksi pitää sanoa, että rällästäjät lähetetään kotiin (siis meidän poikien koulusta, en muista tiedä).
Jos minulta kysyttäisiin, kieltäisin luokkaretket. Mutta minulta ei kysytä.

Jael kirjoitti...

Huvittava tuo tupakoivan oppilaan juttu:D
Muistan,että omana kouluaikana tehtiin kerran luokkaretki Ruotsiin,ja oli kiva reissu,mitä nyt siitä muistan.
Pääsevätköhän saksalaiset vieraat yhtään teillepäin?

Sauerkraut kirjoitti...

Meidän yläasteella luokkaretket kiellettiin sen jälkeen kun yhden luokan pojat strippasivat Ruotsin-laivan baarissa. Mutta kun meidän luokka oli jo kerännyt rahaa retkeä varten, niin saatiin sitten kuitenkin lähteä käymään Helsingissä.

Kirlah kirjoitti...

Pianistms: itse olen niin vanhaa vuosikertaa, että käyn jo elävästä historianopetuksesta: Kansakoulussa oli aina päivän kevätretki kävellen läheiselle metsäkalliolle eväineen.
Keskikoulussa oli viimeisellä luokalla päivän retki johonkin suomalaiseen kaupunkiin, lukiossa ei retkiä ollut.
En tiedä muista kouluista, nämä siis omassa silloisessa koulussa.

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: Saksalaiset eivät pääse tällä kertaa, ehkä kesällä tai syksymmällä, jos ollenkaan. Siinä tulee taas kova suunnittelu. Ope saattaa tulla meille kesällä privaatisti.

Sauerkraut: Yläastelaisten kanssa ei kukaan lähtisi suurin surminkaan Ruotsin-laivalle!! Ei ainakaan minun aikanani ole kukaan käynyt sellaisella retkellä.

Mutta yläastelaiset käyvät kasilla aina kerran uimahalliretkellä (pitää muistaa, että täältä on 60 km lähimpään uimahalliin!) ja ainakin retki johonkin lähikaupunkiin (siis taas tuo 60-80 km), jossa tarkka "informatiivinen" ohjelma museoineen jne. =päivän retki.

Ysiläiset käyvät sitten aina jossain kauempana olevassa kaupungissa esim. Helsinki, Tampere, jossa ovat 1-2 yötä. Näille retkille on aina jo etukäteen kovat ukaasit. Ellen väärin muista, on joltain jopa evätty etukäteen koko matka.

Ulkomailla on yläasteisiakin ollut mukana näiden kansainvälisten projektien puitteissa. Niihin on päässyt mukaan vain muutama oppilas joinkin tietyin perustein.

vilukissi kirjoitti...

Olen aina ihaillut opeja, jotka lähtevät luokkaretkille valvojiksi! Se on sitä siviilirohkeutta se! tv nimimerkki, olen minäkin luokkaretkellä ollut, oppilaana...