torstai 22. syyskuuta 2011

Harvoin tällaista pääsee näkemään

 Eilen oli koko yhtenäiskoulun opettajakunnalla mielenkiintoinen retki. Kävimme Heinolassa Kuusakosken tehtailla. (Huom: Ei pidä sekoittaa paikkakuntaan nimeltä Kuusankoski). Tämä on valtava kierrätyskonserni, jolla on toimipisteitä ympäri Suomea sekä eri puolilla Eurooppaa.

Yrityksen pääperiaate näin äkkiä ja yksinkertaisesti sanottuna on kerätä kaikkea kierrätettäväksi kelpaavaa romua, erotella eri metallit toisistaan ja myydä ne eteen päin eri tuotteiden raaka-aineiksi. Pisimmälle on tässä firmassa viety alumiinin jalostus, joka sulatetaan täällä harkoiksi. Saimme kuulla, että yritys on lähemmäs sata vuotta vanha perheyritys, saanut alkunsa pienestä lumppua ja romua keräävästä yrityksestä maailmanlaajuiseksi kierrätyskonserniksi. Eikä metallin osto ja myynti ole mitään pientä nappikauppaa ja kilon ja gramman tavaraa, vaan puhutaan sadoista tuhansista tonneista.

Oli tosi mielenkiintoista kuulla, miten esimerkiksi auto rutataan täällä minuutissa pienen pallon kokoiseksi möhkäleeksi. Taisi paraikaa olla jokin veturikin rutattavana. Meille näytettiin teoriassa, miten esim. alumiini erotetaan muusta metallista vedessä kelluttamalla. Muita metalleja kevyempänä alumiini jää pinnalle.

Pari vuotta sitten järjestettiin meidänkin alakoululaisten keskuudessa kynttilätuikkujen alumiinisten kuppien keruukilpailu. Samanlaisen kilpailun on Kuusakoskikin järjestänyt, ja ellen ihan väärin muista, sillä alumiinimäärällä mikä saatiin kerätyksi, voitiin rakentaa puolitoista Buster-venettä! Konkreettinen osoitus siitä, että kierrätys todella kannattaa.

Saimme jokainen kypärät ja turvaliivit ja pääsimme tutustumaan oikeasti tehtaaseen. Kuulimme korviaraastavan rysäyksen aina, kun valtavat kauhakuormaajat pudottivat jotakin laatua metallia rekkoihin, jotka jo samana iltana lähtivät viemään lasteja laivalle, joka puolestaan lähtee kuljettamaan metallia Koreaan. Valokuvissa on valtavia kasoja eriasteista metallia: jossain kasassa on kappaleita, joissa mukana useita eri metallilajeja, jossain kasassa on jo pelkkää terästä, jossain alumiinia jne. Alhaalla vasemmalla kuva putkesta, joka pyörii ja pullauttaa vähän väliä kasaan jonkin nyrkinkokoisen möykyn. Klik, klonks, kilkal, muutaman sekunnin välein kolahtaa aina kasaan kappale. Meteli tehtaalla on valtava, kun kymmenet samanlaiset koneet pyörittävät ulos uutta metallia, suurin osa sisätiloissa.

Toinen kuva alhaalta on sulatuskoneista, joissa puhdas alumiini sulatetaan alumiiniharkoiksi,  (toiseksi viimeisessä kuvassa). Valmiita harkkoja oli valtavat määrät lattiasta kattoon.Viimeisessä kuvassa on myös valmista alumiinia,  ihan suklaasuukkomakeisen näköisiä ja kokoisia.

Ei todellakaan kannata jättää autonromuja metsiä ja maisemia rumentamaan, ei liioin mitään muutakaan rojua. Kaikki voidaan kierrättää ja kaikki pystytään ottamaan talteen, erottelemaan ja  sulattamaan uudelleen ja käyttämään uusien tavaroiden raaka-aineena.

6 kommenttia:

SaaraBee kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus.

Kirlah kirjoitti...

Vihreät niityt:
Kiitos.
Nyt vain on niin, että en millään pysty välittämään sitä valtavaa kokemusta tällaisen pienen postauksen puitteissa. Valokuvatkin ovat vain ihan pieni murto-osa siitä valtavasta kompleksista, jonka näimme, mikä sekin oli vain murto-osa kokonaisuudesta. Enkä muista mitään lukujakaan, jotka konkreettisesti toisivat esiin tuon suuren bisneksen ytimen.
Mutta pääsanoma pysyy: kerää kaikki talteen!

Aila kirjoitti...

Heja Kuusakoski!

Terttumarja kirjoitti...

Viimeisimmässä työpaikassani Kuusakosken nimi tuli hyvin tutuksi.
Sinne "kärrättiin" sellaiset kodinkonet, joita ei enää voitu/kannattanut korjata.
Yhä edelleen voisi kierrätysasiaa edistää erilaisin kampanjoin.
Jokainen voi vaikuttaa!
En esimerkiksi vie (enää) ns kertakäyttökynttilälyhtyjä hautausmaille.

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Hei. Yleensä en lue paljon blogeja joissa on tekstiä sillä aikani ei riitä, muta pidän erityisesti sinun tekstistä jostain syystä. Tunnustukseni sinulle ruusun kera blogissani.

Kirlah kirjoitti...

Aila: meillä tavallisilla kansalaisilla on joskus luulo, että vaikka itse lajittelisimme jätteet, ne loppupeleissä menisivät vain sekajätteenä kaatopaikalle tai poltettavaksi.
Mutta hyvä oli nähdä tämäkin puoli, jätteet ja romut todella kierrätetään oikeastikin.

Rosina: täytyy tunnustaa, että ainakin meikäläisen kierrätyskäyttäytymisessä olisi toivomisen varaa. Täytyy muuttaa tapojaan, varsinkin kun huomenna lauantainakin on koulupäivä ja meillä koko päivän kierrätykseen liittyvä teemapäivä.

Pia: oi, kiitos. Tällä kertaa siis tällainen yllätys. Tack, tack.