torstai 13. elokuuta 2009

Taas se alkaa


Kolme päivää on nyt sitten käydä tallustettu koulua. Tiistaina oli vain opettajille suunnittelupäivä: mitä teemapäiviä, onko urheilupäiviä, kulttuuripäiviä, millainen taksvärkki, koska vanhempainillat, puurojuhla, kuka on luokanohjaaja, välituntivalvonnat, päivänavaukset, mikä on rangaistuskäytäntö, erityisopetus jne jne loputtomiin.

Kyllästyitkö lukiessasi? Ei voi olla totta, sinullahan meni lukemiseen vain 20 sekuntia. Mutta minä sen sijaan jouduin kaiken tuon istumaan neljä kokonaista tuntia ja mikään noista ei liipannut minua pätkän vertaa. Meitä on vain kaksi pelkästään lukiossa opettavaa, enkä ollut ymmärtänyt etukäteen, että olisin jotenkin lusmuillut tilaisuudesta pois. Vasta iltapäivällä alettiin käsitellä lukioasioita. Aamupäivän olisin kyllä voinut käyttää hyödyllisemminkin. Eli jotenkin pitäisi järkiperäistää asioita.

Eilen ymmärsin pysyä poissa jaloista aamupäivän, sillä oppilaat olivat luokanohjaajiensa hoteissa. Kello 13 heidät päästettiin kotiin. Ajattelin ja luulin, että minunhan ei sitten tarvitse mennä koko päivänä, kun en ole ryhmänohjaajakaan enää, mutta rehtori keksi, että kyllä etäopetus pidetään. Ja kiva olikin, että pidettiin. Aloimme heti yo-kuunteluharjoituksella, sillä tämä on pitkän saksan abiryhmä ja oppilaat kirjoittavat saksan nyt syksyllä.
Ja opettajien suunnittelu jatkui puoli viiteen! Kaikista teemoista, oppilaiden retkistä ja muusta päätellen näyttää taas siltä, ettei tarvitse pelätä, että varsinaista koulua ehdittäisiin juuri pitääkään. Mutta kaiken maailman himphamppuahan ihmiset halajavat!

Tänään oli ensimmäinen varsinaisen koulupäivän oloinen päivä. Heti ensimmäiseksi tietysti kakkosen ruotsin ryhmästä oli kolme poissa, ovat Belgiassa jollain liikunnallisella leirillä. Muutkin ottivat hieman lunkisti näin aluksi. Alkoivat kysellä, harrastanko sauvakävelyä! Totta maar minä sitä harrastan. Kävelen sauvojen kanssa tukka hulmuten ympäri tonttia. Hih, oppilailta jäi suu auki, mutta ei olisi ollut tarvetta. Minä todella sauvakävelen ihan tontin reunoja pitkin, siihen on tullut oikein polkukin. Kun on kierroksen kävellyt, on tullut 200 metriä mittariin. Kymmenestä kierroksesta on jo kaksi kilometriä kasassa. Ihailen samalla puutarhan kukkia. Ja jos ykstoikkoiseksi käy, vaihdan välillä suuntaa!

Kysyivät, enkö minä ymmärrä, että maantielläkin voisin kävellä. Tuskin. Sauva tärähtää aina asfalttiin niin, että päässä jysähtää. Ja metsässä on risuja ja sauva tarttuu ryteikköön, että saa kiskoa voimiensa takaa, niin että lentää selälleen, kun keppi vihdoin irtoaa pusikosta. Tätä jäi porukka miettimään ja maistelemaan. Mutta saatiin asiaakin tehtyä, ensimmäisen kappaleen intro tuli käsitellyksi ja laulu kuunnelluksi ja jokainen kertoi jo kesäkuulumisiaankin.

Ja etäopetuksen lisäksi (jota on muuten joka päivä) kakkosen saksan porukka sai etsiä tietokoneelta kaikenlaisia tietoja Saksaan liittyen. Tämä siksi, että ne samat ihmiset ovat siellä Belgiassa. Niin että tästä se taas alkaa. Mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea vuosi tuo mukanaan.

15 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Eivätkö teillä välituntivalvonnat tai päivänavaukset koske lukion opettajia? Meillä kaikki kuuluu kaikille. Tänä vuonna ns. Aromaan erityiskoulu (yläastetta) liittyi uuteen siipeen eli porukka vaan lisääntyi. Yhtä tylsiä ja puuduttavia taitavat kokoukset olla kaikkialla. Luokissa on lisäksi ollut ainakin yläkerrassa missä minä majailen, saunaolosuhteet...

Kirlah kirjoitti...

Villasukka: päivänavaukset kyllä kuuluvat kaikille.
Välituntivalvontoja kuuluu lukion opettajille mikäli opettavat myös peruskoulun oppilaita. Itselläni ei ole enää nykyään peruskoulun oppilaita, joten ei minulla ole valvottaviakaan, eihän lukiossa meillä ole välituntejakaan. (niitä ei ole ollut enää 20 vuoteen, onkohan teillä?)

