keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kivaa kesätekemistä

En olisi luullut betoniaskarteluakaan koskaan tekeväni.  Jo keväällä eräs kollega kutsui meitä kesällä luokseen teemana betoniaskartelu heidän pihassaan. Ensin ajattelin, että kunhan nyt vähän menen jaloissa pyörimään, enhän minä mitään betonista osaa tehdä. Otin kuitenkin isoja raparperin lehtiä muotiksi mukaan, samoin hanskat ja ruokaöljyä. Olin nettiä selaamalla saanut selville, että muotit kannattaa voidella öljyllä, jotta ne lähtevät irti betonista.

Hyvä kuitenkin, että olin ottanut rekvisiittaa mukaan. Ajattelin tehdä linnuille hienon juoma-altaan, jollaisten kuvia netissä aina löytyy. Mutta kun tuli kyse teko-ohjeesta, joka paikassa oli aina linkki jonnekin, jota sivua ei sitten ollut olemassakaan. Niinpä kaivoin hiekkakasaan kuopan ja laitoin sinne raparperilehden, kuten muutkin tekivät. Mutta en ottanut huomioon, että muut tekivät  joistain pienten kasvien lehdistä koriste-esineitä, jolloin kuvio tulee hienosti esineen pintaan. Niinhän minullekin tulee kuvio pintaan, mutta vain juoma-astian alapuolelle! Piti siis laittaa toinen lehti päälle ja lappaa hiekkaa painoksi, että tulee molemmin puolin kuviota.

Tästä se lähti. Betonia päälle ja sitä muotoilemaan ja taputtelemaan haluttuun muotoon. Nyt vain pitää antaa kuivua pari päivää. Huomenna on jännittävää nähdä tuliko sutta vai sekundaa.
Meillä oli oikein hauska ja viihtyisä iltapäivä kivaa yhdessä tekemistä, hyvää syötävää ja lopuksi saunomista rantasaunassa.
Itse sain riemua vielä moninkerroin, kun sain valokuvatuksi kurjenmiekkojakin rannasta ja joutsenpariskunta ilmestyi ruovikosta neljän poikasen kanssa. Ja koska menin yhden kollegan kanssa pyörällä tuon viisi kilometriä suuntaansa, sai päivälenkit ihan ilmaiseksi.

Kyllä riemastuin, kun kutsujen emäntä kasvimaataan näyttäessään mainitsi, että hän hävittää yllä näkyvän kasvin kokonaan pois. Hän oli istuttanut sitä puutarhaan aikoinaan sinisen värin saamiseksi villalankoihin. Ja jos hän kerran sen aikoi hävittää, sain ryhtyä työhön saman tien ja kerätä itselleni myös värjäystä varten. Innoissani keräsin kaiken liikenevän ja toin kotiin pakkaseen värjäystä odottamaan. Otin vielä lapiolla juuripaakkuja ja istutin omaan puutarhaan.

 Netistä sain selville, että kasvi on pihakäenkaali. Sitä tuntuvat vihaavan kaikki, koska se leviää helposti, ja ihmiset pitävät sitä vihoviimeisenä rikkaruohona. Pitääköhän sittenkin mennä nyhtämään se irti ja siirtää jonnekin puutarhan perimmäiseen nurkkaan, eikä antaa olla parhailla kasvumailla.

Enkä tiedä, miten niiden kasvin värinkään laita on. Nettiä tavaamalla ilmeni, että jos kasvin kuivattaa, siitä ei lähde enää värjäyksessä haluttua väriä. Itse laitoin onneksi pakkaseen, mutta ei tainnut olla sekään hyvä idea. Jää nähtäväksi.

6 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

onpas mahdottoman mukava idea kutsua vieraita yhdessä puuhaamaan jotakin! hyvä idea"varastettavaksi"

ja kyllä toi netti on tosi hyvä! sieltä löytää monenmoista hyvää - aikaa se vaan kysyy

Anonyymi kirjoitti...

Jopas löysit "ihanan" kasvin. Tuosta pahuksesta ei sitte eroon pääsekkään. Meillä sitä kutsutaan anopin riesaksi ja naapurin kiusaksi. Ei vaiskaan,jokanen laittaa pihaansa mitä tykkää, mutta ehkä ois hyvä vähän rajottaa sen leviämistä. Puutarhalla varsinkin siitä halutaan eroon.

Aila kirjoitti...

Olemme joskus pitäneet keramiikkamosaiikkitalkoita lähetystyön hyväksi (yhdessä tekeminen on hauskaa ja innostavaa), ja siitä asti olen jemmannut rikkimenneet posliiniastiat. Tänään niitä pihalla pestessäni mietin, osaisinko tehdä niistä jotain sementtiin upottamalla. Mutta taitaisi sujua paremmin jonkun opissa.
Minä myös sain tuota käenkaalta ja olen ehtinyt huomata sen leviämistehokkuuden. Mutta värjäyksestä en tiennytkään.

Kirlah kirjoitti...

Annikki: yhdessä puuhaamalla moni asia sujuu paremmin kuin yksin. En usko betonitöitäkään koskaan enää tekeväni. Paitsi jos joku kutsuu porukkaan :)
Netti on hyvä tiedonlähde, ongelmana vain on, ettei aina löydä valtavsta tiedon määrästä niitä helmiä.

anonyymi: harkitsen vieläkin kasvin siirtämistä vähän kauemmaksi jonnekin peränurkkaan.

Aila: Meillä oli jollakin jo jonkin verran oppia betonitöistä, kun keväällä oli tykypäivänä oikein ohjattua tekemistä. (itse olin silloin koruryhmässä, joten olin betonitöissä ihan uuno).

Harmi muuten, että talkootyökin on vähentynyt. Kaikki eivät ole keksineet, että kurjatkin työt tulevat kuin vahingossa tehdyiksi, kun on kavereita tekemässä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Minä olen mykistyneenä seurannut isokyröläisten (ja tietenkin hiukan ympäristäkuntienkin) talkoo-intoa. Se on käsittämätön!
Olen itsekkin innokas talkoolainen, mutta tässä tuoksinassa olen tuntenut itseni kuin hidastetussa filmissä töklöttäväksi heinäseipääksi (heinät niskassa).
Oletko tulossa Pohojammaalle juhulille?

Kirlah kirjoitti...

Kaisa: hyvä, ettei kökkähenki ole ihan kokonaan loppunut Suomesta. Ehkä se taas alkaa nousta, kun ihmiset huomaavat, miten kiva on tehdä asioita yhdessä ja ilman oman voiton tavoittelua.
Juhlille en nyt pääse, lapsenlapsi tulee pariksi viikoksi tänne uimakouluun. Olisi ollut kiva tulla.
En taida päästä markkinoidenkaan aikaan, vaikka sitä oli jo suunniteltu, mutta kun tuli muuta programmia.