torstai 25. maaliskuuta 2010

Kunpa minua uskottaisiin


Aina tapahtuu jotain hauskaa yllättävää. Sain tässä eräänä päivänä yllättäen sähköpostiviestin entiseltä kymmenen vuoden takaiselta oppilaaltani. Ja koska aina on räkyttäviä rakkeja vastustamassa ruotsin kieltä, päätin julkaista tuon viestin tässä. Kysyin tietysti ensin luvan. Ei auta, jos minä oppilaille hoen 3-6 vuotta, että tulevaisuudessa saattaa olla hyötyä, että osaa sitäkin kieltä. Mitä se jokapäiväinen, tuttu ope nyt voisi mistään tietää!!

Minä olen jo toisaalta vihdoinkin ymmärtänyt, että en voi elää kenenkään toisen puolesta. Jos joku ei ymmärrä omaa etuaan, en voi kuin hyväksyä sen, että olen parhaani yrittänyt. Masentavaa vain aina katsoa sellaisia oppilaita, jotka nenä nyrpistäen katsovat ruotsinkirjoja (itse asiassa sellaiset katsovat nyrpistäen kaikkea muutakin, mutta minähän puhun vain omasta puolestani). Kun sitten tulee ylioppilaskirjoitukset ja sieltä pasahtaa i tai i= tai vaikka i kolmella miinuksella, alkaa kova hämmästely ja itkun tuherrus, miten tässä näin kävi. Eihän se minulle yllätys ole, minähän olen paahtanut ja hokenut ja selittänyt ja nähnyt, että jos numeroina on 4 tai 5 todistuksessa, ei sieltä voi parempaa odottaa. Mutta jotkut ihmiset uskovat jonkinlaisiin ihmeisiin, ikään kuin kaikki tipahtaisi syliin samoin kuin taas sille kuuluisalle manulle illallinen.

Joku katuu jo viimeistään abivuoden keväällä jättäessään jonkin aineen opiskelun vähemmälle, joku huomaa virheensä jatko-opiskeluaikana. Kuulin eilen viimeksi eräästä entisestä oppilaastani, joka opiskelee jossain ja luuli pääsevänsä ruotsin kielestä eroon. Oli kuulemma vielä maininnut, että hän ei niitä ruotsin kursseja suorita ennen kuin vasta ihan opintojensa loppuvaiheessa. Hah hah! Silloin on kyllä unohtunut loputkin, ja elämä on vielä vaikeampaa. Oikein toivon, että tuokin saisi sellaisen työpaikan, jossa ei mitenkään pärjää ilman ruotsin kielen jokapäiväistä käyttöä. Ja luulen, että tulen vielä senkin päivän näkemään.
Jälleen kerran ohjenuoraksi: Elämässä pärjää aina se, joka kulkee vastavirtaan! Jos muut kiukuttelevat ruotsin opiskelua, opiskele sinä sitäkin enemmän. Se voi olla juuri sinun valttisi jossain!

Tässä tuo oppilaan lähettämä kirje. Katson aina sitä ja lohduttaudun, jos tuntuu muuten menevän huonosti:

Hej! Det här är J. som skriver. Jag skulle vilja tacka dej för att uppmuntra mej med mina svenska studier under min gymnasietid för ungefär tio år sen. Tack vare ditt uppmuntrande råkade jag gå och sommarjobba på Åland och därmed utveckla mina kunskaper i svenska. Jag studerar i Åbo yrkeshögskola, utbildningsprogrammet biblioteks- och informationstjänster. Vi har just nu bibliotekssvenska -kursen och jag har det mycket lättare än många andra studerande. Jag har också en tvåspråkig flickvän, så det har varit jättebra att få lite bättre kunskaper än man vanligen får i östra Finland. Tack! Med vänliga hälsningar, J...