Peruskoulun jälki-istuntojen valvonnatkaan eivät kuulu meille. Perusopetuksen opettajille taas eivät kuulu esim. lukion uusintakuulustelujen valvonnat eikä yo-kirjoitusten valvonnat.

Paitsi ne jotka opettavat molemmissa koulumuodoissa. He joskus valittavat, että tavallaan heillä on kaksinkertainen työ, mm. molempien koulumuotojen vanhempainillat, opekokoukset jne.

Anne Rongas kirjoitti...

Monet työyhteisön sisäiset organisoitumisasiat, jotka turhauttavat kaikkia, olisi kätevää hoitaa wikikokouksena eli esitys pohjalle, kommentit ja wikin muokkaus. Suljettuja wikejä on mahdollista saada sekä palveluna että omalle palvelimelle. Kunpa tämä autuus kirkastuisi.

Meillä hiotaan oppaitten pikkuvirheitä työllä ja tuskalla, vaikka verkkoversiosta jokainen voisi päivittää itse omin käsin ja kätevästi. Ja nyt on vielä se paperiversio hukassa, se missä oli niitä korjauksia. Hohhoijaa.

vilukissi kirjoitti...

Mielenkiinnolla luen ammatistasi (ammatistanne, teitä on täällä joskus kirjoittamassa useampikin ope)! Vai vaihdat välillä suuntaa, jos sauvakävelyssä alkaa kyllästyttää, hehheh. Olen kanssasi samaa mieltä, että puutarhasi on varmaan paras mahdollinen paikka kävellä sauvojen kanssa. En nyt tarkoita, että sinne vaan kaikki kävelemään, vaan että se kova asfaltti tärähtää todellakin ikävästi!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

On sulla isoo krekoolimaa. Ainaki viiskymmentä meeteriä kanttinsa saa sauvakävellä. Lukooko muuten jokku oikiasti viälä sakemannien kiältä? Seittemänkymmentä luvulla saksankiälisis mais ei tullu mikään muu kiäli kuulohonkaa, mutta ny murtavalle kiälinerolle käännetähän puhet heti engelsmanniksi.

Soili kirjoitti...

Hehheh, sää harjoitat sitten sauvailurallia, vai? Kun kerran kierrät samaa rataa. Minun taas on vaikeata löytää asfaltitonta reittiä, vaikka asunkin kylässä, kun huolelliseen saksalaiseen tapaan kaikki reitit on asfaltoitu. Mutta sitävartenhan on olemassa sauvoihin ne asfalttitassut, eihän niiden kanssa silleen tärähdä.

Mielenkiintoista lukea opettajan arjesta. Vai ei ole lukiossa välitunteja enää. Millonkas sitten saa happea keuhkoihinsa?

Kirlah kirjoitti...

Anne Rongas: Meilläkin on ollut useampi ope koulutuksessa, jossa on opetettu wikien käyttö. Mutta mistään ei ole mitään hyötyä, jos eivät sitten kaikki käytä niitä. Esim. seudullisen lukion yhteistyö siinä laajuudessaan kuin se olisi mahdollista, tyssää aina siihen, että ihmiset eivät käy tietokoneella. Sähköpostit, wikit, moodlet jne olisivat oikein käyttökelpoiset, mutta kaikki eivät jaksa perehtyä niiden käyttöön.

Kirlah kirjoitti...

Vilukissi: yksi tämän bloggaamisen aloittamisen päämääristä olikin vähän valottaa tätäkin ammattia. Ihmisethän tietävät millaista on olla oppilaana, mutta harva tietää, millaista on olla opena.

Kirlah kirjoitti...

Soili: Ne asfalttitassut ovat aika kovat, kyllä tärähtää ikävästi niidenkin kanssa.

Joskus voi jollain oppilaalla, joka on valinnut paljon kursseja, olla yhdeksänkin oppituntia päivässä (minullakin on joskus ollut opena), ei saa happea ollenkaan.

Äijänkäppyrän kommentista sain idean seuraavaan postaukseen.

Anne Rongas kirjoitti...

@Kirlah, tämä on paljastavaa: "Mutta mistään ei ole mitään hyötyä, jos eivät sitten kaikki käytä niitä. Esim. seudullisen lukion yhteistyö siinä laajuudessaan kuin se olisi mahdollista, tyssää aina siihen, että ihmiset eivät käy tietokoneella."

Mikähän muu työpaikka suo työntekijälle vapauden olla käyttämättä työvälineitä?

On esimerkiksi aivain normaalia, että työnantaja maksaa sähköisestä oppimisympäristöstä kymmeniä tuhansia euroja ja sitten sitä ei käytetä. Ja jos luokka varustellaan uudella tekniikalla, piirtoheittimet haetaan varastosta, koska ne kalvot on kerran tehty ja niissä on kaikki tapeellinen.

Minua iltatyöntekijänä otti todella päähän, kun en voinut tyttäreni opettajalle pari vuotta sitten lähettää sähköpostia, koska hän ei käyttänyt sähköpostia.

Ja sitten meillä koulutetaan tietoyhteiskunnan kansalaisia. Jep.

