Meille on tapahtunut niin kumma juttu, että siitä on pakko kertoa. Toissayönä käveli joku ohimollani otsalle päin. Kauhuissani huitaisin otuksen pois. Hiirikö meillä on sänkyyn tullut! Hiiri oli ensimmäinen ajatukseni. Tunsin selvästi, miten pienet varpaat kävelivät ihollani.
Laitoin valot ja katsoin lattialle. Siitä lähti hiihtelemään musta otus olohuoneeseen päin. Se oli kovin nopea ja unensumuisilla silmilläni en tarkkaan saanut selvää oliosta. Ei tuo kyllä hiireltä näyttänyt, liian suuri ja liitelevän oloinen hiireksi. Mutta liian sulavaliikkeinen rotaksikin (hui kauhistus!). Joku yökkönen? Ei, se on liian suuri ja tummayöperhoseksi. Mutta mikä ihme?
Meni päivä ja yö, kunnes sitten eilen illalla nukkumaan lähtiessäni sammutin keittiön valon. Silloin sieltä pyyhälsi lentävä olio. Lepakko! Miten se on meille tullut? Ensimmäinen kerta kun näen elävän lepakon enkä edes ymmärtänyt kameraa etsiä. Turhaa se varmaan olisi ollutkin. Lepakko lensi kuin hullu ympäriinsä. Menin nykimään miehen ylös sängystä. Hän luuli helposti pyydystävänsä elukan purkkiin kuin ampiaisen ja sitten heittävänsä ulos, mutta erehtyi.
Mies lähti etsimään ulkovarastosta haavia ja minä jäin vahtimaan, ettei lepakko pääse piiloutumaan meiltä. Ikuisuuden mies huitoo keskellä olohuonetta haavilla ja aina lepakko harhauttaa, kiertää ympyrää ja vaihtaa suuntaa juuri, kun mies on oppinut sen lentoreitin. Mutta asioilla on tapana järjestyä, lepakko lensi kuin lensikin haaviin ja päästimme nälkiintyneen nahkahiiren (viroksi nahkhiir) pihalle. Takuulla se oli nälkäinen, jos oli kolme päivää ollut meillä sisällä. Ei kai meillä niin paljon hyönteisiä voi öisin lentää, että siitä yksi lepakko eläisi.
Tekstit
11 kommenttia:
Onneksi ei meillä - tosin kissaherrat olisivat varmasti riemastuneet ;) Ranskaksi chauve-souris = kaljuhiiri.
Hurja kokemus! Joku heikkohermoisempi olisi jo kehittänyt tuosta vaikka minkämoisen paniikkikohtauksen. Onneksi säilyitte kaikki vahngoittumattomina - nahkahiiri myös.
No onneksi ei ollut rotta, täällä Saksassa on ollut kauhujuttuja siitä, miten kanalisaatiosta voi rotta tulla vessan kautta asuntoon! Hiljakkoinkin oli rotta purrut nukkuvaa miestä nenään! Sitä miestä haastateltiin telkkarissakin. Minä olisin varmaan kiljunut naapuritkin hereille!
Tahan liittyen voin kertoa opetusurani kohokohdan, josta vanhemmat ja kyseisen luokan lapset edelleen vuosien jalkeen puhuvat kanssani.
Olin opettajana ekaluokalla. Eraana aamuna juuri opetusta aloittaessa luokkaan lensi avoimesta ikkunasta jokin, joka lopulta osoittautui lepakoksi. Menimme ulos ja vahtimestarit veivat lepakon pois.
Muutin suunnittelemani opetuksen sina paivana ja puhuimme, piirsimme, luimme jne lepakoista. Tapaus oli vaikuttava lapsille, koska kukaan ei ollut nahnyt lepakkoa aikaisemmin.
Eras elainlaakariaiti sanoi minulle jalkikateen, etta kyseisen paivan opetus on iskostunut lapsensa mieleen niin, etta han ei varmaan koko talvena ollut saanut yhta tehokasta oppimista.
Lepakot on mukavia, Ainakin ulkona lentäessään ja viheltäessään ohi mennessään. Mutta aikamoinen tarina :)
Huh, olisin varmaankin kovasti kiljaissut,jos joku olio olisi kävellyt yöllä ohimoani kohti.Lepakot ovat tosin suloisia,mutta eivät yöllä unta häiritsemässä.....
Kiitos kommenteista. Olihan se aikamoinen elämys.
Kiva tuo ranskan kaljuhiiri. Mitenkähän se muuten on kaljumpi kuin oikea hiiri?
Jostain kumman syystä ei ollut minkäänlaista paniikkia, jos vertaa vaikka siihen, miten Itä-Suomeen muutettuamme ensimmäistä kertaa käveli hirvikärpänen selässäni. Nyttemmin olen niihinkin tottunut. Sen kun vain nyppää metsässä hirvikärpäsen hiuksista irti ja jatkaa matkaa.
Tuulalla on ollut antoisa opetustunti. Voi kun meilläkin lentäisi ikkunasta aina ruotsalaisia ja saksalaisia, jospa se kieli menisi paremmin päähän :)
Meillä löytyi kerran lepakko saappaan sisältä. Pukuhuoneen ikkuna oli ollut auki ja sieltä päässyt sisään. Arvatkaapa vaan, huusiko äitini, joka yrittio tunkea jalkaansa saappaaseen?
On ymmärrettävää, jos lepakko on tullut ikkunasta, mutta kun meillä on ikkunoissa verkot, emme millään ymmärrä, mistä lepakko on voinut tulla.
Jestas, olipa kokemus! Onneksi Suomessa ei ole vampyyrejä. Mikähän otus minua on purrut jalkaan ja käsiin (yölläkö), kun ei ole muuta havaintoa kuin valtaisat paukamat, jotka nyt ovat tulehtuneet aika karsean näköisiksi.
Vallaton mummeli: niitä ihme paukamia on kesällä siellä sun täällä. Minulla oli kesällä olkapäällä yhtäkkiä peukalonpään kokoinen verenpurkauma, keskellä jokin kohouma, eli jokin elukka oli syönyt.
Lähetä kommentti