Lisää Ranskassa sattunutta

 Vielä muutama sananen Ranskan ihmeistä. Séte´in rannalla oli niin hienoa hiekkaa, etten ole missään ennen nähnyt.

Kaikkea sitä taiteeksi nimitetäänkin. Tämäkin on kai olevinaan taidetta tai suihkukaivo. Alla olevalle levylle tippui koko ajan vettä noista sinisistä liuskoista.

Kilometrikaupalla talorivejä, joissa tyypilliset ranskalaiset parvekkeet.

 

Toulouse. Kuka väittää, että ei saisi olla värikästä. Minä viihtyisin kovastikin näiden pöytien ääressä. Huomioi taas nuo siniset ovet.

 

Junassa saa kuljettaa vaikka kuinka paljon pyöriä, niillä on omat telineet. Suomessa kuulemma joutuu sellaisestakin rettelöimään.

 

Tässä on sitä Marseille´n kirpputoria. Kuvitelkaa koko valtava aukio samanlaiseksi. Yritäpä vetää siellä seassa matkalaukkuja metrolle. Väkisinkin tarttuu aina jokin rätti laukun pyörien väliin.

Vaikka tämä matka oli mukava ja antoisa, ja vaaka kallistuu enemmän positiiviselle puolelle, tällä matkalla sattui myös harvinaisen paljon kaikenlaista epäonnea ja vastusta. Aiemmin kirjoitinkin jo lennon peruuntumisesta, Carcassonnen väliin jäämisestä ja epäonnesta ruokien suhteen.
Mutta kaikenlaista pientä muutakin sattui. Erään kerran satuimme vahingossa niin kehnoon paikkaan ruokailemaan, että saatoimme seurata takanamme pultsarin elämää puun juurella. Tämä heräsi, suoritti aamutoimet, kävi viinipullollisella kylään tulleen kaverinsa kanssa bussipysäkin penkillä ja meni takaisin nukkumaan puistopuun alle puun sementtinen suojareunus päänalusenaan. No, kokemus meille tämäkin. 

Kerran kaverilta kaatui täysinäinen kaljalasillinen toisen kaverin repun päälle. Sekin siitä syystä, että ruokaillessa pöytä heilui, jalan alle piti laittaa koroketta, ja silloin lasi lensi. Viikko oli kuljettava haiseva reppu selässä.

Mutta tuolle repulle kävi toisenkin kerran kalpaten. Calanquesin kallioille matkatessa istuimme laivan perässä. Yhtäkkiä aallot heittivät tuon kuvassa olevan laivan törmäyssuojan (vai miksi tuota laivan kyljestä roikkuvaa vehjettä nimitetään?) kaverin repulle selkään. Kaveri ja reppu kastuivat tietysti kokonaan. Oli suuri onni, että olimme juuri tulossa satamaan, ja kaveri oli laittanut valmiiksi repun selkään, reppu pehmensi tömäystä. Ja oli onni, että hän ei istunut enää kasvot merelle päin kuten hetkeä aiemmin. Silmälasit ja ehkä kasvotkin olisivat kyllä olleet entiset, ja olisimme joutuneet hyvässä lykyssä taluttamaan häntä kädestä pitäen sen jälkeen.

Pahin epäonni oli kuitenkin se, että toinen kavereista sairastui mahatautiin pari päivää ennen kotiinlähtöä. Hän oli välillä tosi huonossa kunnossa, mutta onneksi ei tarvinnut häntäkään taluttaa eikä kantaa, sen verran virkistyi aina tarpeen tullen. Eikä hän ole selvinnyt ihan kuntoon vieläkään. Ihme pöpö, sillä kukaan muu ei sairastunut matkalla.