Kurssilla kuultua

 Jottei ihmiselle kävisi noin kuin tuossa kuvassa, meille kunnan työntekijöille on järjestetty ensiapukurssi. Eilen illalla oli ensimmäinen kerta. Ihmettelen, miten minä olen onnistunut aina laistamaan koko kurssin, sillä omassa ryhmässäni olin ainut, joka en koskaan ole ollut minkäänlaisella ensiapukurssilla. Toisaalta ihmettelen, mihin joillakin ovat saadut tiedot kadonneet, sillä joissain tietyissä tilanteissa kurssilla olleet eivät ole olleet yhtään viisaampia ja toimintakykyisempiä kuin minäkään.

Nyt eka päivän jälkeen pitäisi periaatteessa osata elvyttää ja pullauttaa vierasesine kurkusta. Kovaa työtä on elvytys. Hiki virtasi jo harjoituksessa, jossa Anne-nukkea jokainen paineli puolitoista minuuttia. Ja jos sitä pitää tehdä vaikkapa 15-20 minuuttia ambulanssin tuloon saakka... Paitsi että ei tänne saada ambulanssia niin nopeasti, jos sen pitää tulla kaupungista. Tunti menee vähintään. Täällä toimii ns. ensivaste, paikkakuntalaisia koulutuksen saaneita, esim. palomiehiä, jotka tulevat paikalle ambulanssia odotellessa.

Myrkytyksiin asti emme vielä eka kerralla ehtineet, mutta tuo kärpässieni on ainakin niin myrkyllinen, että henki lähtee helpostikin. Kuulin sellaisenkin ihmeen, että jotkut vanhemmat ihmiset pitävät vielä nykyäänkin uunin päällä kärpässieniä. Ne kuulemma houkuttelevat luokseen niitä syksyisin vaivasti asti hörrääviä pikkukärpäsiä. Siitäköhän sieni on saanut nimensäkin! En nyt vain itse laittaisi ihan äkkiä kärpässienitarhaa uunin päälle. Tiedä mitä kaikkia myrkkyjä niistä leviää ja haihtuu lämmön mukana ympäri huonetta.

Ja sienistä puheen ollen. Tuo yläkuvan rousku on innostunut työntämään jalastaan pikkusienen.