keskiviikko 29. elokuuta 2012

Vaihteleva päivä

Päivän aloitus oli hieno, koko koulu kerääntyi aamulla kunnantalon eteen. Siellä seisoivat sotaväkeen kutsuttavat hienossa asennossa, lukiosta tyttö ja poika nostivat lipun ja Savon sotilassoittokunta soitti musiikkia. Ainakin Sotilaspoika-kappale oli ohjelmistossa. Sitä vain ei kukaan muu tunnistanut kuin minä, joka muinoin koulussa jouduin sain laulaa sitä joka musiikkitunti vanhan sodankäyneen kanttoriopettajamme johdolla.

Seurasi pieni puhe, minkä jälkeen pojat siirtyivät sisätiloihin. Minä ja muut lukiolaiset olimme pettyneitä, ettemme päässeetkään seuraamaan, mitä ihmettä siellä suljettujen ovien takana tapahtuu. Mutta joku onneksi valisti, ettei siellä nyt niin maailmaoja mullistavia asioita ole. Jokusen puheen ehkä kuulevat ja pojilta kysellään vähän toiveita, missä haluavat sotaväkensä käydä jne. No hyvä, ei ole kyse salatieteestä :)

Abit olivat vähän mörtseinä, kun tuon tilaisuuden jälkeen pidin heille vielä puoli tuntia ruotsin kuunteluharjoitusta. Tilaisuus oli lyhyempi kuin meille oli ilmoitettu, ja olimme jo kerinneet perua etäopetuksenkin. Vähän protestoivat, että emmehän me voi pitää ruotsia, kun ei etäoppilaatkaan saa opetusta, ei ole reilua ja tasa-arvoista! Niinpä varmaan.

Seuraavana ohjelmassa oli urheiluhallilla Sotilassoittokunnan konsertti. Siellä oli koko koululaitos kuuulemassa ihan esikoululaisista lähtien. Soittokunnan jäsenet esittelivät puhallinsoittimensa ja arvuuttelivat ensin, tiesikö yleisö soitinten nimiä. Kaikki pienetkin tiesivät kaikenmaailman ihme torvien nimet, minä en tunnistanut ensimmäistäkään. On näemmä musiikinopetus parantunut minun kouluajoistani. Ja ainut kappalekin, mitä minä tunnistin, oli jälleen se Sotilaspoika, joka soitettiin taas. (Mun isäin oli sotamies ja nuori kauniskin. Jo viisitoistavuotisna hän lähti sotahan...) Mutta eivätpä soittaneet Ateenalaisten laulua, joka oli silloin kivikirvesaikakaudella  minun opettajani toinen lempikappale. (Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä kaadut sä puolesta maas...).

Tuo konserttikin oli varttia lyhyempi kuin oli ilmoitettu, joten meillä meni koko aamupäivän ohjelma ihan sekaisin. Kukaan ulkopuolinen ei varmaan tajuakaan, miten voi yksi varttituntikin suuntaan tai toiseen sekoittaa koko koulupäivän järjestyksen, mitä sitten kaksi yksittäistä varttia: onko nyt välitunti, ja kuka valvoo, vai pitääkö mennä tunnille ja mitä tunteja itse asiassa pidetään, onko joka porukalle edes opettajaa. Vai pannaanko oppilaat syömään, no ei kun ruoka on tilattu tulevaksi vasta puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti. Ja kun ruoka tulee, mikä porukka menee ensin, kaikki kun eivät mahdu yhtaikaa. Ja jos aloitetaankin normaali päivä jo kello 12 eikä 12.15 kuten normaalisti! -No ei takuulla, siinä menisi loppupäiväkin sekaisin.

Loppupäivä sujui onneksi normaalisti. Kello 15 oli vielä yhtenäiskoulun opettajainkokous, oikein parin tunnin mammuttikokous päiväkodilla. Viime vuonna minulla ei ollut yhtenäiskoulun puolella opetusta, joten ei tarvinnut osallistua kuin lukion kokouksiin. Nyt tulee kaikkea työtä tuplasti, kun on kahdessa koulumuodossa opetusta.

Näköjään on tämäkin päivä saatu iltaan, joten jäämme odottelemaan mitä huominen tuo tullessaan.

3 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Huh, huh! Tuttu juttu. Ei kukaan ulkopuolinen tuota todella tajua, mutta samoja kokenut kylläkin:äksöniä ja konferenssia, joustamista ja yllätyksiä. "Nerokas hallitsee kaaoksen", oli poikani koululaisena tapana sanoa. Kenellekään ei selvinnyt, miten hän sen teki, mutta näytti hallitsevan. Kestämistä ja voimia toivoen!

Aikatherine kirjoitti...

monipuolinen päivä:. hyvin kerrottu-
Sinulle on tunnustus sivulla Varjojen saari

Kirlah kirjoitti...

Anna: Onpas poikasi sanonut viisaasti, nuoret ovat tavallisesti niiiin kovin viisaita. Ja kai se sitten totta onkin!

Aikatherine: kiitos kiitos, olen jo kiitellyt siitä blogissasikin ja jo viikko sitten pari postausta sitten kirjoittanutkin täällä ja laittanut kuvan näytille!