lauantai 12. tammikuuta 2013

Tällainen Tapaus

Eilen illalla oli lukiolaisten teatteriretki. Savonlinnassa kävimme katsomassa Tenhusen dekkarin Mustat kalat, joka oli oppilaiden itsensä valitsema. Näytelmä on sopiva nimenomaan Savonlinnassa esitettäväksi, sillä siinä tapahtuu Olavinlinnassa murhia.

Olen varmaan ennenkin ilmaissut, että en ole kauhean innostunut dekkareista. Vain silloin tällöin saatan lukaista jonkin opuksen. Tämä näytelmä jakoi ihmisiä kahteen leiriin, joku tykkäsi, joku ei. Itse en ollut järin innostunut jo ensinnäkin siitä syystä, että dekkarit eivät ole lempiaiheitani. Minusta olisi näytelmää voinut lyhentää ainakin puoli tuntia, ainakin jo kättelyssä alkoi pitkästyttää. Turhaa jaarittelua monin paikoin, välillä sekavaakin. Lisäksi minua ärsytti, että naisnäyttelijät puhua pälpättivät hermostuksissaan niin, että ei saanut mitään selvää. Tietysti se oli tavallaan hyvin näytelty, sellaisiahan ihmiset oikeastikin ovat hermostuttuaan, mutta jos on kirjoitettu oikein pitkät vuorosanatkin, eikö niistä olisi hyvä saada selvääkin. - Vai oliko sillä sitten niin väliäkään, mitä sanoivat.
Lavasteet olivat hyvät.

Se oli kuuden tunnin reissu. Matkoihin yhteensä kolme tuntia ja loput perillä oloa. Mutta eihän se ollut mitään siihen verrattuna, miten pitkä päivä tuli erään oppilaan äidille. Pari henkeä oli peruuttanut viime tipassa teatterimatkan, ja oppilas soitti äidilleen, tulisiko tämä peruutuspaikalle. Äiti oli juuri tulossa toiselta paikkakunnalta kampaajalta, mihin matkaan hänkin oli lähtenyt tuttavansa kanssa jo aamusta. Äiti tuttavineen ehti juuri ja juuri bussiin ja niin sitä lähdettiin taas puoliksi samaa tietä takaisin päin, mistä he olivat juuri tulleet.

Kävisihän sitä teatterissa vaikka useamminkin, jos lähempänä olisi. Vai onko peräti niin, että jos teatteri olisi juuri tuossa vieressä, ei siellä tulisi käydyksi senkään vertaa. Täältä silloin tällöin ihmisten ilmoille lähteminen on sentään aina Tapaus.

6 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Näinhän se on ,että jos kulttuuripaikat eivät ole kauhean lähellä nostaa se kynnystä mennä niiden tarjontaa katselemaan.Hurjasti lunta teillä!

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: meillä on täällä aina paljon lunta, mutta tämä ei ole vasta kuin kolmannes siitä, mitä yleensä talvisin.

Sari kirjoitti...

Kyllä ainakin minun tulee käytyä melko vähän teatterissa vaikka niitä useampi täältä kotipaikkakunnalta löytyykin.

Kirlah kirjoitti...

Sari: niin sitä monet sanovat. Se mikä on itseä lähinnä, jää usein väliin, sillä "ainahan sinne nyt pääsee". Ja sitten se vain jää ja jää.

mm kirjoitti...

Itse asiassa pidän teatterista - mutta en ole vuosiin käynyt kotipaikkakunnalla. Muualla kyllä. Vuoden sisällä Virossakin pari kertaa. Joku kumma jippo tässä jutussa on..
Pidin tuosta Tenhunen kirjasta niin kuin muistakin hänen kirjoistaan. Leena Lehtolainen, toinen kirjoittajasuosikkini, on tehnyt lisensiaattityön juuri Tenhusesta. Tenhunen oli muuten äidinkielen ja historian aineopettaja, jos et tiennyt :)

Kirlah kirjoitti...

mm: varmaan alitajunnassa on tietty ajatus: kyllähän sitä oman paikkakunnan nähtävyydet tai teatterit ehtii käydä milloin vain, mutta muualla täytyy käydä silloin kun tarjoutuu tilaisuus. Ja sitten se oma paikkakunta jää tutustumatta - samoin valokuvaamatta.

Kyllä minäkin joskus luen dekkareita, Leena Lehtolaiselta olen lukenut useitakin, Sirpa Tabet oli pitkään suosikkini. Ruotsalaisten kirjoittajien kirjoja olen lukenut joitakin. Hyviähän ne ovat oamssa genressään, mutta ei jaksa lukea samantyyppistä kirjallisuutta pitkään.