torstai 10. tammikuuta 2013

Olemme erehtyväisiä

Kansalaisopiston ryhmään tuli uusi opiskelija. Valitettavasti hänellä oli eri kirja kuin meillä. Hän väitti, että opiston ohjelmassa oli kirjan nimeksi mainittu juuri hänen ostamansa kirja. Hän oli kovin hämmästynyt, miten hän on voinut ostaa väärän kirjan. Mistä se oli tullut hänen mielikuviinsa! Epäilimme, että hän oli selaillut jonkin toisen opiston piirejä ja sieltä ehkä tarttunut muistiin juuri hänen ostamansa kirjan nimi.
 Heti kotiin päästyäni tarkistin opiston  ohjelmasta, eikä siellä kevään ohjelmassa edes mainita mitään kirjaa! Syksyn ohjelmassa oli mainittu, mutta se oli juuri se, minkä muut olivat hankkineetkin ja jota olimme jo syksyn lukeneetkin.

Tunnen sympatiaa opiskelijaa kohtaan. Kuulostaa niin kovin tutulta tuollainen erehtyminen. Itselleni sattuu samantapaisia vähän väliä. En myönnä olevani huolimaton. Mielestäni olen huolellinen ja kun olen tiedostanut tuollaisten lapsusten sattuvan itselleni vähän väliä, yritän tarkistaa kaikki asiat entistä huolellisemmin. Silti aivoissa aina jokin asia vinksahtaa juuri niin kuin ei pitäisi. Tulee menneeksi väärään paikkaan ja väärään aikaan, tehneeksi vääriä asioita väärällä tavalla.

Eihän siinä mitään, erehtyminen on inhimillistä, johan sen tiesivät ne kuuluisat muinaiset roomalaisetkin, errare humanum est. Mutta on aina olemassa ihmisiä, jotka ovat äärimmäisen täydellisiä. He muistavat aina muistuttaa, että ole huolellisempi, tarkista paremmin, yritähän nyt edes muistaa, koeta keskittyä! Se on ärsyttävintä, mitä tiedän, ja nimenomaan kun tuntuu, että nuo lausumat ovat epäoikeudenmukaisia. Ihmisen aivokapasiteetti näyttää vain yksinkertaisesti olevan rajallinen ja väärille raiteille vinksahtava teki mitä teki. Siksi ihmetyttää, miksi jotkut ovat saaneet erehtymättömät aivot. Jos jollekin sattuu erehdyksiä, nämä erehtymättömät muistavat aina vinkaista ensimmäisenä: "Ei minulle vain satu, kyllä minä muistan aina olla huolellinen!"

Hähää, enhän minä tietystikään ole vahingoniloinen, mutta olen huomannut, että sattuu sitä heillekin unohtamisia, virheitä liikenteessä, liukastumisia kadulla ja käsien katkeamisia ja vääriä lauseita ja muuta vastaavaa, vaikka he ovat niin huolellisia että!

4 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Näin se vain on, että virheitä sattuu tekevälle. Jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään, ja lienee niinkin, että jotkut osaavat peittää ne tekemänsä virheet niin ettei niitä päivänvaloon tuoda. Mutta onko se nyt niin tärkeää olla virheetön! Nehän juuri tekevät meistä niin mielenkiintoisia!

kaisa jouppi kirjoitti...

Minulle sattuu usein, että olen käsittänyt asian aivan kertakaikkisen eri tavalla, kun muut. JA AINA VÄÄRIN.
Työelämässä ollessani tuli esiin virheitä ja melkein aina jäljet johtivat sylttytehtaalle :(
Olen tosissani itsekseni ihmetellyt, mikä aivokopassani mättää. Pikku palanen voi ehkä olla pehmeempää kuin tavallinen (tai vaihtoehtoisesti luutuneempaa) kuin normaali aivomössykkä.

Sirokko kirjoitti...

Tuttu juttu. Olen huomannut, että joskus luen jotakin mitä ei edes ole kirjoitettu mihinkään. Aivotkin kai jo toimivat automaattisyötöllä samaan tapaan kuin puhelimet ja tuottavat jonkun tutun sanan jälkeen litanian vanhasta tietokannasta.

Kirlah kirjoitti...

Sirkka: Minuakin ihmetyttää aina se, että usein odotetaan asiassa kuin asiassa täydellistä suoritusta, tekemistä ja osaamista. Sellainen on mahdotonta. Näkeehän sen jo lapsenakin: Ei ole yleensä virheettömiä koepapereitakaan. Aina on tullut vähintäänkin jokin pieni lipsahdus.

Ja jossain on tapana tehdä käsitöihinkin tahallaan jokin virhe, ellei sellaista ole vahingossa tullut!

Kaisa Jouppi: tutulta kuulostaa. Kerran piti mennä johonkin tilaisuuteen. Sanottiin paikaksi Särkioja. Kuulin aivan oikein Särkioja, mutta minkäs sille tekee, kun ajattelin koko ajan Muikkulahtea. Muikkulahdella sitten ihmettelin, missä muut ovat.

Sirokko: hyvä vertaus :) Niin ne taitavat aivot sitten kai toimia.