Eilisen postaukseni kommentissa Äijänkäppyrä epäili, ettei saksan kieltä enää kukaan Suomessa lukisi. Mistähän muuten sellainen epäilys? Luetaanhan sitä vielä, mutta kovasti sen opiskelu on vähentynyt. Ei ainoastaan meillä, vaan koko maassa.
Minusta se on peräti merkillistä, sillä paikkakuntamme on turistipitäjä, nimenomaan saksalaisia, belgialaisia ja hollantilaisia on paljon. Venäläisten osuus on myös kasvanut todella kovasti. 70- ja 80-luvuilla saksaa valittiin yläasteella todella ahkerasti. Minullakin oli silloin isoja yli 30 oppilaan ryhmiä valinnaissaksaa. Lukiossahan kieli oli silloin pakollinen.
Vähitellen on tullut jonkinlainen "laiskuus", ei haluttaisi valita mitään ylimääräistä. "Kyllähän kaikki osaavat joka paikassa englantia" on vastaus, kun kysyy, miksi ei ole valittu valinnaiskieltä. Tai sitten valitaan vaikka ranska, kuten eräs oppilaani, jonka tapasin kesätöissä sataman infopisteessä. Hän oli kuulemma jo ehtinyt siinä työskennellessään vähän katua, ettei ottanut saksaa.
80-luvulla ja vielä pitkälti 90-luvullakin pärjäsin näillä omilla kielilläni kaikkialla. Pohjoismaissa kelpasi aina ruotsi, Keski-Euroopassa joka paikassa saksa. Jopa Välimeren maissa pärjäsi saksalla, sillä siellä oli niin paljon keskieurooppalaisia turisteja, että turismilla elävät osasivat välttävästi saksaa. Viimeisen 10-15 vuoden aikana on kaikki kääntynyt jotenkin päälaelleen niin, että pitäisikin osata englantia, jota olen salaa yrittänyt opetella.
Saksassa en kuitenkaan suostu puhumaan kuin heidän omaa kieltään, vaikka todella yrittävät vääntää englanniksi, kun kuulevat vieraan soinnin puheessa. (Niinhän suomalaisetkin puhuvat heti englantia ulkomaalaiselle, vaikka tämä osaisi paremmin suomea). Vaikka kyllä monet tapaamani entiset oppilaat, jotka joutuvat työnsä puolesta matkustamaan Keski-Euroopassa, puhuvat taas päinvastaista. Itävalta on kuulemma sellainen maa, jossa englantia ei oikein suostuta puhumaan.
Ihmettelin aina, miksi esim. Puolassa tai Unkarissa sain joskus jopa pienen riidan aikaan saksaksi. Yritettiin petkuttaa eikä palvelu ollut aina mieltä ylentävää. Eräs ystäväni antoi hyvän neuvon, miten toimia maassa, jossa ei valtakieli ole saksa:
Jos alat puhua saksaa, luulevat sinua saksalaiseksi. Ja sen maan kansalaisethan eivät tietyistä historiallisista syistä ole kovassa huudossa vielä nykyäänkään. Siksi palvelu voi olla kehnoa.
Mutta kannattaa aina solkata ensin suomea. Myyjä tulee epätoivoiseksi, kun ei käsitä mitään. Sen jälkeen vaihdat saksaksi, ja myyjä on ikionnellinen, että on jokin yhteinen kieli, millä kommunikoida. - Ja toimii takuuvarmasti. On todella mielenkiintoista, miten psykologisin keinoin ihmisiä voidaan manipuloida.
Tekstit
6 kommenttia:
70-luvusta en tiedä, mutta 80-luvulla oli lukiossa tarkemmin sanottuna lyhyt kieli pakollinen lyhyen matikan lukijoille (minulla oli ranska). Jollain tapaa toivon, että olisi vieläkin, mutta toisaalta, voisi olla osalle aika tuskaista, kun kerran jo englanti ja ruotsi ovat kuulemma ylioppilaaksi pääsyn esteitä (viimeksi eilen kuulin ja kyse oli vasta kolmoskurssin nelosesta...).
Olen monesti ihmetellyt, miksi joku sellainen henkilö ylipäänsä menee lukioon, jolla on ollut jo yläasteella suuria vaikeuksia selviytyä ruotsista ja englannista?
