Perjantai ja lauantai menivät Tallinnan-risteilyllä. Ehei, ei pidä luuleman, että se hupireissu olisi ollut, miten sitä meikäläisellä sellaista! Tiukkaa asiaa oli. WSOY järjesti uusien oppikirjasarjojensa käyttöönottajille koulutusta. Itse olin ruotsinopettajien ryhmässä, englanninopettaja oman aineensa opettajien porukassa.En tiedä, oliko siitä itselleni kauhean suurta hyötyä, olen kyseistä kirjasarjaa opettanut jo viime vuonna kahden kurssikirjan verran, tänä syksynä aloittanut kolmatta, joten olin jo itse esitellyt kirjan itselleni. Mutta ainahan on mukava tavata muita saman aineen kollegoja ja tiedustella kuulumisia, miten muualla tehdään. Tällainen vertaistuki on yleensä suurinta ja parasta antia koulutuksissa. Pysyy niin sanotusti ajan hermolla.
Suullisen kielitaidon kurssi on tulossa lukioon pakollisena. Niiltä tiimoilta näimme pari videota suullisen kielitaidon testaustilanteista. Saman tyyppisiä videoita olen nähnyt parina muunakin koulutuspäivänä, joten sen puoleen ei ollut järin uutta ja ihmeellistä. Joskus olen pitänyt itsekin jollekin ryhmälle testaustilanteita. Kuulimme myös luennon uusista sanoista ruotsin kielessä. Luento oli tosi hyvä, mutta taisi olla itse asiassa sama, jonka olen kuullut joskus aiemminkin. Olen varmaan kirjoittanutkin uusista sanoista joskus viime talvena.
Niin tiukka oli ohjelma, ettemme nähneet lähtöä emmekä saapumista satamissa. Ruokaa sen sijaan oli tarjolla liiankin kanssa. Eilen pääsimme tutustumaan Tallinnaan vain pariksi tunniksi. Siellä olisi viihtynyt kyllä kauemminkin. Sää oli leppeä, eikä turisteja liikaa. Vanhakaupunki ihanan viihtyisä. Kuvassa keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneet kauppiaat tarjoavat paahdettuja manteleita. Tänne pitää tulla paremmalla ajalla, vaikka juuri keväällä olinkin. Mutta kun silloinkin oli aikaa Tallinalle vain pari tuntia. Seuraavan kerran kun tulen Tallinnaan, katson, ettei varmasti ole mitään koulutukseen liittyvää vaivoina.
Tekstit
6 kommenttia:
En ole koskaan käynyt.
Kiva tuo kuva;melkein kuin keskiajalta;-) Tallinna onkin miellyttävä kohde silloin tällöin;viime käynnistäni on jo kulunut 3 vuotta,liian kauan!
Onpa hyvä juttu tuon suullisen kielitaidon kurssilisäys. Tosi hyödyllinen lisäys mielestäni!
Minä kävin viime syksynä äidin kanssa Tallinnassa, mutta ei meilläkään ollut aikaa kuin muutama tunti. Sitä edellisestä kerrasta oli jo neljä tai viisi vuotta, ja silloinkin taisimme vain ajaa Tallinnan läpi matkalla Tarttoon. Kyllä Tallinnaan olisi kiva mennä joskus ajan kanssa. Olisihan siellä paljon museoita ja teattereita ja semmoista. Me kävimme perheen kanssa aina vain ostoksilla ja nyt "vanhempana" olen käynyt lähinnä vain Ruotsissa ja Saksassa :o
Harmi, että Tallinna on täältä pohjois-Saksasta käsin niin kaukana.
Tekisi niin mieleni käydä. Mieheni kävi kerran ja siitä tuli mieleen seuraava episodi. Hän oli Tuusulassa kansainvälisessä kongressissa ja muutaman muun ulkomaalaisen osanottajan kanssa lähtivät käymään Tallinnassa. Hän jätti auton Helsingin satamaan ja laittoi - kuuma päivä kun oli - sellaisen pahvisuojuksen auton etuikkunaan, ettei auto sisältä kuumene liikaa. Siinä on toisella puolella iiiisojen aurinkolasien kuva ja toisella puolella teksti, Help, please call Police! Mies oli kiireessä vahingossa laittanut tuon tekstipuolen näkyviin. Kun hän palasi illalla Tallinnasta oli tuulilasin pyyhkijän alla lappu: Warum Polizei rufen? (poliisi oli kai huomannut saksalaiset rekkarit).
Suullinen kielitaito on niiiin tärkeää! Mulla oli pitkä saksa ja kun ensi kerran keskikoululaisena tulin Saksaan, oli kamalia vaikeuksia ymmärtää nopeaa puhetta.
Hannele: kannattaa käydä.
Yaelian: ihme, että vasta nyt suullisen kielitaidon kurssi tulee pakolliseksi. Valinnaisenahan sellainen on meilläkin ollut monta vuotta.
Sauerkraut:
Tallinnassahan on kaikkea vähän joka makuun: ostoksia, nähtävyyksiä, kulttuuria, iltaelämää ja vieläpä viron kieli.
Soili: olipas hauska tapahtuma :D
Lähetä kommentti