12 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Minun aikaan ruotsin oppiminen oli itsestään selvää, se oli se ensimmäinen kieli eikä kenenkään mieleen tullut olla hyväksymättä. Olen ollut koko elämäni Saksassa töissä ja jopa täälläkin ammatissani hyödyntänyt ruotsin kieltä. Puhua en kyllä osaa varmaan yhtään, mutta passiivinen sanavarasto on kunnossa ja pystyn lukemaan jopa kirjoja.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen käytön puutteessa ruotsini unohtanut, ikävä kyllä. Sitä enemmän hämmästyin, kun jossain osui käteeni ruotsinkielinen kirja ja ymmärsin sen, vaikka en siis todellakaan osaa puhua enää sanaakaan.
Tuostapa tuli mieleen eräs kysymys, nimittäin riikinruotsi vai suomenruotsi? Täällä Saksassa jotkut opiskelevat ruotsia huvikseen, kouluissa sitä ei ainakaan meidän kaupungissa ole oppiaineena. Mutta he opettelevat riikinruotsia, joka on ymmärtääkseni aika kaukana suomenruotsista. Mitä virkaa suomenruotsilla on muualla kuin Suomessa? Niin no, tietysti kielioppi on se sama (vai?), mutta ääntämys!
Voi tietysti olla, että suomensaksa ja suomenenglantikin ovat ihan omia kieliään, hahhah...

SaaraBee kirjoitti...

Kerro niille pakkoruotsista paasaaville pakkoiiristä. Tässä vähän faktaa: iiriä aletaan opiskelemaan 5 vuotiaina. Kielenä se on tuskallisen vaikea (kuin suomi ulkomaalaiselle) ja kaiken sen työn ja vaivan jälkeen, sitä ei voi edes käyttää missään. Valitetavasti iiristä ei ole mitään apua,kun alkaa opettelemaan jotain uutta kieltä. Täytyy muistaa myös, että iiri on täysin tekohengityksellä elossa pidetty kieli. Ruotsi sentään on suth helppoa oppia, sitä voi käyttää monessa maassa ja jos englantia osaa niin ruotsiakin oppii helpommin. Pakkoiirin opiskeluntuskaa seuratessani pakkoruotsista paasaaminen saa minut nauramaan.

Valitettavasti oma kielitaito on ruostunut, mutta kyllä se ruotsi tuolla jossain aivon sopukuissa edelleen on. Kesät olin nimittäin ruotsissa sairaaloissa töissä, ja kielitaitokin kohentui ihan silmissä. Voit lukea minun blogista enemmän iiristä, jos kiinnostaa.

Vapaa kielivalinta kirjoitti...

Mutta Suomessa tarvitaan muidenkin kielten kuin ruotsin osaamista.
Ettekö usko ruotsin viehätysvoimaan, jos sen saisi valita vapaasti, ilman pakkoa ? Tässä elinkeinolämän näkemys kaikille pakollisen ruotsin haitallisista seurauksista:
Olen täysin EK:n linjoilla: Kaikille pakollinen ruotsi on TULPPA. Valinnainen A-ruotsi on aivan ok, pyrkikää kannustamaan sen opiskeluun-unohtakaa se pakottaminen. Se luo vain antipatiaa ruotsin kieltä vastaan.

http://www.ek.fi/www/fi/index.php?we_objectID=11011

kaisa jouppi kirjoitti...

Åli kaunista ruotsinkieltä tuossa kirjeessä!
Opin itse ruotsia sen verran, että minua ei myydyksi ruotsiksi saa. Opettajanani oli legendaarinen Haravan Maija. Häntä piti pelätä niin, ettei uskaltanut olla lukematta läksyjä:)
Pelko ei kumminkaan ole hyvä kannustin.
En töissäni uskaltanut puhua muutakuin: "AHAA, tai JASSSÅÅÅ" ja nekin haudankaivajan ilmeellä, sillä pelkäsin, että tulee "pukkeja".
Nootteja lähtikin kielitaidoistani melkein Vennamolle saakka (olin postissa töissä Vaasassa).
Työtoverini ei osannut, kuin nauraa ruotsiksi, mutta hänestä ei koskaan valitettu. Hän oli superystävällinen ja YRITTI, eikä peljännyt!

Kirlah kirjoitti...

Anonyymi: olipa kysymys: "mitä virkaa suomenruotsilla..."
Huom! Sehän on samaa ruotsia! Ei ääntämys ole maailman kummallisin asia. Ääntäväthän savolaisetkin suomen kieltä eri tavalla kuin varsinaissuomalaiset ja silti puhuvat mielestään samaa suomea! Tai amerikkalaiset ja englantilaiset - ääntävätkö muka samalla tavalla englantia?

Kieli on siis sama, hieman eri variantteja voi olla sanastossa kuten missä tahansa kielessä. Ruotsalaisten näkökulmasta suomenruotsi on ruotsinkielen yksi murre.

