On hänestä kuitenkin tullut jo iso poika, ei enää siedä mairitteluja ja lässyttelyjä. Silittäessäni pojan päätä poika kysyi, miksi kaikki mummot aina silittävät hänen päätään kuin kissan turkkia. Ja minua hän alkoi ojentaa silitellen päätäni ja kysyen, onko kivaa kun kaikki aina sanoo: "voi kyltä pypynen". Kyllä minusta vain tuntui mukavalta hänen vähän väliä silitellessä ja kutsuessa minua pupusekseen, mutta minä en olekaan pikkupoika. Pitää muistaa ottaa opikseen. En kuitenkaan luule hänen oikeasti huomionosoituksia pahakseenkaan pistävän. Täytyy vain opetella ilmaisemaan tunteensa miehekkäämmin!
Minusta on hämmästyttävää, että poika on innostunut kesäteatterista. Viime kesänä kävimme paikallisen kesäteatterin esityksessä, ja poika oli kiinnostunut. Nyt hän mankui päästä katsomaan tämänkesäistäkin esitystä. Kiinnostusta on vauhdittanut aivan varmasti se, että hän on päässyt etukäteen kiertämään kulisseihin. Hän on nähnyt kulissien takana kaikenlaista vehjettä, mitä ei yleisölle muuten näytetä.
Pojalla on hämmästyttävän hyvä sanavarasto ikäisekseen. Olen ikäni opettanut lukiolaisia ja olen nähnyt heissäkin sellaisia, joilla on heikompi sanasto hallusssaan kuin tällä seitsenvuotiaalla. (Mumma saattaa nyt kyllä vetää kotiin päinkin, mutta sehän on mummojen etuoikeus). Anopit, vävyt ja miniät olivat pojalle vielä tuntemattomia sanoja. Kun sanottiin, että hänen äitinsä on toiselle mummolle miniä, ja poika nauraa hörötti mahdottomasti. Hän oli kuullut "mönjä" ja siitähän vasta ilo repesi.
Takana päin on taas tältä erää lapsen vierailu. Täytyy repiä riemua muualta.
Tekstit
4 kommenttia:
Meillä mummuilla on näitä etuoikeuksia!
Sirkka: niinpä. Meillä on vain oikeuksia, vähemmän velvollisuuksia. Paitsi hemmottelun velvollisuus.
Mummoilla on tuohon kotiinpäin vetämiseen tietenkin oikeus. Lapsenlapset ovat mummojen rikkaus.
Olen sitä mieltä, että lapsi jolle luetaan paljon pienestä pitäen ja jutellaan asioista, saa laajan sanavaraston jo pienenä. Omat lapseni katselivat paljon Muumi-sarjoja, jolloin myös heidän puhuttu kielensä on aina ollut kaunista.
Sari: tuo on tosi kuin vesi. Kirjoja lapsille lukemalla saadaan heille hyvä sanavarasto. On aivan ymmärrettävää, että kps lapselle ei ole juurikaan luettu mitään, hänen sanavarastonsa jää vain jokapäiväisen "keittiökielen" tasolle. Se taas hankaloittaa muuta oppimista myöhemmin.
Olen kuullut esim. yläkoulun reaaliaineiden opettajien tuskailevan sitä, että kaikki nuoret eivät ymmärrä oppikirjojen tekstiä. Tai matikan sanalliset tehtävät voivat olla ylipääsemättömän hankalia kielen takia.
Lähetä kommentti