maanantai 5. heinäkuuta 2010

Pitkä vaellus päättynyt



Niin siinä sitten kävi, että isä menehtyi toissayönä. Vaellus maan päällä on loppu. Olen tyytyväinen, että ehdin vielä käydä häntä sairaalassa katsomassa. Ja olen onnellinen, että hänellä sattui olemaan virkeä kausi koko sen ajan, jonka olin Pohjanmaalla. Hän jaksoi puhuakin ja olla valveilla.

Sinä päivänä, kun minun piti lähteä takaisin kotiin, hänen kuntonsa oli romahtanut takaisin siihen, mitä se oli muutamaa päivää aiemminkin ollut, ellei vieläkin pahemmaksi, ja letkuja alkoi olla hänessä kiinni jo enemmän kuin minun tietokoneessani. Herätin isän, ja hänen kasvoilleen levisi iloinen hymy. Sanoin lähteväni kotiin ja käyväni matkalla Aatua (4v) katsomassa. -Sinullahan on jo uusi auto, isä sanoi. -Aatua, korjasin.
-Terveisiä Aatulle! olivat isäni viimeiset sanat, jotka minä olen kuullut. Eikä hän sen jälkeen ole kuulemma juuri muuta enää jaksanut sanoakaan.

Jotenkin arvasin, että isä ei enää elä montaa päivää, sillä olen hyvin monen kuullut sanovan, että vaikeasti sairaat virkistyvät muutama päivä ennen kuolemaansa, ja usein näyttää omaisista siltä, että sairas voi hyvinkin vielä parantua. Me tiesimme kuitenkin, että toivoa ei enää ollut, vaikka vasta lähtöpäivänäni saimme tietää, että kasvaimet olivat syöpää.

Viime syksynä äiti ja isä kumpikin näkivät täsmälleen samana yönä unen täsmälleen samasta ulkona roikkuvasta amppelikasvistaan. Isä näki, että kasvin lehdet hiljalleen kuihtuivat ja kuolivat, mutta kasvin runko jäi henkiin. Äidin unessa koko kasvi vähitellen kuihtui.

26 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Otan osaa.
Tuo laulu - en kykene kuuntelemaan sitä itkemättä. Siitä tulee mieleen äidin hautajaiset, serkkuni lauloivat sen silloin.

Rosina kirjoitti...

Kirlah,
lämmin rutistus täältä.
Miten hyvä olikaan, että sait vielä hyvästellä isäsi.

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Olen kovin juntti, mutta tuollainen poismeno kolahtaa. Tilanteessa varmaan kaikkien muistot palaavat yhteisiin hienoihin hetkiin.

Kuolema on harvinaisen lopullinen tapahtuma.

Otan osaa ja toivon itsellesi ja perheellesi vahvuutta nyt.

Millan kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Sinulle taisi jäädä hänestä paljon hyviä muistoja. Lohdullista, että nuo viimeisetkin olivat tuommoisia. Voimia teille kaikille. Äidilläsikin on nyt varmasti hyvin raskasta.

Minz kirjoitti...

Iso hali täältäkin! Kyllä se aina kirpaisee, vaikka lähtö odotettukin olisi. Voimia!

Pike kirjoitti...

Osanottoni.
Kollega täällä lukee mielenkiinnolla juttujasi, vaikka onkin huono kommentoimaan...

Leena Lumi kirjoitti...

"Suvimaisema:

lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männikön tuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsia, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku.
Isä hei!"

- Lauri Viita -

Allu kirjoitti...

Osanottoni.
Was man tief in seinem Herzen besitzt,
kann man nicht durch den Tod verlieren.
- Goethe

isopeikko kirjoitti...

Peikolta ajatus.

BLOGitse kirjoitti...

Osanottoni.
Voimia...

BLOGitse

Vihreatniityt kirjoitti...

Osanottoni. Tuo kaunis kappale tuo kyyneleet silmiin. Kaikea hyvää sinulle!

kaisa jouppi kirjoitti...

Osanottoni.

Virsi 631 ( 6:s säkeistö)

Oi saanhan joukkoon autuaitten
kanss´ ystäväini ja omaisten
mä päästä kerran
luo armon Herran.
Oi saanhan sen!

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse muutama vuosi sitten menettänyt äitini. Tiedän, miltä sinusta tuntuu.
Sinun pitää vielä jaksaa olla tueksi ja lohduksi äidillesi. Voimia sinulle!

Sirokko kirjoitti...

Otan osaa. Miten hyvä että ehdit hyvästellä isäsi, kaunis muisto jäi.
Tuota laulua en minäkään kyynelehtimättä kuuntele, se tuo aina mieleeni omat vanhempani, elossa vielä, mutta kuinka kauan.

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin Osanottoni!
"Hiljainen lukija" Pohjanmaalta

Valokin värsyjä kirjoitti...

Lämmin halaus ja osanottoni, voimia teille.

Mansikki kirjoitti...

Lämmin osanottoni! Teillä oli ihana viimeinen yhteinen jäähyväishetki. Voimia ja siunausta teille kaikille.

Anonyymi kirjoitti...

Lämmin osanottoni koko perheeltämme! Meidän isä kuoli vuosi sitten 2.7.
-Sari-

Kirlah kirjoitti...

Kiitos kaikille yhteisesti osanotosta. Sattumalta muuten isä kuoli mieheni ja minun kihlajaispäivänä ja hautajaiset ovat niin ikään sattumalta minun ja toisen tyttäreni nimipäivänä vajaan kolmen viikon kuluttua.

Oli kiva saada kommentteja myös uusilta lukijoilta, joista en ennen ole tiennyt mitään. (salaa lukeneet aiemmin ;) :)

Marjattah kirjoitti...

Lämmin osanottoni. Sairaus ja kärsimys on poissa, tuokoon se lohdutuksen.

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Lämmin osanotto!

Liisa kirjoitti...

Lämmin osanotto täältäkin. Kaksi vuotta sitten tyttäreni lauloi juuri tuon valitsemasi laulun äitini siunaustilaisuudessa urkuparvelta.

Nurkkalintu kirjoitti...

Lämmin osanottoni.

vilukissi kirjoitti...

Taottu sydän

Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.

Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla, mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

(Saima Harmaja)

Huomasin vasta äsken lehdestä. Lämpimät osanottoni. "Vain muistot jäivät, ja ne eivät ole vähäisiä."

Halaukseni teille kaikille.

Kirlah kirjoitti...

Kiitos kaikille vielä, myös kauniista runoista ja värssyistä.
Ja vielä: mm. Liisa tuossa kertoo, että tyttärensä lauloi hautajaisissa. Itse en koskaan kykene edes lukemaan ääneen värssyjä hautajaisvihosta. Epäilen, että en pysty siihen tulevissakaan hautajaisissa.

Sauerkraut kirjoitti...

Otan osaa.