maanantai 30. heinäkuuta 2012

Suoraan kotiovelta

On se aika vuodesta, kun ulkomaalaiset marjanpoimijat taas liikuskelevat metsässä marjoja keräämässä. On kuulunut valtavaa valitusta tiedotusvälineissä ja joidenkin paikallistenkin taholta, että ulkomaalaiset vievät metsät tyhjiksi sienistä ja marjoista eikä suomalaisille jää mitään.

Ei pidä paikkaansa. Metsässä on nyt ainakin täällä päin niin paljon mustikkaa, että ei tarvitse kuin vähän kotipihalta poiketa, pari kertaa huitaista keruukoneella varpuihin päin ja jo on kone täynnä. Esimerkkinä mainittakoon, että tänäänkin havahduimme vasta puoli tuntia ennen ruokailua, että pitäisikö tehdä mustikkakiisseli. Mies lähti koneen kanssa metsään ja parinkymmenen minuutin kuluttua hän tuli takaisin täysinäisen koneen kanssa. Koneeseen mahtuu noin 1½ litraa.

Tällä tavoin ohimennen vähitellen olemme jo keränneet kahden talouden mustikat ja kanttarellit talveksi. Meidän puolestamme ainakin voivat viedä vaikka thaimaalaiset loput. Ymmärrän kyllä hyvin sellaisen suuttumuksen, jos joku käy keräämässä marjoja tai sieniä ihan jonkun talon tai mökin nurkalta, olkoon kerääjä sitten suomalainen tai ulkomaalainen.

Saimaan vesi nousee ihan käsittämätöntä vauhtia. Ylimmässä kuvassa on luoto, jolla kävimme juhannuksena uimassa, istuimme kivellä kuvaten kiven hienoja muotoja ja viiruja. Nyt tuo samainen kallio on aivan veden peitossa.

Alemmassa kuvassa kivi, joka on parina viime kesänä ollut ihan kuivilla tai korkeintaan nilkkoihin ulottuvan veden ympäröimä. Ja hiekkaranta on ulottunut pitkälle. Eilen menimme samaiselle rannalle ja ranta on hävinnyt kokonaan näkyvistä, vesi ulottuu ihan puiden reunoihin asti. Ja kiven vieressä on vettä ihan vyötärölle saakka. Jos tätä vauhtia vesi nousee, saamme kuukauden kuluttua hypätä uimaan kotiportailta suoraan veteen, vaikka lähimmälle järvelle on kilometrin verran.

4 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Täällä vasta odotellaan marjasatoa eli en tiedä minkä verran marjaa metsistä tulee löytymään. Mutta lakka kukki kyllä ihan valkoisenaan.

Kirlah kirjoitti...

Tuula: Jos on vielä kovin sateisia päiviä tiedossa, saattavat mustikat mennä äkkiä kovinkin vetisiksi. Nyt ovat vielä hyvinkin suuria ja meheviä. Ovat hyötyneet sateisesta heinäkuusta.

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Kyllä niitä marjoja ainakin kaikille riittää Suomen ja Ruotsinkin metsissä, vaikka puhuvat uutisissa että marjoja on vähän, ei pidä paikkansa. Olen kerännyt jo monta litraa isoja mustikoita meidän lähi metsästä..vesi ei ole noussut ainakaan "mälaressa":)mutta mökillä Anttolassa meidän ranta on veden alla.

Kirlah kirjoitti...

Pia: eilenkin juuri näin kaksikin eri porukkaa thaimaalaisia poimijoita, mutta suomalaisia en ensimmäistäkään. Marjankerääjäsukupolvi alkaa olla jo sen ikäistä, että eivät enää metsään kykene, ja nuoremmat voivottelevat tekemisenpuutetta!
Täällä on niin suuret salometsät, että marjat jäisivät metsään, elleivät edes ulkomaalaiset niitä poimisi.

Itsellämme ei ole muuta ongelmaa kuin että marjoja ja kanttarelleja ei mahdu enää mihinkään :)