sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Luonnonkukkien teemapäivänä

 Tänään vietetään luonnonkukkien päivää. Sen kunniaksi ympäri maata järjestettiin opastettuja kukkaretkiä, yhteensä 114. Kaveri sai houkutelluksi mukaan sellaiselle retkelle, ja mukavaahan siellä oli luonnon keskellä aurinkoisena päivänä. Yläkuvassa harakankello.

 Kolmen tunnin kierroksella löytyi kymmeniä, varmaan satoja kasveja. Ennestään tuntemattomia ei minulle ollut montakaan, mutta mielenkiintoista oli kuulla, miten kasveja on käytetty ennen rohtoina tai ruokana. Kuultiin kasvien kansanomaisia vanhoja nimiä tai kaikenlaisia uskomuksia niihin liittyen. Nurmitädykettäkin on nimitetty kuulemma joskus mummon silmälaseiksi.
Sananjalka puolestaan on saanut nimensä siitä, että kun vartta leikkaa, ilmestyy leikkauskohtaan kuin kirjain. Näin kasvi on tavallaan suoltanut sanoja. Yllätyin, että kaikki vanhemmat mukanaolijat eivät tienneet, että suolaheinän lehtiä voi hyvin käyttää ruoaksi tai että lapset yleisesti söivät niitä. Pohjanmaalla suolaheinää nimitettiin muikuksi.
 Yllä niittynätkelmä. (Kuusenneulaset eivät kuulu tälle kasville!)

 Puna-ailakki on minusta yleistynyt huimaa vauhtia. Sitä kasvaa nykyään aivan valtavina mattoina, melkein kuin voikukkia.

 Koska päivän teemakukka tänä vuonna oli tähtitalvikki, oli tämäkin kuva laitettava mukaan, vaikka se on ihan huono ja epäselvä. Jos olisin tiennyt kuvaa ottaessani teemasta, olisin yrittänyt kuvata paremmin ja hartaammin.

 Retki toteutettiin Juvalla Pattoin perintötilalla. Hieno ja viehättävä pihapiiri. Ja valtavat määrät luonnonkukkia niityllä.

 Tilalle vievän tien varrella sekä peltojen ympärillä oli savolainen pisteaita. Mutta erikoista, että aita oli kauttaaltaan rakennettu kiviaidan päälle.
Länsisuomalaisille ei välttämättä ole tuttua, että koska Savon pellot ovat erittäin kiviset, pellot on joka kevät kivettävä eli pinnalle nousseet kivet kerätään pois ja mihin ne muualle laitettaisiin kuin peltojen reunoille. Joskus näkee myös keskellä peltoa valtavia kivikasoja pellolta kerätyistä kivistä.

Pitkospuita pitkin pääsimme tutustumaan myös kosteikon kasveihin. Hyttyset vain olivat niin suurena riesana, että kotona huomasin tukkani olevan veressä, kun elukat olivat imeneet verta päästä ja minä olin litistänyt ja raastanut hiuksista sääskiä.

 Ja kun kerran luonnonkukista on puhe, sopinee tähän myös kuva kotipihasta. Päivänkakkaroitakaan ei tarvitse ostaa suurella rahalla ja istuttaa hiellä ja vaivalla kukkapenkkiin. Jättää vain nurmikosta niittämättä sen kohdan, johon olisi tulossa kakkaroita ja kas, kukkapenkki on valmis.

2 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

kunpa ihmiset älyäisivätkin käyttää sitä niittovehjettä vähän vähemmän ja harvemmin! - kotipihan (kerrostalo) nurmikon rinnekohtaan on tullut nyt ihana rönsyleinikkien kukkiva matto (kukkavarret on lyhyet leikkaamisen vuoksi, kasvit siis on sopeutuneet) - mutta ihan pian tulee taas kone ja luuhaa ne matalaksi, kuten aiemmin sinisinä kukkineet maahumalat - ja sitten aurinko porottaa jäljelle jääneen nurmikon (!?) ruskeaksi - se lienee parempi - en ymmärrä tätä suomalaisten hirveää "nurmikon"leikkaamisvimmaa - kun unohdetaan kokonaan, että mikä on sen päämäärä - jos nurmikonleikkauksen päämääränä on tehdä hyvä nurmikko esim. oleskeluun, on se ok - ja tietty ulkoalueeen kasvillisuutta pitää muutaman kerran kesässä karsia, että tilat pysyy avoimena, mutta eikö esim. juuri kulkijattomaan nurkkaan voi jättää luonnonkukkia kasvamaan, kunnes ränstyvät - tervettä järkeä ja mielessä päämäärä, mihin sitä aluetta oikein käytetään! - Suomessa luullaan, että puhtaaksi kaluttu nurmi on joku itseisarvo, näytös huolellisuudesta tai siisteydestä jne. - tilan tarkoitus unohtuu kokonaan

Kirlah kirjoitti...

Annikki: samaa mieltä. Itse olemme jättäneet useita kohtia isosta tontistamme leikkaamatta. Kun kukat ovat kukkineet ja siementäneet, leikkaamme ne sitten vasta tasaisiksi, ensin viikatteella, lopuksi koneella.
Kestävin nurmikkokin tulee siten, että alkaa vain niittää koneella luonnonheinää. Jos kylvää hentoa nurmikkoruohoa, se ei tahdo kestää kulutusta ja pallonpeluuta tai leikkejä.
Meillä saa juosta ja telmiä nurmikolla vaikka kuinka eikä se vähästä pilaannu. Yltyy vain. Ja osa on sammaleistakin, eikä se mitään haittaa. Eipä tarvitse leikata niin usein. Pysyy aina matalana ja vihreänä.