Viime kesänä eräs tuttavani yritti tilata Saksassa "one cup coffee", mutta kioskin myyjä ei sitä ymmärtänyt. Mutta johan ilmestyi kahvikuppi nokan eteen, kun toinen jonossa olija tulkkasi myyjälle "eine Tasse Kaffee".
Mutta Berliinissä minulle kävi niin, että hotellivirkalija alkoi puhua minulle englantia ja vastasi aina englanniksi, kun minä sanoin jotain saksaksi. Menin aivan sekaisin ja unohdin valittaa likaisesta huoneesta ja siitä, että siivooja oli jättänyt huoneemme oven lukitsematta. Taktinen veto hotellivirkailijalta?
Kyllä tuo pitää paikkaansa, että joskus olisi parempi heti näyttää olevansa ei-saksalainen. Veljeni sai kerran Tanskassa huonoa palvelua, kun puhui saksaa ja vasta kun myyjä tajusi, että ei mies olekaan saksalainen, muuttui ääni kellossa.
Saksalaiset Suomessa-foorumilla on myös kerrottu, miten Suomessakin vielä nykyaikana saattaa käydä.
http://www.saksalaiset.fi/forum/viewtopic.php?f=5&t=3050
Saksalaisilla on ensinnäkin se kauhea historiansa ja muutenkin saksalaiset on usein kovin itsevarmoja ja käyttäytyvät senmukaisesti. Joskus kyllä ärsyttää, että nuori sukupolvi pannaan vastuuseen isovanhempien teoista ja saatan kiusallanikin leikkiä olevani saksalainen, vaikka olisi helppo sanoa, että olen suomalainen. Menneisyyttä ei saa unohtaa, jotta se ei toistuisi, mutta nyt elävillä saksalaisilla ei ole mitään tekemistä esi-isien syntien kanssa.
Villasukka: tietysti ne ovat englanti ja ruotsi ylioppilaaksipääsyn esteitä, nehän olivat pitkään ainoat aineet, joista oppilas ei päässyt luistamaan pois mitenkään.
Sauerkraut: On myös tosiaalta oppilaita, joille jotenkin vasta lukiossa kirkastuvat nuokin aineet, joten sinänsä hyvä.
Mutta toisaalta ihmettelen sellaistakin, että jos oppilas selvästi huomaa, että on tullut lukioon ihan väärään paikkaan, miksi ei lopeta ajoissa ja hakeudu miellyttävämmälle alalle.
Mutta taas toisaalta, ei nyky-yhteiskunnassa ole niin helppoa ja yksinkertaista löytää sitä omaa alaansa. - Tällaista ikuista pyörittelyä tämä.
allu: kiitos taas hyvästä linkistä. Tuota on suomalaistenkin hyvä lukea.
Olen samaa mieltä, että ei uutta sukupolvea pitäisi kiusata ja syyllistää siitä, mitä joku on joskus ennen heitä tehnyt. Emmehän me itsekään tunne olevamme mihinkään suomalaisten tekemiin sotarikoksiin syyllisiä, koska emme ole sotaa kokeneet.
Toisaalta voin kuvitella niiden vanhojen ihmisten katkeruuden, jotka kaikki kauhut ovat kokeneet.
Mutta vaikka esim. oma isäni on sodan kokenut, ei hän silti ole koskaan ilmaissut mitään negatiivista yksittäisiä saksalaisia kohtaan, vaikka nuorena joskus kävin saksalaisten ystävieni kanssa vanhempiani tapaamassa.
Tuossa foorumin linkissä puhuttiin siitäkin, että ihmiset heti alkavat huudella Heil Hitler -tervehdyksiä. Sitä samaa valitti keväällä Suomessa vieraillut Gabi-opettajakin. Mitä minä oikein siihenkään olisin osannut sanoa, kun hän tiukkasi minulta, miksi oppilaatkin joka maassa aina vastaavat Hitler, jos kysytään, mitä ekaksi tulee mieleen Saksasta.
Kyllä mekin penskana huudeltiin paikkakunnalla liikkuville saksalaisille Heil Hitleriä, mutta ei edes tajuttu, mitä se tarkoittaa, luultiin vaan tervehdykseksi.
Lähetä kommentti