perjantai 12. huhtikuuta 2013

Ei hyötyä avustajista

Pitänee kertoa episodi, joka tapahtui, kun viikko sitten kävimme Porkkalanniemessä. Paikkahan on kuuluisa lintubongauspaikka, mutta kuten arvata saattaa, ei lintuja juuri näkynyt näin lumisella ja kylmällä säällä. Hämmästyttävän kapea ja mutkainen tie johti niemen kärkeen. Lisäksi ajoa hankaloittivat kymmenen senttiä korkeat jäiset ajourat tiessä.

Näin ollen ei ole mikään ihme, että yksi autoilija oli ajanut ojaan. Meitä oli kolme muuta autollista ihmisiä pysähdyksissä ja yrittämässä auttaa. Miehet olivat sitä mieltä, että heijaamalla ja nostamalla auto lähtee ojasta ilman, että tarvitsee kutsua paikalle hinaajaa. Mutta ankaran uurastuksen jälkeen saatiin autoa nostetuksi aina vähäsen, mutta kun ei ollut mitään lautoja tms laittaa pyörien alle, painuivat renkaat vain syvemmälle lumeen. Sitä paitsi suurin osa nostajista oli heikkovoimaisia naisia.

Ainut hyöty koko avusta oli, että ojaan ajaneessa autossa olleet koirat oli saatu vauhkoonnutetuiksi, auto makasi syvemmällä ojassa ja ihmisten vaatteet olivat ryvettyneet. Sinne se auto jäi ojaan ja matkustajat jäivät soittamaan apua. Kauan saivat varmaan apua odotella, sillä tuokin paikka oli jossain jumalan selän takana hirveän kaukana mistään avustajista. Toivottavasti ovat jo päässeet pois ojasta.
******
Kuvassa talven mittaan tekemiäni laukkuja tölkinavaajista. Keskeneräisiäkin on, mitkä eivät ole kuvassa mukana, ja osa on jo annettu saajilleen. Pari vyötäkin olen tehnyt.

5 kommenttia:

Mustis kirjoitti...

No olipa hemmettiä sekin reissu, mutta aina näitä joka talvi näköjään sattuu, jos ei ole maasturia alla.

Yhden kerran on tänäkin talvena pitäny jäädä niin kiinni ettei paremmasta tai pahemmasta väliä, oma apu piti olla paras apu, (koira istui takapenkillä ja ihmetteli lenkkimeininkiä) mutta eipä se riitänyt, miesystävä oli hikimärkä ja itse raivostuneen tuskastuneena kauhoin hullun lailla lunta ja kaikki tietämäni traktrorikuskitkin olivat ties missä, osa hukassa ja osa kippaamassa drinkkiä naamaan.

Mutta kun hätä on suurin oli apukin saatavilla, eli esikoinen tuli viimein vanhalla leukkukullalla kiskaisemaan meidät tielle, tai siis auratulle peltotielle...

Kirlah kirjoitti...

Mustis: no ei se niin kauheata ollut, yritettiin vain auttaa, mutta ei onnistuttu.

Olit muuten eilen kommentoinut johonkin vanhaan postaukseen, että et ole nähnyt tekemiäni klipsilaukkuja. Tässähän niitä on kuvassa, melkein kaikki ovat tässä.
Olen vähän tahallani ottanut sellaisen kuvan, joka ei ole niin yksityiskohtaisen tarkka. Suuri osa malleista on opettajan itsensä kehittelemiä, ja olen ymmärtänyt, että hän ei ole järin tyytyväinen, jos hänen mallejaan kopioidaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Noin upeita ja hyvällä maulla- ja käsityötaidolla tehtyjä klipsilaukkuja (en edes voinut kirjoittaa "klipsiväskyjä", kuten ensiksi aioin) en ole nähnyt ikinä.
Olet sinä aikamoinen käsityömestaritar! :O

Rosina kirjoitti...

Tosi erikoisia laukkuja!
Tuletko myymään niitä markkinoille. :))
Niinkuin Kaisakin jo kirjoitti, olet tosi taituri.

Kirlah kirjoitti...

Kaisa Jouppi: No ehkei siinä nyt niin suuri mestari tarvitse olla. Kun tekee valmiin mallin mukaan, tulee väkisinkin samanlainen kuin opettajallakin oli.
Paitsi että olen jo vähän oppinut kehittelemään omiakin malleja, nyt kun osaa eri tekniikoita.

Rosina: en ensin ajatellut mitään markkinoita, ajattelin antaa lahjoiksi. Mutta kun niitä on niin mahdottoman mukava tehdä ja ihmiset ovat oppineet tuomaan minulle löytämänsä klipsit, voisi ehkä tullakin taas markkinoille. Kiva olisi taas siellä nähdä ihmisiä ja hyörinää.