lauantai 20. helmikuuta 2010

Oikein sitten sikoja

Aamulla kaappiin katsoessa ei taaskaan näyttänyt olevan kaapissa mitään päällepantavaa. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin lähteä tänään kaverin kanssa kaupunkiin ostoksille, ettei tarvitse viikon kuluttua lähteä hiihtolomalle alasti.

Muuten meni kaupunkimatka hyvin, mutta parkkipaikalla autoon mennessä lyöttäytyi joku mies meidän seuraan ja pyysi rahaa. Emme antaneet, vaikka väitti, ettei hän viinaa ikipäivinä juo! Kun emme olleet tietääksemmekään, alkoi haukkua meitä vitun sioiksi! Moneen kertaan tuli selväksi, että sikojahan me. Kun olin starttaamassa, mies tuli uudelleen auton luo, ja oven läpi kuulin hänen vieläkin haukkuvan, miten olemme oikein sitten sikoja!
***
Onneksi eivät sentään oppilaat haukkuneet penkkareissa ja vanhojenpäivänä. Nekin päivät ovat vähän sellaisia jännittäviä päiviä, että sieltä saattaa tulla pahaakin juttua. Vaikkei minulla kyllä ole valittamista. Tai sitten minä olen niin hölmö, etten ymmärrä kuin hymyillä, vaikka suoraan haukuttaisiin.

Penkkaripäivänä oli erilaisia leikkejä ja kilpailuja, mutta Wanhat olivat tehneet opettajista ja oppilaista radio-ohjelmaan kaikenlaisia herjoja. Minusta tietenkin on aina jotain säikähtämisiini liittyvää, vanha vitsi jo. Toisaalta hyvä, eivät muista kiinnittää huomiota oikeisiin heikkouksiini. Oli myös irvailtu joillekin tunneilla sattuneille kommelluksille, mutta ihan siedettävää, jopa hauskaa.

Olipa sellainenkin juttu, että minä kuulemma opetan, miten sanotaan ruotsiksi "minä paljastan itseni". Vihjeeksi mainittiin, että eikö olisi hyödyllisempää opettaa, miten sanotaan "minä pukeudun!" Heh, tuo nyt vähän meni ohi, en muista enkä tiedä mihin sillä viitataan, oppilailla on tietysti vilkas mielikuvitus! Mutta väliäkö tuolla, ainahan sitä vähän roiskuu, kun rapataan.

8 kommenttia:

♥ Hannele kirjoitti...

Paljastan??
"jag har kommit ut... som homo"

Leena Lumi kirjoitti...

Ja taas huippukuva!

Minun pitää nyt kertoa, että joskus oppilaat voivat katua, mitä on tullut penkkarina tehtyä tai sanottua. Meitä oli villi tyttöluokka, mutta ei tyttökoulu. Meitä opetti äitinsä kanssa asuva hyvin ujo vanhapoika, joka ei ollut vanha. Pikkukaupungissa kulki sitkeä huhu, että kiltti opettajamme haki sylin lohtua kaupungin maksulliselta puolelta. Penkkaripäivänä kirjoitimme ennen ruotsin opettajan tuntia taululle jättikirjaimin: Jag älskar kvinnor i almänhet och almänna kvinnor i synnerhet! kaduin jo silloin, kun näin opettajamme ilmeen ja punastumisen ja hänen vapinsansa, kun hän pyyhki taulua...Kuulin sitten myöhemmin vielä, että äitinsä oli despootti, joka takertui poikaansa, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta edes ajatella seurustelua.

(En tarkistanut tuota oikeinkirjoitusta, enkä harrasta ruotsia ollenkaan, joten lause tulee keväältä '73...)

Sauerkraut kirjoitti...

Kirlah, jos kaupunki on se jonka kuvittelen olevan kyseessä, niin luulen että juuri tuo samainen mies ahdisteli minuakin jokunen vuosi sitten. Halusi rahaa ruokaan, koska ei enää ikinä juo ja hänelle on laitettu antabus-kapseli ihon alle jne... ja kulki pitkän matkaa perässäni kun en penniäkään antanut... (tai eurothan silloin jo oli) Junaan ei sentään perässäni hypännyt!!

merike kirjoitti...

Mielettömän hienoja kuvia sinulla, ihan suu auki niitä tuijottelen. Meillä on niin kylmäkin nyt ja tuulinen sää, etten ulos uskalla mennä.
Penkkaripäivä on varmasti jännä opettajalle. Toisille jopa traumaattinen. Meidän koulussa tapahtui aikoinaan, että eräälle opettajalle laulettiin hänen puhetyylistään. Myöhemmin kävi ilmi, että hänelle oli sota-ajan myötä tullut jokin vaurio josta puheen takeltelu johtui. Seuraavana vuonna abit eivät saaneet enää kiertää luokissa laulamassa. Outo ratkaisu sinänsä.
Hyvää kevään odottelua Sinulle!

Rea kirjoitti...

No täytyypä minun kertoa vähän kamalampaa koulumaailmasta.
Aikoinaan kun nyt 27 vuotias poikani, joka asuu Göteborgissa, kävi lukiota.
Siellä oli aika hurjaa meininkiä.
Kertoi että kerrankin oli yhden opettajan syntymäpäivä ja jotkut oppilaat heittelivät raakoja kananmunia opettajaan päin!
Työpaikkani oli samaisen koulun lähellä ja työstä palattuani ratikassa istui joskus opettajia
takanani tai edessäni joten kuulin heidän keskustelujaan.
Purkivat sydäntään päivän tapahtumista, eikä se ollut mitään mukavaa.
Joskus vuosia sitten tehtiin gallupia opettajien työstä: 60 % heistä sanoi haluavansa vaihtaa ammattia jos olisi mahdollista.

Kirlah kirjoitti...

Hannele: enpähän tiedä, mitä tarkoittivat. Enkä ole varma välitänkökään.

Leena Lumi: kovasti meillä on yritetty opastaa, että ei loukkaavaa eikä noin henkilökohtaisia asioita ja sen puoleen aika hyvin on mennytkin.
Tuo ruotsalainen lausuma onkin ikivanha, en silti muista sitä koskaan opettaneeni. Pitäisiköhän ensi tunnilla.

Kirlah kirjoitti...

Sauerkraut: minä ihan oikeasti luulin, että se mies tunkeutuisi meidän autoon, kun takaisin tuli.

Merike: onhan minulla hienoja kuvia, kun minulla on oikein hovikuvaajia, joiden kuvia saan laittaa tänne. Hyödymme järjestelystä puolin ja toisin.

Rea: Juu, Ruotsin koululaitos on ilmeisesti ollut kauan tosi huonossa jamassa, mutta perässä mennään.

Eniten ihmettelen aina sitä, että vaikka Suomessakin opettajat ovat jo kauan nähneet, mihin ollaaan esim. väkivallassa menossa, eivät päättäjät eikä kukaan muukaan ota kuuleviin korviinsa. Koulussahan ensimmäisenä näkyy, millaisia ihmisiä sieltä tulee aikuisina olemaan.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Kirlah, blogissani on sinulle haaste :)