Saksalaisvieras meillä

Kaikkea hauskaa ja mukavaa ehdimme tehdä saksalaisvieraan kanssa kolmen päivän aikana. Eikä tarvitse olla suomalaisen mielestä mitään kummoistakaan, jos se vain on ennennäkemätöntä. Jopa niinkin mitätön asia kuin kiertely alueella, jossa on venäläisten omistamia hulppeita kesähuviloita, tuntui seikkailulta, ainakin päivittelyn aihetta riitti.

Ja nuo ylläolevat kengät! Nehän ovat nimensä mukaisesti Mikkelin Kenkäveron entisen pappilan pihassa. Kenkäverossa kuvittelin muuten olevan myynnissä puukoruja, niitä kun yleensä on joka paikassa, mutta eipä ollut nyt koko kaupungissa, kun kerrankin joku niitä oikein etsi.

Ei pidä hävetä, vaikkei meillä olekaan Suomessa näyttää mitään kulttuurisesti suurta. Luonnossa on ihmettelemistä yllin kyllin. Tämä on hiidenkirnu Mikkelin liepeillä, jääkauden sulamisvesien ja kivien kuluttama reikä maassa. Taas muuten yksi esimerkki siitä, ettei voi kääntää suoraan hiisi ja kirnu, tulos on käsittämätön. Sanakirja antoi sellaisia sanoja kuin Riesentopf eli jättiläisen pata tai Gletschermühle, jäätikkömylly, mutta vieraan mielestä noidankattila eli Hexenkessel tuntui parhaalta sanalta.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun sunnuntaiden aukiolosta oli minullekin jotain iloa ja hyötyä. Kaupoista irtosi matkaamme kaksi päällystakkiakin. Taidenäyttely tuntui saksalaisesta pieneltä. Itse en ennen niin perustanut taidenäyttelyistä, mutta olen alkanut jopa viihtyä niissä. Jokainen käynti saa veren kulkemaan kiivaammin ja ohimosuonet pullistelemaan, on niissä sen verran ihmeellisiä luomuksia. Mikä on taidetta, mikä ei, siitä saa vilkkaan keskustelun aikaan, oli kumppani minkämaalainen tahansa.

 Onneksi olemme olleet joskus viisaita ja ostaneet parit kumisaappaat vain vieraita varten. Tuli kuka tahansa yövieras, tulee jossain vaiheessa tarve lähteä metsään, eikä kellään yleensä ole tietystikään sopivia jalkineita. Nytkin tarjottelimme kumisaappaita sieneen lähdettäessä, mutta ei meinannut kelvata. Metsässä tuumasi vieras kuitenkin, että olipa Gute Idee, että otettiin saappaat! Hauska oli katsoa, kun hän vähän väliä oli kontillaan kädet kyynärpäitä myöten sammalen sisässä ja ihaili ja ihmetteli, että onpa Suomessa sammalpeite paksua!

Hih, ja kun hän löysi ensimmäiset omat suppilovahverot, oikein kiljahti riemusta. Opastin ehdottomasti keräämään talteen myös jokaisen punaisen värjäyssienenkin, ja löysihän hän niitäkin muutaman. Ihmetteli vain, ettei otettu yhtäkään herkkutattia, vaikka oli vielä hyviäkin. Mutta mitä me niillä, meillä pursuaa niitä jo korvistakin ja joka kaapin aukaisulla tipahtaa tattipurkki nenille.

Osuttiin keruureissulla järven rantaan ja onpa Saimaan vesi laskenut entisestään! Yllä olevan kuvan kaikki ruoko on tavallisesti vedessä,  mutta nyt sai kävellä ainakin toistakymmentä metriä, ennen kuin päästiin edes koskemaan veteen. Ja vedessäkin pääsi kävelemään vielä pitkälti ennen kuin saappaanvarsi hörppäsi vettä.

Yksi elämys oli myös pieni melontakierros järvellä. Viiden metrin välein oli pysähdyttävä kuvaamaan ruskapuita ja muuta maisemaa. Mutta sehän sopi minulle. Sain minäkin syksyisiä melontakuvia.

 Tuliaisia oli monenlaisia, saksalaisista Lebkucheneista eli joululeivonnaisista ja juomisista yllä oleviin tyypillisiin saksalaisiin tuotteisiin. Kuinkas muuten, oppilaille näytettäväksi myös DVD Saksin liittovaltiosta.
Koulussakin tämä saksalainen ope ehti tietysti käydä tunteja katsomassa. Niin paljon saimme aikaan, että jo useita isäntäperheitä on ilmaantunut vastaanottamaan ensi keväänä saksalaisen nuoren kotiinsa viikoksi. Kovin on tyttövoittoista meidän oppilasaines, ja kun Saksasta olisi tulossa poikiakin, yritti ope taivuttaa tyttöjä majoittamaan poikiakin. Kyllähän tytöt poikia majoittaisivat, mutta olen jo kuullut joidenkin äitien olevan asiasta hieman eri mieltä. Siinä kun tytön sydän tahtoo mennä pojan mukana Saksaan, ja opiskelu on vaarana unohtua saman tien.

Jotkut saksaa lukevat oppilaat kertoivat innoissaan, että he huomasivat nyt ymmärtävänsä  oikeankin saksalaisen puhetta. Tietysti minuakin ilahdutti. (Sivumennen sanoen thaimaalainen vaihto-oppilaskin sanoi vähän väliä olevansa kovin onnellinen, kun hän oli ymmärtänyt oman kotiluokkansa oppilaiden suomalaisesta puheesta aiheen. Hän aivan huokaili onnesta!)

Etäopetus kiinnosti saksalaisopea erityisesti, ja sitä sattui onneksi olemaan tarjolla jopa kolmessakin luokassa yhtaikaa. Oli kolmen pisteen yhteyskin, mitä ope erityisesti ihmetteli. Kahdessa luokassa koneet pelittivät hyvin. Siinä yhdessä, jossa minä temppuilin viime jaksossa, piti open tehdä erikoisratkaisuja. Se muuten sattui olemaan tänne päin tulevaa opetusta, joten nyt näki vieras kaiken mahdollisen etäopetuksestakin.

Mutta koska ope oli nyt syyslomalla, ja yksityisesti matkassa, ei hän halunnut olla koulussa yhtään enempää kuin oli pakko. Heti kun minun tuntini olivat ohi, keräsimme kimpsumme ja lähdimme etsimään muita viihdykkeitä.