Suomenruotsilla on kuitenkin oma huoliteltu kirjakieli, joka poikkeaa riikinruotsin kirjakielestä vain ääntämisessä, ehkä joitain paikallisuuksia voi olla. Eikä suomenruotsi ole yhtenäinen kielialue kuten ei mikään muukaan kieli!! Siinä on monia eri murteita. (Taas voisi verrata vaikka Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä puhuttuun saksan kieleen).

Kouluissa yritetään opettaa ymmärtämään nykyään myös riikinruotsin puhetta yhä enenevässä määrin (onneksi). Toisaalta, ruotsiahan ei opeteta pelkästään Ruotsin tarpeita varten vaan koko Pohjoismaita ajatellen. On sanottu, että norjalaiset ja tanskalaiset ymmärtävät suomenruotsalaista ääntämystä helpommin kuin riikinruotsalaista.
Joten voin vakuuttaa, että kun paahdat suusta tulemaan kaiken sen mitä koulussa on opetettu, ei ongelmia tule! Eri asia sitten on, onko niitä hyviä oppeja opeteltu :)

Kirlah kirjoitti...

Allu: heh, on joskus oppilaitakin, jotka joskus huomaavat: ai jaa, en minä ole kuullutkaan että ruotsia pitäisi alkaa vastustaa!

Vihreätniityt: kyllä kiinnostaa iiriin tutustuminen. Katson kunhan ehdin.

Kaisa Jouppi: Juuri tuo uskaltamattomuus on suomalaisten ongelma. Ihan muutamallakin lauseella pärjää, kunhan vain uskaltaa sanoa ne ulos suustaan :)

Kirlah kirjoitti...

Vapaa kielivalinta: en ole nyt vielä ehtinyt tutustua noihin linkittämiisi sivustoihin. Periaatteessa en jaksa enää keskustella pakkoruotsiasiaa, minä vain yritän tehdä minulle annettua työtäni niin hyvin kuin vain suinkin. Negatiiviset vaahtoajat vievät kaiken voiman ja energian!

Mutta sanon tämän yhden ja ainoan kerran: ensinnäkin en itse voi vaikuttaa siihen, onko ruotsi pakollista vai vapaaehtoista, vaikka kirjoittaja niin ehkä antaa ymmärtääkin. Tämä on siis ihan väärä foorumi vaahdota pakkoruotsia vastaan.

Toisekseen: Itse kauan myös yläasteella opettaneena olen tullut siihen tulokseen, että ruotsi pitäisi olla valinnainen muiden kielten kanssa, vain englanti yläasteella pakollinen. Mutta lukiossa ruotsin pitäisin pakollisena.
Mutta kuten sanottu, minulta ei ole kysytty siitä asiasta mitään, eikä kukaan varmaan tule kysymäänkään, joten punkt och slut.

Kolmanneksi: Niin, kauan kuin minun tehtävänäni on opettaa ruotsia ja siitä maksetaan vielä palkkaakin, yritän kannustaa sen opiskeluun ja tuoda esiin sen opiskelun hyötyjä.

Jael kirjoitti...

Varmaankin on mieltä ilahduttanut tuollainen viesti. Sääli,että ei ymmärretä sitä,että toinen kotimainen on myös tärkeä kieli.Itse olen kaksikielisestä kodista;minulle puhuttiin sekä ruotsia että suomea,mutta koulut kävin suomeksi.Poikani taas inhosi ruotsinkieltä koulussa,mutta pidin kiinni siitä,että sitä luetaan,ja ihan ok pärjäsi kirjoituksissa.

isopeikko kirjoitti...

Niin se on. Koskaan ei tiedä. Vaikka ruotsalaisten kanssa Ruotsissa bisnestä hoidellaankin usein englanniksi, niin vapaa-aikaa samojen ihmisten kanssa vietettäessä pääkieli on ruotsi, silloin verkostoidutaan ja luodaan suhteita.

vilukissi kirjoitti...

A.i.v.a.n!!!

Kirlah kirjoitti...

Yaelian: olen usein miettinyt, että jos aina sitä mukaa poistetaan koulusta oppiaine, jota joku inhoaa, ei siellä tarvitse pian opettaa mitään enää :)

isopeikko: ainakin pohjoismaisen yhteistyön kokouksissa oli pääkieli aina ruotsi, olen itsekin ollut mukana usein Pohjola-Nordenin lähettämänä. Ne suomalaiset, jotka eivät puhuneet ruotsia, istuivat tuppisuuna.

vilukissi: :)