maanantai 8. heinäkuuta 2013

Pieni reissu vaihteeksi

Kun kerran olen taas tullut Pohjanmaalle sisaren luo avustustehtäviin, teimme eilen pienen ekskursion Vaasan pohjoispuolisille alueille. Se alue on jäänyt jotenkin vieraammaksi kuin Vaasan etelänpuoleinen seutu. Ajoimme ensin Pietarsaareen, joka oli oikein kunnon kaupungin kokoinen, suurempi kuin olin kuvitellut.

Suomessa vain tahtoo olla niin, että sunnuntaisin aamupäivällä ei juuri ihmisiä näe ulkosalla. Mutta mitäs me ihmisistä, kaupunki oli oikein kiva, siellä oli muutakin kuin ne Suomessa pakolliset jokakaupunginlidlitjakapahlit. Yllä kaupungintalo.
 Pietarsaaressa on säilynyt myös iso puutalokortteli oikein viihtyisine kujineen. Kiva että on meilläkin edes jossain  säilytetty vanha ydinkeskusta. Yllä kuva yhdeltä kujalta. Tunnelmaa ei tietystikään saa kuvatuksi, mutta sopii mennä itse kokemaan.
Kaupungin keskustassa on myös 1900-luvun alussa perustettu koulupuutarha. Mielenkiintoinen käyntikohde sekin. Kasvit jaoteltu käyttötarkoituksensa mukaan ja mukana monia, joita ei aivan joka päivä näe. Kuvassa italianpantaheinä.

Pietarsaaren lähellä on myös arktisten alueiden museo Nanoq Nimi tarkoittaa muuten jääkarhua. Nähtävillä on kaikenlaista arktisiin seutuihin liittyvää. Kannattaahan sielläkin käydä, alueella on  ihanan kumpuilevassa kivikkoisessa maastossa myös viehättävä hirsimökkikylä, joka on yhden ihmisen keräilyn tulos.

Jos Pietarsaari oli suurempi kuin luulin, niin Uusikaarlepyy oli sitten huomattavasti pienempi kuin luulin. Sieltä emme sitten oikein löytäneet mitään, paitsi joki oli tietysti kaunis. Suomalaisen matkailun ongelma on aina ruokapaikkojen puute. Sellaistakin etsimme. Saihan sitä särvintä suuhunsa, mutta monen tuskailun jälkeen, kaikki on aina niin vaikeasti löydettävissä. Ja ne harvat ihmiset, jotka näimme kysyäksemme, olivat ulkopaikkakuntalaisia.

Oravainen ja Vöyri olivat yllättävänkin virkeitä ja hyvinvoivan näköisiä paikkakuntia. Ai niin, matkalla oli jossain myös Munsala. Siitä ei ainakaan auton ikkunasta katseltuna saanut mitään käsitystä, onko koko kyläkuntaa enää olemassakaan. En kai muuten olisi kiinnittänyt paikkakuntaan mitään huomiota, mutta monet jotka hankkivat itselleen kansallispuvun, ostavat Munsalan puvun. Se kun on niin kaunis kukkahuivinen puku, ja sinivoittoinen, mikä miellyttää suomalaisia.
Jossain matkan varrella näkyi vielä turkistarhojakin, joskin ovat vähentyneet entisistä ajoista. 

2 kommenttia:

Mustis kirjoitti...

Hieno kuva tuosta pantaheinästä, katsoin ensin että ompa siinä timotei nöyränä:)

Kirlah kirjoitti...

Mustis: en muistanutkaan, että valokuva ei koskaan kerro totuutta. Itselleni ei ollut tullutkaan mieleen, että sitä voi arvella vain timotein kokoiseksi. Nuo tähkäthän olivat ainakin yhtä paksuja ja pitkiä kuin osmankäämi.