sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Aivot automaatilla

Ihminen toimii kummallisesti silloin, kun hän on laittanut aivoilleen automaattivaihteen päälle. Oikea käsi ei todella tiedä, mitä vasen tekee. Havaitsin tämän taas konkreettisesti, kun hämmästelin, miksi koululaukkuni sivutasku alkoi olla niin pullea, että vetoketju ei enää mene kiinni.

Mitä taskussa sitten oli? Ainakin kourallinen kyniä. Pöydältä ne siirtyvät helposti läksynteon yhteydessä laukkuun, pahempi juttu, että siellä on suurin osa opehuoneen pöydiltä  ja vielä pahempaa, että osassa lukee jopa kollegan nimi! Onpa luokasta siirtynyt liidunpidikkeitäkin! En kyllä tunnusta.

Ei kuitenkaan pelkästään kynät siirtyile minun följyyni. Kerran lähdin aamulla Jyväskylään ja koko päivän kaupungilla palloiltuani aloin yhtäkkiä ihmetellä, miksi minulla on ruskeat kengät jalassa! Minähän en omista ruskeita talvikenkiä. Miten ne ovat voineet vaihtaa väriä? Valehtelematta meni puoli tuntia tuota ihmetellessä, kunnes ymmärsin, että edellisenä iltana kylässä ollessani olin lähtenytkin kotiin kaverin kengissä. Ei ollut kaveri kauhean iloinen, kun olin koko päivän hiottanut ja kastellut hänen uudet kenkänsä lumisohjossa.

Kengät ja kynät näyttävät olevan aivojeni automaattiohjauksen heikko lenkki. Silloin kun meillä vielä oli koira, huomasin kerran sitä ulkoiluttaessani, että huh, minullahan on molemmissa jaloissani erilaiset kengät! Ei muuten kummallista, mutta kun toisessa oli korkeahko kantakin ja kapea kärki, toinen oli matalakantainen. Tuon huomattuani aloin kulkea ojanpohjia pitkin, etteivät muut huomaisi. Ymmärsin sentään vähän hävetä.

8 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Huh sentään, onneksi ei kuitenkaan koira vaihtunut.

Minä olen puolestani se, jolta hupenee kynät ja kumit koko ajan. Onkohan meidänkin opettajainhuoneessa joku kaltaisesi keräilijä? No, kumit kyllä katoavat oppilaiden matkaan, mitäs lainaan heille. Liidunpidikkeeseen kirjoitin kyllä korjauslakalla luokkani tunnuksen, jottei se katoaisi sieltä.

Kirlah kirjoitti...

Aila: hih, ei se koiran vaihtuminenkaan kaukana ole ollut :)

Pia kirjoitti...

Ajattelinkin ensin että huh ettei vaan ollut jonkun muun koira..päiväkoti aikoihin kun lapset oli pieniä, huomasin usein kävelleeni päiväkodin kenkäsuojuksissa, niin varmaan monet muutkin, kun niitä näkyi siellä sun täällä päiväkotien lähettyvillä.

isopeikko kirjoitti...

Se kenkäjuttu oli hassu. Ei sitä tartte hävetä :)

Kirlah kirjoitti...

Pia: ihmisille sattuu varmaan kaikenlaista hassua. Monet vain eivät kerro kaikkea, sillä pitävät tilanteita niin noloina.

isopeikko: ei tarvitse vai? Hyvä, että saan vapauttavan tuomion :)

Rosina kirjoitti...

Olen ihaillut lintukuvaasi jo useamman kerran, on niin eläväisen näköistä puuhaa.
Hyvin on kuvattu!
Minulla ei erivärisiä kenkiä ole sattunut jalkoihin, mutta paita on ollut nurinpäin päällä - siis etumus takana ja takamus etuna...
Työkaveri siitä heti huomautti.

Kirlah kirjoitti...

Rosina: minua vain alkoi häiritä nuo altaan takana olevat heinäpiikit. Huomasin kuvasta, että ne näyttävät marionettinuken ohjauskepeiltä. Täytyy käydä katkaisemassa heinät pois, etteivät tule seuraaviin kuviin.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Automaattiaivot kyllä naurattaa toisia, etenkin jos rohkeasti uskaltaa tunnustaa, mutta ei tiäteskään itseä. Minulta on hävinnyt niin paljon kyniä, että olen aika tarkka, jos jollekin lainaan - paitsi en aina. Kyllä niitä häviää vieläkin.