perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kaiken voi muuttaa nautinnoksi

Ihan kivasti meni tänään kestävän kehityksen teemapäivä yläkoululaisilla. Oppilaat ovat kauhean nokkelia ja kekseliäitä. Sellaisetkin tehtävät, joihin en itse olisi ikimaailmassa keksinyt vastausta, tai ainakin vasta kauhean tunaroinnin ja pähkäilyn jälkeen, oli nokkelimmille ihan peruskamaa. Ja jotkut huomasivat sellaisiakin uusia ongelmanratkaisuja, jotka eivät olleet tulleet itselle mieleen.

Tuulivoimasta piti olla iltapäivällä luento, ja siihen piti tulla joku asiantuntija luennoimaan. Mutta luennoitsija perui tulonsa viime tipassa, joten tilalle piti äkkiä kehitellä uutta ohjelmaa. Saimaan äärellä sopii aina puhua norpasta, niinpä biologianope haki kotoaan norppavideon.
Lukiolaisilla oli aamupäivä koeviikon kokeita, ja maanantain kokeiden valmistelutuntien jälkeen bilsanope vei oppilaat pilkille. Sää ainakin oli mitä parhain.

Joten vaikka viime postauksessani olin niin tuohtunut, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuten sanottu, eihän se työ sinänsä mikään ongelma ole, mutta se miten asia esitetään, saattaa joskus hieman kiukuttaa. Etukäteisinformointi olisi siis kaiken A ja O. Ja tässäkin taas nähtiin, että oli kyseessä mikä tahansa ensin inhottavalta tuntuva homma, työ alkaa sujua ja voi alkaa tuntua jopa mukavalta, kun sitä vain alkaa tehdä ja siihen perehtyy.
***
Kurjan asian muuttumisesta mukavaksi voisin vielä mainita yhden toisenkin esimerkin. Toinen tyttäreni inhosi suunnattomasti neulomista ja virkkaamista kouluaikanaan. Nyt myöhemmin vuosien mittaan olen ostanut hänelle joskus esim. kanavatyön tai ristipistopöytäliinan, ja kun niissä on niin kauniita ihania lankoja, tytär on aina innolla tehnyt ne. Tässä jokin aika sitten pähkäilin mielessäni, että jos kerran kauniit langat houkuttelevat häntä ompelemaan, niin miksei sitten sukantekoonkin. Nykyäänhän on niin herkullisen värisiä sukkalankoja, joissa vaihtuu langan väri aina sentin päästä.

Ostin hänelle siis lankaa ja jopa bambupuikotkin, että silmukat varmasti pysyvät puikoilla. Ja kun vielä alkajaisiksi uhosin, että "pitäähän ihmisen sukkia osata neuloa. Sitten kun minä olen kuollut ja tulevat ne huonot ajatkin ja ja ...." Hieman tytär murahteli, muisti kai parinkymmenen vuoden takaiset nyhräämiset silmukoiden kanssa. Mutta  kun lanka näytti niin ihanalta, ja minä olin uhkaillut huonojen aikojen vielä koittavan :) suostui hän kokeilemaan. Murisi kumminkin, että kyllä kantapään kohdalla viimeistään lopahtaa kaikki takkuamiseen. Kantapäästä selvittiin kunnialla ja loppuhan olikin sitten ihan helppoa. Ei meinannut malttaa tulla syömäänkään, "kun just on lanka vaihtumassa eriväriseksi". Sukka tuli valmiiksi ja kyllä minua kadehduttaa, että tytär näyttää neulovan tasaisempaa jälkeä kuin minä ikinä :(

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Koulun projektipäivissä (ja juhlissa) on myös se hyvä puoli, että ne menevät aina ohi. Vaikka miten menisivät, niin ohi kumminkin. Useimmiten ne menevät ihan hyvin, vaikka etukäteen epäillään - joskus ihan pöhkösti, mutta siitäkin jää sitten hauskaa muisteltavaa, kunhan vähän aikaa on kulunut.

Monessa muussa työssä, jos joku menee huonosti, niin sitä joutuu sitten perästäpäin kamalasti korjaamaan ja tekemään uudestaan ja taas korjaamaan.

Aila Sipola kirjoitti...

Mukava kuulla niin Keke-päivän kuin sukkaneuleen onnistumisesta.
Jäin kylläkin hieman pohtimaan, miten sinulle pusketun työpisteen ideoija oli ajatellut herneiden ja solmujen arvioinnin liityvän kestävään kehitykseen... No, varmaan siten, että niihin tarvitaan aivojen käyttöä, ongelmanratkaisukykyä ja viitseliäisyyttä.

Vallaton mummeli kirjoitti...

No niin arvasin, että hyvin se projektipäivä menee. Kiva, kiva!

Oi, sukan neulomisesta tulikin mieleen oma askarointini ihanien lankojen kanssa. Täytyykin jossain vaiheessa laittaa kuvia näytille, kunhan kerkiän. On tämä sapattivuosi niin vauhdikasta, etten tahdo perässä pysyä.

Bambupuikot sukan ja lapasen neulomisessa ovat parhautta.

Kirlah kirjoitti...

anonyymi: kyllä ne projektit ja juhlat yleensä ovat ihan mukavasti menneet, vaikka työtä ovatkin teettäneet.

aila Sipola: sitähän minä itsekin vähän ihmettelin. Kaikki muut jutut olivat kierrätysteemaan liittyviä. Mutta kaipa eivät olleet keksineet pitkään päivään enää muuta kierrätystä, joten oli sitten tällainen.

Vallaton: pitääkin tutkailla sinun kuviasi.