Kyse ei ole yksittäisten opettajien väärästä tavasta toimia. Tykkään itse liitutaulusta tosi paljon eikä tekniikka ratkaise oppimisen ongelmia. Mutta vikaa on koko järjestelmän toiminnassa. Aikaa käytetään turhiin asioihin surutta, mutta paljon tärkeää jää tekemättä.

Jossu kirjoitti...

Kyllä meidän lukiossa ainakin välitunnit pidetään! (Me olemme pelkkä lukiokoulu) Ja myös valvotaan :)
Kertoilehan joskus tuosta etäopetuksesta lisää, kiinnostaisi kovasti.

Kirlah kirjoitti...

Anne Rongas: se on juuri noin. Niin totta kuin puhut.
Tälläkin alueellamme on luotu Elviira-projektia, Itä-Suomen oppimisverkostoa ISO-verkostoa, Mikkelin alueen Moodle-verkostoa, oli vaikka mitä oppimisalustaa ja kaikki näytti valoisalta.

Mutta jotenkin sitten moni asia taantuu.
Yksi taannuttaja on myös se, että jotain projektia johtava guru jää eläkkeelle tai EU.-raha loppuu. Asiat eivät ole lähteneet vielä niin hyvin rullaamaan, että ne kulkisivat omalla painollaan. Silloin tarvittaisiin voimakas johtaja.

Mutta sanomasi: "Aikaa käytetään turhiin asioihin surutta, mutta paljon tärkeää jää tekemättä" pitää totta totisesti paikkansa.
Huh. Tästä voisi kirjoittaa vaikka paksun kirjan!

Kirlah kirjoitti...

Jossu: Onkohan teillä sitten paljon isompi koulu? Meillä ei voida tarjota oppilaille samaa kurssia kuin kerran vuodessa, joten jos haluaa kohtuullisessa ajassa suorittaa lukion, on kurssi valittava silloin kun se on tarjolla, vaikka päivät tulisivat ylipitkiksi.

Olen pitänyt nyt kaksi vuotta etäopetusta pitkässä saksassa, viimeinen kurssi on juuri alkanut. Edellisessä blogissani Kieltenopen päiväkirjassa olen aina välillä sivunnut aihetta, mutta en yhtään muista, kuinka tarkkaan olen sitä kuvaillut.

Kokeilin sen blogin yläreunassa olevalla hakukoneella sanalla "etäopetus" tulisiko osumia ja tuli aika monta tekstiä, mutta en muista, onko niissä muuta kuin maininta siitä. Muissakin teksteissä voi olla asiasta.

Yhdessä tekstissäni oli kuva etäopetuksesta osoitteessa:
http://kirlah.blogspot.com/search?q=et%C3%A4opetus

Kuvaa suurentamalla saa ehkä jonkinlaisen käsityksen.
Taidan ottaa kameran kouluun ensi viikolla ja kuvata meitä uudelleen ja kirjoittaa oikein seikkaperäisen postauksen.

Anne Rongas kirjoitti...

@Kirlah ja kumppanit, jotka samaa tuskailette kanssamme ja tiedätte mistä kyse, kirjoitetaan paksu kirja haaveistamme, joilla koulujen kykypotentia saataisiin notkeasti ja voimaisesti käyttöön!

Olen rakentelemassa Wikiopistoon opintopiiriä, jonka tavoitteena on tutkia, keksiä ja toteuttaa toimintakulttuurin muutosta koulumaailmaan (ihan työmaa vielä, mutta ehkä siitä saa jo jotain tolkkua).

Tavoitteena ei ole vain pähkiä sitä, miten tvt:tä (tieto- ja viestintätekniikkaa) tulisi käyttää, vaan kuinka ihmiset voisivat sen suomin mahdollisuuksin toimia. Ja koulussa unohdettu kansanosa, opiskelijat ja muu henkilökunta, mukaanluettuna.

On vähän erikoista, että koulumaailma on jämähtänyt kinastelemaan siitä, otetaanko Moodle, Fronter vai Opit ja hankitaanko älynäyttöjä vai digitaalisia valkotauluja ja onko resurssia. Ei hieraista silmiä ja havaita, että me jo näillä vähäisilläkin varustuksilla (nettiyhteys ja vähän lisähärpäkkeitä) voimme saada ihmeitä aikaan.

Osaaminen on ihmisissä, ei koneissa. Silti nykyinen tvt mahdollistaa monien unelmien toteutumisen. Jos huvittaa, niin katsokaa vaikka, mitä sanoo Liikasen Pekka, jolle keväällä opetin, miten mp3-soittimelle voi tilata ja ladata saksankielisiä podcasteja. Pekka ei ole todellakaan diginatiivi.

Anne Rongas kirjoitti...

@Jossu ja muut, joita etäopetus kiinnostaa, kannattaa tutustua myös sulautuvaan opetukseen (blended learning), joka on pedagoginen kehys lähi- ja etäopiskelun yhdistämiseen.

Olen yhden tällaisen kurssin raportoinut blogiin (sama kurssi siis yhtä aikaa lähinä ja etänä, tekniikka linkittämässä näitä toisiinsa). Blogia pitää tietysti lukea alhaaltä ylöspäin, jos haluaa kronologisesti seurata, miten homma toteutettiin.